Kun ei saanunna sanoja
Tuolta Tuonelan koista,
Manalan ikimajasta,
5. Ain' yhtä ajattelewi,
Pitkin päätänsä pitäwi,
Mistäpä sanoja saisi,
Loisi lempiluottehia.
Sanan wirkko, noin nimesi:
10. "Tuolla oisi sata sanoa,
Tuhat wirren tutkelmusta,
Suussa Antero Wipusen,
Watsassa wanhan Kalewan.
Sinne on matka mentäwätä,
15. Polku poimeteltawata,
Seki matkoa pahinta;
Yks on juoni juostakseni
Naisten neulojen neniä;
Juoni toinen juostakseni
20. Miehen miekan tutkamia;
Kolmas juoni juostakseni
Uron tapparan teriä."
Lähteä luku tulewi,
Toinen käyä kelpoawi,
25. Kun on muienki kasakan
Eli orjan palkollisen.
Meni sepponsa pajahan,
Sanowi sanalla tuolla:
"Ohoh seppo Ilmarinen.
30. Taos rautaset talukset,
Tao rauta rukkasetki,
Paita rautanen rakenna,
Laai rautanen korento,
Teräksinen tienaellos,
35. Tao syämehen teräkset,
Weä päälle melto rauta;
Lähen saamahan sanoja,
Onkelmoita ottamahan,
Watsasta wanhan Kalewan,
40. Suusta Antero Wipusen."
Sano seppo Ilmarinen
"Wiikon on Wipunen kuollut,
Kalewa kaonnut kauan,
Wipunsa wirittämästä,
45. Ahtamasta ansatiensä;
Et sieltä sanoa saane,
Et sanoa puoltakana."
Waka wanha Wäinämöinen
Toki läksi, ei totellut,
50. Astu päiwän helkytteli
Naisten neulojen neniä,
Astu toisen torkutteli
Miesten miekan tutkamia,
Kolmanenki keikutteli
55. Uron tapparan teriä.
Itse wirsikäs Wipunen
Jo oli wiikon maassa maannut,
Kauan lentossa lewännyt;
Haapa kaswo hartioilta,
60. Koiwu kulmilla yleni,
Leppä leukaluun nenästä,
Pajupehko parran alta,
Otsasta orawikuusi,
Hawu honka hampahilta,
65. Jaloilta jalo petäjä.
Jo tulewi Wäinämöinen,
Kaato haawan hartioilta,
Koiwun kulmilta kukisti,
Leuoilta lepän lewiän,
70. Pajupehkon parran alta,
Hakko hongan hampahilta,
Kuusen otsalta kumosi,
Penko pensiän petäjän.
Syöksi rautasen korennon
75. Ikenihin irjuwihin,
Leukohin lotisewihin.
Tuosta wirsikäs Wipunen
Heti herkesi unesta,
Tunsi koskewan kowasti,
80. Kipiästi kiusasewan.
Puri päältä mellon rauan,
Päältä rautasen korennon,
Ei tiennyt terästä purra,
Ei syöä rauan syäntä.
85. Auko suunsa suuremmaksi,
Leukapielensä lewitti,
Nielläksensä Wäinämöistä.
Siitä wanha Wäinämöinen
Saip' on suuhun suuritieon,
90. Watsahan warawäkewän;
Wiikon kielellä wiruwi,
Keruksissa kellehtiwi,
Siitä watsahan walahti.
Pani paitansa pajaksi,
95. Hiat paian palkeheksi,
Turkkinsa tuhottimeksi,
Housut hormiksi rakenti,
Sukat hormin suulliseksi,
Polwensa alasimeksi,
100. Wasaraksi kyynäspäänsä,
Pikkusormensa pihiksi;
Takoa taputtelewi,
Lyöä lynnähyttelewi,
Watsassa warawäkewän,
105. Mahtipontisen powessa.
Sillon wirsikäs Wipunen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Mi sie lienet miehiäsi,
Jo kuka urohiasi;
110. Jo olen syönyt sa'an miestä,
Tuhonnut tuhan urosta,
En ole wielä mointa syönyt;
Syet suuhuni tulewat,
Kekälehet kielelleni,
115. Rauan kuonat kulkkuhuni.
Mist' olet Hiisi hingannunna,
Kusta juutas julkenunna,
Perkele perehtynynnä?
Kun olet tullut tunnotonna,
120. Tawotonna taputellut,
Puremahan, jäytämähän,
Syömähän, kaluamahan.
Oletko tauti luojan luoma,
Surma säätämä jumalan,
125. Wai olet pantu palkan eestä,
Rakettu rahan nenästä?
Jos olet tauti luojan luoma,
Surma säätämä jumalan,
Niin mä luomme luojahani,
130. Heitämme jumalahani,
Ei herra hyweä heitä,
Luoja kaunista kaota.
Jos olet pantu palkan eestä,
Rakettu rahan nenästä,
135. Niin mä pannen palkatonta,
rahatonta juoksemahan,
Kullatonta kulkemahan.
Tietähän sinun sukusi,
Maan kawala kaswantosi;
140 Oletko kalma kalmistosta,
Perkele pyhästä maasta,
Mullista muhajawista,
Maista liikuteltawista?
Wai olet wieno weestä nossut,
145. Ween waahesta walunut;
Wai olet tuulen tuuwittama,
Meren tyrskyn työnnättämä?
Mist' olet pulma puuttununna,
Taikia tapahtununna?
150. Kiwistäkö, kannoistako,
Waiko wanhoista sioista,
Waiko watturaunioista,
Tietomiesten tienohilta,
Lakkipäien lainehilta,
155. Noitien noronenistä,
Mäkipäistä möyrymiesten,
Lummetkoirain koista,
Karhun kiljun kartanosta,
Rewon rääyntäsialta,
160. Jäniksen jäwintämailta?
Lähe nyt kumma kulkemahan,
Maan paha pakenemahan,
Ennen kun sanon emolle,
Wirkan wierin wanhemmalle.
165. Kun minä etsin emosi,
Haen waltawanhempasi,
Wielä turmut tuskihisi,
Haluisi halkielet;
Halkiat paha kaheksi,
170. Konna kolmeksi muruksi.
Ei ennen minun isoni,
Eikä waltawanhempani,
Nouatellut noian mieltä,
Lahjotellut Lappalaista;
175. Sai se liiat liikkumahan,
Sai pahat pakenemahan.
Jos ei minussa miestä lienee
Ukon pojassa urosta,
Ompa tuossa weikossani,
180. Joka pilwiä pitäwi,
Hattaroita hallitsewi.
Tuolta ma anon apua,
Tuolta huuan hoiwautan,
Ylähältä taiwosesta,
185. Alahalta maaemästä;
Huutelen hätäsen huuon,
Panen äänen pakkoisen,
Läpi maan, läpi manuen,
Läpi kuuen kirjokannen,
190. Läpi taiwahan yheksän.
Ukko taiwahan napanen,
Remupilwen reunahinen.
Tuo tänne tulinen miekka,
Säkehinen säilä kanna,
195. Jolla ma pahan pitelen,
Ilkiän iki asetan.
Nouse weestä ween emäntä,
Sinilakki lainehista,
Hienohelma hettehestä,
200. Puhasmuotonen murasta,
Awukseni, ainokseni,
Tuikseni, turwakseni,
Tässä työssä työlähässä,
Tässä tuskassa kowassa.
205. Nouse metsä miehinesi,
Korpi kaikki kansoinesi,
Perkele perehinesi,
Umpilampi lapsinesi;
Sata miestä miekallista,
210. Tuhat rauaista urosta,
Wäeksi wähän urohon,
Miehen pienen miehueksi.
Kun ei tuosta kyllä liene,
Mistä mä anon apua?
215. Onko wanhoa wäkeä,
Iän kaiken istunutta;
Nouse maasta mannun eukko,
Pellosta periisäntä,
Kaikki maasta miekkamiehet,
220. Hiekasta hewoisurohot,
Tämän pulmun purkajaksi,
Tämän jakson jaksajaksi.
Kawe eukko luonnon tytti,
Kawe kultanen korea!
225. Joka ennen päästöt päästit,
Joka ennen jaksot jaksoit,
Käy nyt päästö päästämähän,
Tämä jakso jaksamahan.
Kun ei wielä tuosta liene,
230. Saakohon joku jumala,
Tuhatkunta perkeleitä,
Kaikki päästöt päästämähän,
Kaikki jaksot jaksamahan,
Kaikki pulmut purkamahan.
235. Lähe nyt kohusta konna,
Maan kamala maksoistani,
Ei siellä sinun sioa
Siankana tarpehella;
Muunne muutaos majasi,
240. Etemmä elosiasi.
Minne nyt sinun manoan,
Kunne käsken ja kehotan,
Kun sa lienet nosto toisen,
Toisen nosto, toisen nuoli,
245. Toki koitellos kotiisi,
Tekiäsi tienohille,
Paniasi parmohille.
Liiku kun lipiä koira,
Tuika kun tulikipuna;
250. Lennä kukkona kujaan,
Kanan lassa kartanolle;
Sorra soimelta hewonen,
Nawetasta sarwinauta,
Päähyt koukkuhun kowerra,
255. Sarwet sontahan sowita,
Häntä laske lattialle.
Sitte tullessa tupahan
Mene kynsin kynnyksessä,
Polwin porstuan owissa,
260. Saahen syrjin syyttömistä,
Wieritse wiattomista,
Käyös päälle käskiäsi,
Nouse päälle nostajasi,
Ota kiinni kinterestä,
265. Takimmaisista jaloista,
Kaijimmista kantapäistä,
Wasemmista warpahista;
Tunge perkelet tulehen,
Isännät perisopesta,
270. Emännät owisopesta,
Lapset keskilattialta;
Suin tulehen, päin tulehen,
Takaraiwoin tanterehen;
Silmät käännä kellellehen,
275. Niskat ruttoin rutase,
Wello werta hartioissa,
Sotke suolia sisässä,
Keitä keuhkoja mahassa.
Pane pää pärisemähän,
280. Pane luut lotisemahan,
Henki huokumattomaksi.
Waan en pannekan pahoille,
Warsin töille törkehille;
Tuonne ma sinun manoan
285. Isäntäsi iltaselle,
Emäntäsi einehelle,
Muorisi muna paloille,
Muun perehen murkkinalle;
Siellä itkewi isosi,
290. Walittawi wanhempasi,
Weljesi wesin waluwi,
Muorisi murehtelewi.
Ota Hiieltä kypärä,
Lakki laajan perkelehen,
295. Yli meret mennäksesi,
Lammit luikutellaksesi;
Saaos Hiien hiihtoneuot,
Lemmon leppäset siwakat,
Pahan miehen paksu sana,
300. Joilla hiihat hiien maita,
Lemmon lehtoja samoat.
Waan jos kyytiä kysynet,
Anonet ajohewoista;
Ota Hiiestä hewonen,
305. Wuoresta walitse warsa,
Hiiess' on hywä hewonen,
Punatukka tunturissa,
Hywälle hypittäjälle,
Ajajalle ankaralle,
310. Jonka tukka tulta tuiski,
Nenä warsin walkiata;
Joll' on rautaset kapiot,
Teräksiset temmottimet;
Jonk' ei kynnet kilpistele,
315. Eikä kalpistu kapiot,
Ilmankana iljanella,
Kalmankana kaljamalla.
Jos ei wielä siitä liene,
Niin ota sukusi sukset,
320. Heimokuntasi hewoset,
Weljesi weno punanen,
Kulkiaksesi kotihin,
Wenehellä wettä myöten,
Hewosella tietä myöten,
325. Suksilla mäkiä myöten.
Ollet kalma kalmistosta,
Perkele pyhästä maasta;
Niin tuonne sinun manoan,
Tuonne käsken ja kehotan,
330. Multihin muhajawihin,
Maihin liikuteltawihin,
Johon on kansa kaatununna,
Wäki wahwa wääntynynnä.
Ollet wieno weestä nossut,
335. Ween waahesta walunut;
Niin tuonne sinun manoan,
Tuonne käsken ja kehotan,
Suurelle meren selälle,
Ulapalle aukialle,
340. Pohjan pitkähän perähän;
Siellä tuulen tuuwitella,
Ween wienon wilkutella,
Ween synkän sylkytellä.
Ollet tuulen tuuwittama,
345. Ilman tyrskyn tyyräelmä,
Mennös tuulen tietä myöten,
Ahawan ratoa myöten;
Liiku kun lipiä koira,
Siiry kun sininen nuoli,
350. Tuika kun tulikipuna.
Ja tuonne ma sinun manoan
Hirwen hiihtokankahille,
Jäniksen jäpimämaille,
Rewon rääkymäsioille,
355. Kontion kiwikolohon,
Karhun louhikamarihin,
Notkoille noroperille,
Soille räykynettömille,
Herehisin hettehisin,
360. Läilymihin lähtehisin,
Jost' et kuulu kuuna pänä,
Selwiä sinä ikänä.
Jo tuonne ma sinun manoan
Tuonne kuolletten kotihin,
365. Ikimennetten majahan,
Waipunetten waattehille.
Pohjan pitkähän perähän,
Lapin laajahan salohon,
Rutjan koskehen kowahan,
370. Palawahan pyörtehesen,
Johon puut päin putoowat,
Perin wieriwät petäjät,
Hongat latwoin lankiawat;
Kokonansa kokkahongat,
375. Tywin syösten suuret hongat,
Latwoin laikkapäät petäjät.
Jos et tuostakan totelle,
Otan hyiset kintahani,
Maan matoset wanttuhuni,
380. Wielä saan kokolta koprat,
Weren juojalta wekarat,
Linnulta lihan pitimet,
Hawukalta haarottimet,
Joilla konnan kopristelen,
385. Ilkiän iki asetan.
Jo nyt on liitto liikkuasi,
Saanut hetki heitteäsi,
Lähtöaika lähteäsi,
Tehtyä teloamasta,
390. Hengellistä hieromasta;
Lähe nyt liika liikkumahan,
Mies paha pakenemahan,
Ennen päiwän nousemista,
Koi jumalan koittamista,
395. Auringon ylenemistä;
Ennen kun sanani saapi,
Tahi mieli juohtunewi.
Tulkohon jumalan tunti,
Apu herran auetkohon.
400. Sillon wuoret woina wuoti,
Kalliot sian lihana,
Lapohina umpilammit,
Ylähäiset maat aleni,
Alahaiset maat yleni,
405. Linnat liikku, järkky järwet,
Wuoret waskiset wapisi,
Tornit linnan torkahteli,
Tullessa jumalan tunnin,
Awun herran auetessa.
410. Niin sinäin liika liiku,
Niin sinäi paha pakene,
Liiku liikuteltaessa,
Järky järkyteltäessä."
Sillon wanha Wäinämöinen
415. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Hywä täällä on ollakseni,
Armas aikaellakseni;
Maksat maistawi hywältä,
Keuhkot käypi keitokseksi,
420. Raswat ruuaksi pätöwi.
Enkä lähe luonnenkana,
Eriä sinä ikänä,
Kun en saa sanoja kuulla,
Luoa lempiluottehia,
425. Kuulla kyllältä sanoja,
Tuhansia tutkelmoita."
Sillon wirsikäs Wipunen,
Jonk' oli suussa suuri tieto,
Mahti ponneton powessa,
430. Watsassa warat wäkewät,
Aukasi sanasen arkun,
Wirsilipponsa wiritti,
Lauloaksensa hywiä,
Parahin pannaksensa.
435. Ei sanat sanoihin puutu,
Wirret weisaten wähene,
Ennen kalliot kiwiä,
Wirrat wienoja wesiä,
Umpilammit ahwenia,
440. Aaltoja Aluen järwi.
Laulo päiwät pääksytysten,
Yhytysten yöt saneli
Ennen saatuja sanoja,
Opituita ongelmoita,
445. Wipunsa wirittämillä,
Ahtamilla ansatiensä.
Laulo synnyt syitä myöten,
Luottehet lomia myöten;
Pääty päiwä kuulemahan,
450. Pääty kuu tähyämähän,
Otawainen oppimahan,
Aallot seisottu selällä,
Lainehet lahen perillä,
Puuttu wirrat wieremästä,
455. Rutjan koski kuohumasta,
Wuotamasta juoksen koski,
Joki Joortanan pysähty.
Waka wanha Wäinämöinen
Siitä sai sanoja kuulla,
460. Luoa lempi luottehia;
Sai saoin sanoja kuulla,
Tuhansia tutkelmoita,
Suusta Antero Wipusen,
Mahtipontisen powesta,
465. Watsasta warawäkewän.
Siitä wirsikäs Wipunen
Sylkeä tomahtelewi
Ulos wanhan Wäinämöisen.
Itse wanha Wäinämöinen
470. Läksi suusta suuritieon,
Mahtipontisen powesta,
Watsasta warawäkewän,
Tuli sepponsa pajahan.
Sano seppo Ilmarinen:
475. "Joko sait sanoja kuulla,
Luoa lempi luottehia,
Miten laita lasketahan,
Perilaita liitetähän,
Kokkapuut kohennetahan?"
480. Sano wanha Wäinämöinen:
"Jo ma sain sanoja kuulla,
Luoa lempi luottehia;
Sain saoin sanoja kuulla,
Tuhansia tutkelmoita."
485. Niin meni wenosen luoksi,
Sai wenonen walmihiksi,
Laatineksi puinen pursi;
Heitti wenonsa teloille,
Uuen laiwan lastuillensa.
Yhdestoista Runo.
Wäinämöinen lähtee neittä Pohjolasta. Laskee merta, tulee niemen
kohalle, jossa Ilmarisen sisar, Annikka neito, oli waattehia
pesemässä. Tämä esinnä arwelee, ku lienee, jo lähemmä tulleen tuntee
Wäinämöiseksi. Tuosta kyselemään, minne oli matkoama. Jouwittelee
Wäinämöinen jo minnekki menewänsä. Kun neiti ei usko joutawia
ja uhkaa weneen kaataa, niin wiimmen Wäinämöinen sanoo toenki,
Pohjan neittä kosiin lähteneensä. Siitä kerkiämiseen neiti kotiin,
weljellensä tarinoitsee, miten Pohjan neiti oli waarassa muille
saaha. Tästäkö sepolle kiiret. Peseksen, suiksen, suoriksen, orit
waljaisin, lähtee Pohjolaan. Niin tullaan, Wäinämöinen halki selän
purjehessa, Ilmarinen rantoa myöten hewosella. Jo koira Pohjolassa
haukkumaan. Käyään katsomaan, tutaan kosioiksi wieraat. Pohjolan
emäntä tytärtänsä neuoo Wäinämoiselle menemään, waan tytär itse oli
Ilmarisen mielestänsä paremmaksi katsonut.
Waka wanha Wäinämöinen
Läksi neittä kosjomahan,
Päätä kassa katsomahan,
Pimiästä Pohjolasta,
5. Miesten syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta.
Työnti wenosen wesille,
Uuen laiwan lainehille,
Kuorikiskoilta teloilta,
10. Mäntysiltä järkälöiltä;
Nosti päälle purjehpuuta,
Kuni mäntyjä mäellä;
Nosti puuhun purjehia,
Kuni kummun kuusikoita.
15. Itse laiwahan laseksen,
Alasehen asteleksen,
Läksi merta laskemahan,
Sinistä sirottamahan,
Wenehellä walmihilla,
20. Punasella purrellansa.
Puhu tuuli purjehesen,
Ahawa wenosehensa;
Pursi puinen purjehtiwi,
Satalauta lainehtiwi,
25. Nenätse utusen niemen,
Päitse saaren terhenisen.
Annikk' oli saaren impi,
Sisar seppo Ilmarisen,
Joutu sotkut sotkemassa,
30. Waattehet wiruttamassa,
Laawun laiturin nenässä,
Päässä portahan punasen.
Katselewi, kääntelewi
ympäri ihalat ilmat,
35. Luopi silmänsä selälle,
Käänsi päätä päiwän alle,
Keksi mustasen merellä,
Sinerwöisen lainehilla.
Sanan wirkko, noin nimesi:
40. "Mi ollet merellä musta,
Ku sinerwä lainehilla;
Kun sa ollet hanhikarja,
Elikk' armas alliparwi,
Tahi muu lihawa lintu,
45. Niin sä lentohon lewetös
Ylähäksi taiwahalle.
Kun ollet kalanen karja,
Elikkä lohinen luoto,
Eli muu sinerwä siika,
50. Niin sä uimahan upotos,
Wetäitös ween alatse.
Kun ollet kiwinen luoto,
Elikkä wesikiwonen,
Tahi muu wesihakonen,
55. Wesi päällesi weellös,
Aalto päällesi ajellos.
Kun ollet kotonen pursi,
Weion westämä wenonen,
Niin kohin kotia käännös,
60. Wastoin näitä walkamoita,
Perin muille walkamoille.
Kun ollet kylänen pursi,
Ulommaksi uiksennellos,
Wastoin muita walkamoita,
65. Perin näille walkamoille.
Lienet pursi Wäinämöisen,
Wene laulajan ikuisen,
Niin sä luokseni lähene,
Pakinoille painelete,
70. Sana wieä, toinen tuoa,
Kolmansi kowin puhua."
Oli pursi Wäinämöisen,
Wene laulajan ikuisen,
Jo luoksi lähentelihen,
75. Pakinoille painatteli,
Sanan wieä, toisen tuoa,
Kolmannen kowin puhua.
Annik' oli saaren impi,
Sisar seppo Ilmarisen,
80. Lausutteli matkamiestä,
Kysytteli tienkäwiä:
"Kunne läksit Wäinämöinen,
Olkesit suwannon sulho,
Maan walio waatetitse?"
85. Sano wanha Wäinämöinen:
"Läksin lohta pyytämähän,
Kuujoa kuettamahan,
Tuossa Tuonelan joessa,
Manalan alantehessa."
90. Annikk' oli saaren impi,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Tuosta tunnen kielastajan,
Tajuan walehtelian;
Toisin ennen mun isoni,
95. Muinon waltawanhempani,
Läksi lohta pyytämähän,
Taimenta tawottamahan,
Werkkoja wenehen täysi,
Laskuksia laiwa kaikki,
100. Teljot täynnä tarpomia,
Alla kaaren atroamet,
Kultakäpyjä kokalla;
Kunne läksit Wäinämöinen,
Ulkosit uwantolainen?"
105. Sano wanha Wäinämöinen:
"Läksin hanhien hakuhun,
Kirjasiipien kisahan,
Kuolasuien korjelohon,
Saksan salmilta sywiltä,
110. Ulapoilta aukeilta."
Aina Annikki sanowi,
Tinarinta riitelewi:
"Tuosta tunnen kielastajan,
Tajuan walehtelian;
115. Toisin ennen mun isoni,
Muinon waltawanhempani,
Läksi hanhien hakuhun,
Kirjasiipien kisahan,
Kuolasuien korjelohon;
120. Wetehessä kaari kaunis,
Jousi suuri jäntehessä,
Haukku harmaja wenossa,
Koira musta kahlehissa,
Rakki juoksi rannan teitä,
125. Pentu kiiellen kiwiä;
Kunne läksit Wäinämöinen,
Suorihet suwantolainen?"
Sano wanha Wäinämöinen:
"Tule tytti purteheni,
130. Neitonen wenoseheni,
Niin sanon toet totiset,
Walehettomat wakaiset."
Aina Annikki sanowi,
Tinarinta riitelewi:
135. "Tuuli tulko purtehesi,
Ahawa wenosehesi,
Käännän purtesi kumohon,
Wenosi wesiajolle,
Jos en saa tosia kuulla,
140. Kunne läksit Wäinämöinen;
Sano tarkkoja tosia,
Walehia wiimmesiä."
Sano wanha Wäinämöinen:
"Toki ma sanon toetki,
145. Jos wähän walehtelinki;
Läksin neittä kosjomahan,
Päätä kassa katsomahan,
Pimiästä Pohjolasta,
Summasta Sariolasta,
150. Miehen syöjästä kylästä,
Urohon upottajasta."
Annikk' oli saaren neiti,
Sisar seppo Ilmarisen,
Kun tunsi toet totiset,
155. Walehettomat wakaiset,
Heitti sotkut sotkematta,
Waattehet wiruttamatta,
Käsin kääri waattehensa,
Koprin helmansa kokosi,
160. Meni juoksulla kotihin,
Samolla pihalle saapi,
Meni pirttihin pihalta,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Weli seppo Ilmarinen,
165. Lankoni emoni lapsi!
Taos mulle sukkulainen,
Tao sormukset soriat,
Kahet, kolmet korwakoltut,
Wiiet, kuuet wyölliswitjat,
170. Niin sanon toet totiset,
Walehettomat wakaiset:
"Kesän kengität hewoista,
Talwen rautoja rakennat,
Kulkiaksesi kosihin,
175. Mennäksesi Pohjolahan;
Jo nyt wiewät wiekkahammat,
Etewämmät ennättäwät,
Saoin markoin maksettusi,
Tuhansin lunastettusi,
180. Talwin kaksin kaupittusi,
Kesin kolmin kosjottusi;
Jo menewi Wäinämöinen
Selässä meren sinisen,
Kokan kultasen kuwussa,
185. Melan koukkupään nojassa,
Pimeähän Pohjolahan,
Summahan Sariolahan."
Se on seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen,
190. Wasara walahti käästä,
Pihet sormista pirahti,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Annikki sisarueni.
Taon sulle sukkulaisen,
195. Taon sormukset soriat,
Kahet, kolmet korwaskullat,
Wiiet, kuuet wyölliswitjat;
Lämmitä saloa sauna,
Pian pirtti riuwuttele,
200. Laai pikkusen poroa,
Lipiäistä liuottele,
Millä peiponen peseksen,
Pulmonen puhasteleksen,
Sykysyisistä sysistä,
205. Taonnoista talwisista."
Annikk' oli niemen neiti,
Sisar seppo Ilmarisen,
Lämmitti saloa saunan,
Pian pirtin riuwutteli,
210. Haapasilla halkosilla,
Pienillä pirastehilla,
Kanto wettä lähtehestä,
Herasesta hettehestä,
Taitto wastan warwikosta,
215. Lempiwastasen lehosta,
Laati piimästä poroa,
Ytelmästä saipuata,
Saipuata säikkywäistä,
Miehen pään walottajoa.
220. Itse seppo Ilmarinen,
Pian pistihen pajahan,
Tako neien tarpehia,
Wyölliskoukkuja kohenti,
Yhen kylyn joutuessa,
225. Yhen saunan saapuessa.
Siitä kylpi kylläseksi,
Walelekse walkiaksi,
Sykysyisistä sysistä,
Taonnoista talwisista.
230. Itse noin sanoiksi saatti:
"Annikki sisarueni.
Tuoppa paita palttinainen
Hipiälle hiettömälle,
Iholle alastomalle;
235. Tuoppa kaatiot kaposet
Uitimille uittomille,
Säärille sasuttomille;
Tuoppa haljakka sininen
Päälle paian palttinaisen;
240. Saappa sarkakauhtanainen
Päälle haljakan sinisen;
Tuoppa ussakka utunen
Päälle sarkakauhtanaisen;
Saappa saapka sahmattainen,
245. Puhki pilwien puhuja,
Läpi metsän läässöttäjä,
Hiwuksille hiettömille."
Siitä seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen,
250. Otti kultia kypärin,
Hopehia huowan täyen,
Pisti warsan waljahisin,
Puikkohin tulipunasen.
Itse istuwi rekehen,
255. Kohennaksen korjahansa,
Pani oron juoksemahan,
Liinaharjan liikkumahan,
Wirkku juoksi, matka joutu,
Reki wieri, ranta roiski.
260. Ajawi karittelewi
Meren hietaharjuloita,
Simosalmien siwutse,
Leppäharjuin hartioitse.
Jopa haukku hallikoira,
265. Linnan luppa luskutteli.
Sano Pohjolan isäntä:
"Käyös tyttö katsomahan,
Mitä halli haukkunewi,
Linnan luppa luskuttawi."
270. Tytti warti wastoawi:
"Empä ennätä isoni,
Kiwi on suuri jauhettawa,
Kiwi suuri, jauhot hienot,
Jauhaja wähäwäkinen."
275. Sano Pohjolan isäntä:
"Käyös akka katsomahan,
Mitä halli haukkunewi,
Linnan luppa luskuttawi."
Akka warti wastoawi:
280. "Empä tarkon ennättäisi,
Leipä on paksu leiwottawa,
Leipä paksu, jauhot pienet,
Leipoja wähäwäkinen.
Sano Pohjolan isäntä:
285. "Ainap' on akoilla kiiret,
Aina työtä tyttärillä,
Wuotehellaki wenyissä;
Mene poika katsomahan."
Poika tuon sanoiksi wirkki:
290. "Mene itse katsomahan,
Mie en joua kuitenkana;
Pino on suuri pilkottawa,
Pino suuri, halot hienot,
Pilkkoja wähäwäkinen."
295. Aina haukku hallikoira,
Willahäntä wieretteli,
Saaren wartio walitti,
Perän lyöen pientarehen,
Hännän maahan torkutellen.
300. Sano Pohjolan isäntä:
"Ei halli waletta hauku,
Linnan luppa luuhattele,
Ei se syyttä syyhättele,
Eikä honkihin horise."
305. Meni itse katsomahan
Pellolle perimmäiselle,
Takimmalle tanhualle.
Loi silmänsä luotehelle,
Käänsi päätä päiwän alle,
310. Jo näki toen totisen,
Mitä haukku hallikoira,
Maan walio waikutteli,
Mustahäntä häilytteli:
Ajetahan kirjokorjin
315. Maapuolin Simosaloa,
Lasketahan laiwoin suurin
Selän puolin Lemmen lahta.
Itse Pohjolan isäntä
Pian pirttihin menewi,
320. Alle kattojen ajaksen,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Jo tulewi wierahia
Selällä meren sinisen."
Pohjan tytti, Pohjan akka
325. Pian pistihen pihalle,
Luoen silmänsä selälle,
Kääten päätä päiwän alle.
Sano Pohjolan emäntä:
"Mi tulewi wierahia,
330. Se tulewi naimakansa;
Kellen menet tyttäreni?
Ku se korjalla ajawi,
Kirjawalla kiiättäwi,
Maapuolin Simosaloa,
335. Se on seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen;
Tuopi kultia kypärin,
Hopehia huowan täyen.
Ku laskewi laiwoin suurin,
340. Punalaiwoin purjehtiwi,
Selän puolin Lemmen lahta,
Se on wanha Wäinämöinen,
Tietäjä iän ikuinen;
Tuopi laiwalla rahoja,
345. Aluksella aartehia.
Sille mennös tyttäreni,
Ku tuo laiwalla rahoja,
Aluksella aartehia;
Wanhassa wara parempi,
350. Jos on nuori nopsahampi."
Niin neiti sanansa wirkki:
"Oi on maammo kantajani,
Oi emo ylentämäni!
Eipä meitä ennenkänä
355. Ei ole myötynä rahoin,
Ain' on ilman annettuna
Urohille pyytäwille,
Miehille anowaisille;
Sille saanen maammoseni,
360. Ku on sampuen takonut,
Kirjokannen kalkutellut."
Sillon wanha Wäinämöinen
Oli eellä ennättäjä,
Heti tungeksen tupahan,
365. Alle kattojen ajaksen,
Itse tuon sanoiksi wirkki,
Owen suussa, alla orren,
Kattilan katasioilla,
Lakin päästä laskemilla,
370. Kintahan kirwottimilla;
Sanowi sanalla tuolla,
Lausu tuolla lausehella:
"Oisiko minulle neittä
Ikuseksi puolisoksi,
375. Kainaloiseksi kanaksi,
Siani lewittäjäksi,
Paniaksi päänalasen?"
Tuopa kaunis Pohjan tytti,
Maan kuulu, ween walio,
380. Itse ennätti sanoa:
"En kiitä meristä miestä,
Enkä wanhoa urosta,
Tuuli wie merillä mielen,
Aiwot särkewi ahawa,
385. Waiwa wanhasta tulewi,
Ikäwä iällisestä.
Ei ole sinulle neittä
Ikuseksi puolisoksi,
Kainaloiseksi kanaksi,
390. Siasi lewittäjäksi,
Paniaksi päänalasen."
Kahestoista Runo.
Ilmarinen tullut Pohjolan tupaan, kysyy neittä puolisoksensa.
Pannaan kuni ennen Lemminkäinen kolmelle ansiotyölle, kyistä peltoa
kyntämään, metsän petoja suistamaan ja suurta miesten-syöjä haukia
Tuonen joelta pyytämään. Ne työt hän kaikki mieliksi raataa, tulee
jälelle ja kysyy uuelleen tyttöä. Jo lupaawa arwelee ja imehtelee
Pohjolan emäntä, mistä tiesikänä Ilmarinen neien Pohjolassa kaswawan.
Wastaa Ilmarinen hywät olleen sanomat isosta emosta ja itsestä
tytöstäki, siitä tienneen. Sanoo Pohjolan emäntä waikian olewanki
tyttöä salata. Wäinämöinen Pohjolasta jälelle saanut wielä kotona
warottaa kenenkänä Ilmarisen kera kilwoin neittä kosjomasta.
Siitä seppo Ilmarinen
Itse tungeksen tupahan,
Kaiwaksen katoksen alle,
Sanan wirkko, noin nimesi:
5. "Jok' on walmis walwattini,
Walmis walwateltawani?"
Sano Pohjolan emäntä:
"Ompa walmis walwattisi,
Walmis walwateltawasi,
10. Kun sa kynnät kyisen pellon,
Käärmehisen käännättelet.
Senpä Hiisi ennen kynsi,
Lempo warsinki wakoili,
Waarnahilla waskisilla,
15. Atralla tuliterällä,
Yhä poikani polonen
Kesken heitti kynnöksensä."
Sillon seppo Ilmarinen
Ei kärsi käsin ruweta,
20. Sowi sormin suorrostella,
Ilman rautarukkasitta,
Kiwisittä kintahitta.
Otti rautarukkasensa,
Nouti kintahat kiwiset,
25. Tako rautaset talukset,
Teräksiset säärystimet,
Rautapaitohin panihen,
Teräswöihen wyöttelihen.
Siitä kynti kyisen pellon,
30. Wakoeli maan matosen;
Nosti kyitä kynnökselle,
Käärmehiä käännökselle.
Sano tuolta tultuansaa
"Jo ma kynnin kyisen pellon,
35. Wakoelin maan matosen,
Käärmehisen käännättelin;
Onko walmis walwattini,
Walmis walwateltawani?"
Sano Pohjolan emäntä:
40. "Ompa walmis walwattisi,
Walmis walwateltawasi,
Kun suistat suet saloista,
Päistät karhut kankahilta,
Aina lehmäni lewitti,
45. Tappo tammoja polosen."
Sillon seppo Ilmarinen,
Takoja iän ikuinen,
Teki suitset teräksiset,
Päitset rautaset rakenti.
50. Niillä suistawi sutoset,
Päisti karhut kankahilta,
Pani suet suitset suuhun,
Päitset päähän kontioille,
Sano tuolta tultuansa:
55. "Jo ma kynnin kyisen pellon,
Käärmehisen käännättelin,
Wakoelin maan matosen;
Jo suistin suet saloista,
Päistin karhut kankahilta;
60. Onko walmis walwattini,
Walmis walwateltawani?"
Sano Pohjolan emäntä:
"Jo on walmis walwattisi,
Walmis walwateltawasi,
65. Kun saat suuren suomuhauin,
Liikkuwan kalan lihawan,
Tuolta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta,
Werkotonna, nuotatonna,
70. Ilman muutta pyywyksettä;
Jo on syönyt saanki miestä,
Tuhonnut tuhan urosta."
Jopa tuskiksi tulewi,
Läylemmäksi lankiawi;
75. Takowi kokon tulisen,
Waakalinnun walkiaisen,
Koprat rauasta takowi,
Teräksestä temmottimet;
Siiwillen siotteleksen,
80. Kokon kynkkäluun nenille,
Lenteä lekuttelewi,
Lenti Tuonelan joelle,
Yksi siipi wettä wiili,
Toinen taiwoja tasaili,
85. Nokka luotoja lotasi,
Koprat merta kuopraeli;
Lenti hauin pyyäntähän,
Hirmuhampahan hakuhun.
Tuli hauki haukotellen,
90. Ween koira wengotellen,
Eik' oo hauki pienen pieni,
Eikä hauki suuren suuri:
Kieli kahta kirweswartta,
Hampahat harawan warren,
95. Kita kolmen kosken werta,
Selkäranka seitsemisen.
Lenti kokko liitätellen,
Isketellen ilman lintu,
Eik' oo kokko pienen pieni,
100. Eikä kokko suuren suuri:
Sen on suu satoa syltä,
Kita kuusi koskellista,
Kieli wiittä kirweswartta,
Kynnet wiittä wiikatetta,
105. Siipi taiwoa tapasi,
Toinen wettä wiepraeli.
Liiteleksen, laateleksen,
Katseleksen, käänteleksen;
110. Keksi suuren suomuhauin,
Liikkuwan kalan lihawan,
Iskewi kaloa tuota,
Koprin selkähän kawahti.
Sillon suuri suomuhauki,
Liikkuja kala lihawa,
115. Painawi kokon kynimen,
Alle selwien wesien.
Niin kokko kohotteleksen,
Ilmahan ylenteleksen,
Nosti mustia muria,
120. Päälle selwien wesien,
Liiteleksen, laateleksen,
Toki toisesti kokewi,
Yhen iski kynsiänsä
Hauin hirmun hartioihin,
125. Ween koiran koukkuluihin,
Toisen iski kynsiänsä
Rautaselle kalliolle,
Wuorelle teräksiselle.
Kilpisty kiwestä kynsi,
130. Kalpistihen kalliosta;
Jo hauki sukelteleksen,
Ween wenkale weäksen,
Kynsistä kokon kynimen,
Waakalinnun warpahista.
135. Siitä kokko rautakopra
Kohta kolmasti kokewi,
Warsin iskeä tapasi,
Iski kiinni kynsiänsä,
Saipa hauin kynsihinsä,
140. Ween koiran koprihinsa,
Nosti suuren suomuhauin,
Ween wenkalen wetäwi,
Alta aaltojen sywien,
Päälle selwien wesien.
145. Nosti siitäki ylemmä,
Korkiammalle kohotti,
Oksalle omenatammen,
Latwalle lakan petäjän.
Wiepi wieläki ylemmä,
150. Korkiammalle kohotti,
Pitkän pilwen rannan päälle,
Pitkän kaaren kannikalle;
Pilwet liikku, taiwot nauku,
Ilman kannet kallisteli,
155. Katkesi ukolta kaari,
Kuulta sarwipää sakara.
Sillä seppo Ilmarinen
Sai on suuren suomuhauin,
Liikkuwan kalan lihawan,
160. Tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alentehesta.
Ei wesi weellen tullut
Kalahauin suomuloista,
Ilma ilmallen hajasnut,
165. Kokkolinnun höyheniltä.
Siitä seppo Ilmarinen
Otti weitsen huotrastansa,
Päätä poikki pahkomahan,
Watsa halki wiiltämähän;
170. Itse maisteli makua,
Itse riipo rintapäitä.
Pään on warsin poikki pahko,
Wiepi Pohjolan tupahan
Anopille antehiksi,
175. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Tuoss' olis ikuinen tuoli
Hywän Pohjolan tupahan."
Siitä seppo Ilmarinen
Sanan wirkko, noin nimesi:
180. "Jo nyt kynnin kyiset pellot,
Käärmehiset käännättelin;
Jo suistin suet saloista,
Päistin karhut kankahilta;
Sainki suuret suomuhauit,
185. Liikkuwat kalat lihawat,
Tuosta Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta;
Joko on walmis walwattini,
Walmis walwateltawani?"
190. Sano Pohjolan emäntä:
"Pahoinpa sinäi laait,
Kun sä päätä poikki pahkoit,
Watsan warsin halki laskit,
Wielä riiwoit rintapäätä,
195. Kanssa maistelit makua."
Sillon seppo Ilmarinen
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Ei saalis wiatta saaha
Paikoilta paremmiltana,
200. Saati Tuonelan joesta,
Manalan alantehesta;
Jok' on walmis walwattini,
Walmis walwateltawani?"
Sano Pohjolan emäntä:
205. "Jo nyt on walmis walwattisi,
Walmis walwateltawasi,
Jo nyt on neito kosjottuna,
Päähyt kassa kaupittuna,
Ilmariselle sepolle,
210. Kainaloiseksi kanaksi,
Ikuseksi puolisoksi."
Anto oman tyttärensä,
Sanan wirkko, noin nimesi:
"Mistä tiesit teltamoinen,
215. Kuulit kultani omena,
Tämän neien syntywäksi,
Impyen ylenewäksi,
Kun on nuori neityemme,
Wasta kaswawa kanamme?"
220. Laulo lapsi lattialta,
Poika pieni pankon päästä:
"Siitä tiesi teltamoinen,
Kuuli kultasi omena,
Isopa hywältä kuulu,
225. Kuulu kullalta mereltä.
Juoksi purret puittomia,
Wenot wäljiä wesiä,
Tuoen täytensä eloa,
Aluksensa aartehia.
230. Ja siitä tiesi teltamoinen
Kuuli kultasi omena;
Emopa hywältä kuulu,
Kuulu kullasta koista;
Nosti leiwät leppehesti,
235. Syötti wierahat wälehen.
Käwi kujat kuurullahan,
Lääwät länkämäisillähän;
Aiwon ammo aikasuopa,
Aiwon aika huomenessa,
240. Mäkähti kewätkaritsa,
Kewätuuhi ullotteli,
Heinän hienon heittäjätä,
Palasen parantajata.
Jo siitä tiesi teltamoinen,
245. Kuuli kultasi omena:
Aiwon aika huomenessa
Noki nousi nuorasesta,
Sawu paksusta pakeni,
Kuulun neitosen koista.
250. Sukkulainen suikahteli
Kärppänä kiwen raossa,
Piukahteli pirran piikin
Tikkana puun kupeessa,
Käärilauta käännähteli
255. Orawana oksapuussa."
Siitä Pohjolan emäntä
Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Kaiken sykysyn sanoinki,
Keskutin tämän kewään:
260. Salwoome piilopirtti,
Piilopirtti pikkarainen,
Neien kangasta kutoa,
Saoin sarkoa kutoa.
Laatiome pieni pirtti,
265. Pienet piiloikkunaiset,
Missä neittä piiletellä,
Päätä kassa kaswatella;
Pah' on neitonen salata,
Hiwus pitkä piiletellä,
270. Hywä on hepo salata,
Suorajouhi suojaella."
Waka wanha Wäinämöinen
Alla päin pahoilla mielin,
Kotihinsa kulkiessa,
275. Itse tuon sanoiksi wirkki:
"Elkääte etinen kansa,
Elkääte lapsen lapsi,
Lähkö uimahan uhalla,
Weikasta wesien päälle,
280. Kilwon neittä kosjomahan
Sepon Ilmarin keralla."
Kolmastoista Runo.