Kylliksi levättyään metsämiehet alkoivat varustautua talven varalle.
Pojat tarvitsivat suksia, ja Tanelin piti saada uusi kelkka. Siihen oli
tarvepuut tuotava metsästä. Sitä paitsi tarvittiin polttopuita, ja
Taneli tahtoi kotiin runsaasti halkoja.
Melkein joka päivä näkyi susien jälkiä, ja kuta ankarammaksi pakkanen
kiristyi, sitä useammin kuului niiden ulvontaa huhdan läheisyydessä.
"Ne ovat nyt kulussa vuorilta tasankomaalle", sanoi Taneli. "Tähän
vuodenaikaan niillä on niukalti ruokaa; kun on näin vähän lunta, ne
eivät saavuta hirviä; linnut istuvat ylhäällä puissa, ja jänikset
pitävät kyllä varansa. Tällä paikkakunnalla niitä ei vielä ole paljon,
mutta jonkin ajan kuluttua tulee suurempia parvia; silloin vahdimme
niitä; luulisin, että Rakki auttaa meitä houkuttelemaan pedot tänne."
Tämä innosti poikia suuresti. He tekivät seipäistä lujan häkin
korkeiden pylväiden nenään. Sinne koira pantiin iltaisin haukunnallaan
vastaamaan susien ulvontaan. Pojat toivoivat, että pedot tulisivat
tavoittamaan koiraa, jolloin pyssymies istuisi luukulla vahtimassa.
"Juuri niin on tehtävä", myönsi Taneli, "ja saattepa nähdä, ettemme
valvo suotta; täytyy kuitenkin odottaa kuutamoa".
Kun kuutamoaika tuli, pantiin koira häkkiin ja pojat ärsyttivät sitä
haukkumaan. Niin tehtiin monena iltana peräkkäin, mutta ei saatu
näkyviin ainoatakaan sutta, kunnes eräänä iltana koira heti tuvasta
ulos tultuaan alkoi itsestään haukkua ja murista. Heti samassa
silmänräpäyksessä ilmestyi aholle yht'aikaa näkyviin monta sutta;
selvästikin ne koettivat tavoittaa koiraa kiinni. Hädin tuskin pojat
ennättivät hakea pyssynsä, kun sudet jo olivat pihassa; jos he olisivat
viipyneet silmänräpäyksenkään kauemmin he eivät olisi saaneet
pelastetuksi Rakkia joutumasta nälkäisten petojen raadeltavaksi. Kaksi
sutta vääntelehti tanterella kuoleman tuskissa, kun Taneli kirveellä
iski ne kuoliaaksi.
Se sudenpyynti päättyi siis onnellisesti, mutta pojat päättivät,
etteivät toiste vie koiraa ulos ottamatta pyssyjä mukaansa.
Jouluun mennessä Pekanhuhdan metsästäjät olivat rannaneet monta sutta,
ja heillä oli jo hyvä joukko metsäneläinten nahkoja. Taneli ehdotti
nyt, että lähdettäisiin kylään; hän neuvoi poikia lähtemään mukaan
tiedustelemaan työnansiota Malmivuoren tienoilta, jolloin he saattoivat
toivoa saavansa siellä tietoa omaisistaan, kenties tapaisivatkin heidät
siellä.
Tämä ehdotus oli poikien mieleen; päätettiin siis lähteä niin pian kuin
mahdollista. Poikien kaikki omaisuus pantiin kelkkaan ja sitten
lähdettiin matkaan. Rakki jätettiin Liisun hoiviin. Jolleivät pojat nyt
palaisi, he saisivat toiste noutaa Rakin.
Kun oli tultu lähemmäksi asuttuja seutuja, Taneli neuvoi poikia
piilottamaan metsään pyssyt ja ampumatarpeet. Riittäisi, kun he
työpaikalle veisivät kirveensä; pyssyt herättäisivät toisten miesten
kateutta, ja jos he niitä tarvitsivat, ne eivät olisi kaukana;
sitäpaitsi voisi tulla kysymys siitä, mistä pojat olivat pyssynsä
saaneet. Suomalaisten tapaan he valitsivat piilopaikaksi onton puun
sellaiselta paikalta, että sen saattoi helposti jälleen löytää.
Malmivuorelle tultuaan suomalaiset kuljeksivat muutamia päiviä,
katselemassa paikkoja, ennen kuin rupesivat työtä kyselemään, osittain
myöskin kuulustellakseen Yrjänä Kailasta sekä myydäkseen nahat, sekä
linnut, jotka he olivat ampuneet viime aikoina.
Taneli vei nuorukaiset työnjohtajan luo, esitti heidän asiansa, selitti
poikain syntyperän ja tarkoituksen saada jäädä johonkin työpaikkaan
tälle paikkakunnalle, kunnes heidän omaisensa tulisivat.
Katseltuaan poikia ankara vouti sanoi miettivänsä asiaa ja käski heidän
tulla takaisin seuraavana päivänä.
Kun pojat tulivat seuraavana aamuna, oli paljon kansaa koolla
vuorikaivoksen päällikön pihalla, ja itse hän siellä käveli
miesparvesta toiseen antaen käskyjä ja ohjeita työväelle. Huomattuaan
pojat hän huusi heidät luokseen ja määräsi vanhemman ja rotevamman,
Antin, menemään sepän oppiin sekä käski muudatta vanhempaa työmiestä
ottamaan pojan huostaansa, mutta pitämään samalla huolta, ettei hän
saisi laiskotella. Samoin hän sanoi Pekasta eräälle toiselle miehelle:
"Ota tämä pitkä hojo hoiviisi ja tee hänestä puuseppä. Mars!"
Siinä ei ollut aikaa jäähyväisten sanomiseen Tanelille. Poikien täytyi
seurata uusia isäntiään sen pitemmittä puheitta. Töin tuskin Taneli
ehti heille huudahtaa: "Hyvästi nyt!" kun pojat jo marssivat pois.
Alakuloisina pojat seurasivat uusia isäntiänsä. He olivat toivoneet
pääsevänsä samaan työhön saadakseen olla yhdessä, mutta ei johtunut
mieleenkään siitä valittaa. He lohduttelivat sillä, että jos olo kävisi
kovin vaikeaksi, he lähtisivät taas metsiä samoilemaan.
Pyhäisin heillä oli tilaisuus tavata toisiaan kirkolla, jossa heidän
oli pakko käydä. Sen he tekivätkin mielellään, sillä siellähän olikin
paras paikka, missä he saattoivat tavata omaisensa tai ainakin heistä
kuulla. Pahimmassa tapauksessa he olivat päättäneet lähteä pois koko
Malmivuoren tienoilta sukulaisiaan etsimään.
Sallima oli kuitenkin päättänyt toisin, sillä keväällä he saivat käskyn
saapua muiden samanikäisten mukana papin luo. Kysyttäessä he tekivät
selkoa entisestä elämästään. Lukutaitonsa ansiosta Pekka heti pääsi
papin suosioon. Toisin oli Antin laita: tämä ei edes tiennyt, oliko hän
kastettu, vaikka Pekka kyllä niin luuli; mutta varmuuden vuoksi hänet
kastettiin vielä uudelleen.
Suomalaisten lasten opetus kävi siihen aikaan ja vielä pari sataa
vuotta myöhemminkin siten, että suomea ja ruotsia taitava henkilö
tulkitsi papin kysymykset suomeksi sellaisille lapsille, jotka eivät
ymmärtäneet ruotsia, ja selitti sitten heidän vastauksensa papille,
joka ei ymmärtänyt suomea. Niin tapahtui kristinopin selitys
suomalaisille, ja luultavaa on, että kaikki heidän tietonsa supistui
muutamiin rukouksiin, ja kun heille tehtiin ymmärrystä koettelevia
kysymyksiä, niin tulkin omat ajatukset jäivät vastaukseksi. Sinä vuonna
Pekka oli usein tulkkina, ja niin molemmat pojat laskettiin ripille ja
he saivat siitä todistuksen.
Kun oli kulunut jo puolikolmatta vuotta, eikä mitään ollut kuulunut
Yrjänä Kailasesta eikä hänen seurastaan, päättivät pojat, jotka olivat
kuulleet useita suomalaisperheitä tulleen metsien halki ja vetäytyneen
Klar-joen länsipuolelle poikkeamatta ollenkaan Malmivuoren tienoille,
lähteä noita suomalaisperheitä tavoittamaan ja heiltä kuulustella
omaisiaan. Kenties nämä olisivat juuri niiden joukossa, joista huhu
tiesi kertoa.
Tämän päätöksen tehtyään pojat tunsivat taas heräävän synnynnäisen
halun ja mieltymyksen metsään ja metsässä elämiseen ja he olisivat heti
lähteneet matkaan, jos vain olisivat voineet hankkia välttämättömän
tarpeellista ruutia. Sitä ei ollut aina Malmivuorilla saatavissa; sitä
myivät kiertävät kauppamiehet eivätkä nämäkään kaikille. Sellaisten
kuin Pekan ja Antin oli vaikeata saada sitä rahallakaan. "No, sitten
meidän täytyy aluksi tulla toimeen jousipyssyillä", ehdotti Antti; "tee
sinä, Pekka puutyö, niin minä kyllä pidän huolen teräksisistä, kaarista
ja muista siihen kuuluvista tarpeista". Vaikka siinäkin oli aika
urakka, siitä suoriuduttiin sentään. Teräsjouset saatiin valmiiksi ja
sovitettiin varsiin. Antti oli sitäpaitsi tehnyt nuolenkärkiä ja uudet
kirveet.
Sillä välin lähestyivät syysmarkkinat, ja pojat toivoivat niille
tulevan jonkun kauppiaan, jolla olisi myytävänä ruutia.
Tämä toive kävi toteen. Useillakin kauppiailla oli ruutia, mutta pojat
epäilivät, uskaltaisivatko he ruveta kauppaa hieromaan. He pääsivät
epätietoisuudestaan, kun Taneli ilmestyi markkinoille. Hän oli tullut
hankkimaan vuohia, sillä sudet olivat syöneet entiset. Tanelilla ei
ollut varoja ruudin ostoon, mutta siihen pojat kyllä tiesivät
neuvon. Tarkoitukseen he päättivät käyttää yhden Eerik-herran
spesie-taalereista.
Taneli ällistyi suuresti, kun pojat kertoivat heillä olevan rahoja,
mutta ei estellyt, kun nämä pyysivät häntä hankkimaan heille ruutia.
Syysmarkkinoilla koetettiin vieläkin tiedustella Yrjänä Kailasen
olinpaikkaa, mutta menestyksettä.
Hyvillä mielin pojat kuitenkin olivat ja tunsivat itsensä onnellisiksi
päästessään lähtemään Malmivuorelta ja palatessaan Tanelin mukana
salomaille. He olivat yhtä köyhiä kuin ennenkin, sillä työ ei ollut
heille tuottanut muuta kuin niukan toimeentulon; mutta he olivat
melkoisesti kasvaneet ja olivat nyt pitkiä, voimakkaita nuoria miehiä;
Pekka varsinkin oli tavattoman pitkä. Ja olivatpa he saaneet nähdä
paljon ja olivat ammatissaan taitavia. Sitä he eivät paljoakaan
ajatelleet; nyt heidän piti etsiä käsiinsä omaisensa; sen he olivat
lujasti päättäneet.
He olivat erittäin hyvillään löytäessään kätköpaikasta pyssynsä ja muut
metsästyskapineensa tosin hiukan ruostuneina, mutta ne vammat he
saattoivat korjata Tanelin luona, joka oli pyytänyt ja neuvonut heitä
jäämään hänen luokseen, kunnes tulisi suksenkeli.
Pekanhuhta oli entisellään. Pelto ei ollut suuresti laajentunut
entisestään, halme sitä vastoin oli suurentunut, kun hyyänpuoleinen
metsäkappale oli palanut kulovalkean ryöstäydyttyä valloilleen.
Tänä vuonna ei Tanelilla ollut oikein menestystä, eikä hän ollut
ehtinyt paljoa metsästellä. Halme oli iso, ja viljan korjuuseen oli
mennyt pitkä aika. Yhden karhun hän oli kuitenkin saanut pyydykseensä,
mutta nyt oli tehtävä metsästyksestä täysi tosi.
Liisu-emännän mielestä olivat hirvet parasta saalista, siksi hän
kehoitti miehiä lähtemään nyt onneaan koettamaan. Siihen olivat Taneli
ja nuoret miehet kyllä halukkaita, iloisella mielellä he lähtivät
yrittämään.
Metsästystä kesti nyt muutamia viikkoja, ja Liisu-eukolla oli täysi syy
olla tyytyväinen metsämiehiin. Kun lumi tuli maahan, oli lihavaroja
riittävästi koko vuoden ajaksi ja Tanelilla tarpeeksi nahkoja
vaihtaakseen itselleen niillä muita tarpeita. Tulevaisuutta odotettiin
toiveikkain mielin.