Samassa tuli Javani takaisin iloisen näköisenä, mikä sopi huonosti
yhteen sydämessään liikkuvien mustien tunteitten kanssa, käskien
odottavia seuraamaan itseänsä.
"Äitini", sanoi hän, "odottaa meitä seeterisalissa, sinne on illallinen
valmistettu. Rabbi Joatferi on siellä hänen luonansa; isäni ei ole
vielä tullut. Meillä tulee olemaan hauska ilta. Mutta sinä, Theophilo
et näytä ollenkaan iloiselta. Varmaankin ollet väsyksissä pitkästä
kävelystäsi?"
Theophilo ei vastannut tähän ilkkuiseen kysymykseen. Sanaakaan
sanomatta seurasivat he Javania saliin, jossa Salome istui kalliin
hopeasta takomalla tehdyn lampun ääressä ja neuloi korko-ompelusta.
Joatferi istui sohvalla katetun pöydän vieressä. Melkein samassa tuli
Sadok kuin nuoretkin sisälle ja sitte kun oli tehty tavallinen
tervehdys istui koko perhe ruoalle. Javani kuitenkaan ei nauttinut
mitään syyttäen pahoin vointia; mutta todellinen syy oli, että hän ei
tahtonut saastuttaa itseänsä syömällä samassa pöydässä Theophilon
kanssa, jonka hän arveli olevan uskonsa heittolaisen. Hiljaa ja ääneti
odotti hän siksi kun ruoalta päästiin ja palvelijat menivät pois.
Silloin kääntyi hän kohdastaan Theophiloon ja sanoi:
"Sinä lupasit kertoa meille hupaisen kertomuksen kävelystäsi tänä
iltana. Ennen kaikkia tahtoisin tietää mihinkä veit sisareni ja
Klaudian. Aikomukseni oli lähteä seuraanne, mutta kun tulin kotio
olitte jo menneet ennemmin kuin tunti sitte."
Javanin käskeväinen ja halveksivainen ääni hämmästytti kaikkia, ja he
rupesivat arvelemaan että jotakin erityistä piileksi sen alla. Klaudia
ja Naomi pelkäsivät, mitä piti seuraaman, mutta Theophilo pysyi
levollisna.
"Minä näen", vastasi hän, "sinulla olevan muita syitä kysymykseesi kuin
paljaan uteliaisuuden saada tietää mihin menimme. Suorin tie on aina
parain ja sen vuoksi tahdon sinulle suoraan sanoa, mitä jo olet
aavistanutkin, että minä kävin erään kipeän kristityn ystävän luona; ja
siihen lisään, ett'en käynyt hänen luonaan senvuoksi, että hän on
vanha, kipeä ja kuolemaisillaan, vaan sentähden että hän on Herran
Jesuksen Kristuksen opetuslapsi."
"Kuule häntä kunnia-arvoinen Sadok", huudahti Joatferi ja hypähti ylös
sijaltansa. "Kerittiläisyyden turmiollinen henki on taas löytänyt tien
perheesesi."
"Hiljaa, Joatferi", vastasi Sadok, joka pelkäsi Joatferin kiivaudessaan
ilmoittavan Javanille Naomin kääntymisen; "anna Theophilon
täydellisesti selittää asiansa ennenkuin häntä tuomitsemme."
"Niin, minä tahdonkin selittää kaikki", jatkoi Theophilo tyynellä
äänellä. "Minä en häpeä enkä pelkää ilmoittaa, että minulla on sama
usko kuin kuolevalla ystävälläni ja samoin kuin hänkin rukoilen Jesusta
Natsaretista."
"Minä tiesin sen", sanoi Javani ja silmänsä säihkyivät raivoisasta
kinkusta, "ja se on hyvä, ett'et koettanut minua pettää. Sanopas myös
minulle suoraan: oletko uskaltanut viedä sisareni natsaretilaisen
huoneesen ja antanut hänen kuunnella kuolevan hourion hulluja loruja?
Minä tunnen kysymyksessä olevan vaimon hullun uskon ja vieläkin
hullumman väittämisen, estäköön Jumala kehenkään minun lähimpään
sukulaiseeni tarttumasta sellaista hulluutta."
"Sinä, Javani, et tunne mitään siitä kristillisestä opista; jos sen
tekisit, niin et kutsuisi sitä hulluudeksi. Sinä tiedät Klaudian olevan
morsiameni -- voitko siis ihmetellä, jos kaikin tavoin koen hänelle
selittää sen kristinopin totuutta, jota itsekin uskon? Naomi seurasi
minua, mutta rehellisesti voin vakuuttaa, etten millään tavoin ole
kokenut vaikuttaa hänen uskonnollisiin tunteisinsa."
Hän katsoi Naomiin muistuttaaksensa hänen lupaustansa olla puheesen
sekaantumatta. Myös Salome katsoi häneen ja aavistaen Naomin vilkkaan
ja rehellisen luontonsa tähden kiihkoittuvan tekemään avonaisen
uskontunnustuksen nousi hän äkisti ylös ja käski molempien naisten
seuraamaan häntä, muistuttaen Sadokille, että kenties on parain jos
ainoastaan hän, rabbini ja Javani jäävät keskustelemaan Theophilon
uskon hairahduksesta.
Naomi suostui vastenmielisesti äitinsä toivoon, sillä hän tunsi itsensä
ulkokullatuksi ja pelokkaaksi, kun antoi serkkunsa yksin kantaa syyn
Bethaniassa käynnistä. Mutta kun hän näki Salomen pelkäävän jo
ajatellessaan että Javani saisi tietää Naomin uskostaan luopumisen,
lupasi hän, tultuansa seuraavaan huoneesen, olla vaiti mitään
virkkamatta niin kauan kun se soveltui kristityn velvollisuudelle.
Myöskin Klaudia lähti vastoin tahtoansa huoneesta, sillä hän pelkäsi
Javanin rajun luonnon puhkeavan Theophiloa vastaan.
Salomen kamariin kuulivat he aivan hyvin Javanin ja rabbinin kiivaat
äänet ja Theopbilon tyynekkäät vastaukset. Ennenkuin keskustelu oli
loppunut tuli Juditha hakemaan poikaansa, ja kun hän sai tietää mitä
oli tapahtunut, pelkäsi hän rakastettunsa turvallisuutta, sillä
paremmin kuin kukaan perheessä tunsi hän Javanin leppymättömän vihan
kristityitä vastaan. Keskusteltuansa Salomen kanssa päätti hän
kiiruhtaa lähtöä ja jättää Jerusalemi ennenkuin Javani ehtisi saada
kaikenmoiset tuumansa toimeen, jotka tarkoittavat serkkunsa vapautta ja
henkeä. Juditha oli juuri aikeessa lähteä Amatfiahlle kertomaan, mitä
oli tapahtunut, kun Theophilo astui huoneesen.
"Minä tulen rakas täti", sanoi hän liikutuksella Salomelle, "ottamaan
jäähyväisiä teiltä ja Naomilta. Sadok on kovasti kieltänyt, etten enään
tämän illan perästä saa olla teidän seurassanne. Mutta jos emme enää
tapaa toisiamme täällä maailmassa, niin toivon varmasti sen kerran
tapahtuvan Karitsan istuimen edessä. Sinun sydämesi on jo avattu
totuudelle ja rakas Naomimme on tuleva välikappaleeksi viemään sinun
tykkönään totuuden tielle."
"Älä puhu siitä", sanoi Salome; "minä en saa kuunnella sanojasi tässä
aineessa. Tiedän olevan paraimman, että eroamme. Javani on suuttunut;
sinua ei hän ole milloinkaan suvainnut, ja nyt pelkään hänen
suvaitsemattomuutensa muuttuvan vihaksi."
"Minä en häntä pelkää", sanoi Theophilo, "vaikka hän on uhannutkin. Emme
kuitenkaan voi lähteä kaupungista, ennen kuin olemme saaneet Rufon
luvan Klaudialle, että hän saa seurata meitä. Yksinomaisesti oman
turvallisuuteni tähden en lähde täältä ilman hänettä."
"Minun tähteni älä jää tänne ja älä jätä itseäsi vaaraan", sanoi
Klaudia hilpeästi. "Jos emme siksi saa isäni vastausta Amatfiahn
kirjeelle, kun olette valmiit matkalle, niin seuraan äitiäsi, jos hän
tahtoo ottaa minun suojelukseensa, Joppeen ja odotan siellä isäni
myönnytystä naimiseemme. Ah, jos Naomi myöskin tulisi kanssamme
Ephesoon niin kauaksi kun onnellisemmat päivät koittavat Jerusalemille
ja Javanin viha kristityitä kohtaan laimeentuu!"
Klaudia heittäytyi nuoren ystävättärensä syliin ja syleili häntä
hellästi. Naomi näytti liikutetulta; hän tunsi syvällisesti, mitä hän
oli kohta kadottava ja kuinka yksinäiseksi hän oli jääpä, mutta ajatus
vanhemmistansa teki hänen tälläkin kertaa kuuroksi kaikille
rukouksille, ja hän vastasi lempeästi mutta päättäväisesti, että
päätöksensä jäädä Jerusalemiin oli horjahtumatoin.
Javani astui äkkiä huoneesen. Se keskeytti puheen.
"Sinun hyvästijättösi on ollut pitkällinen", sanoi hän levottomasti
Theophilolle; "nyt on aika että äitini ja sisareni pelastetaan
uskonheittolaisen läheisyydestä. Itketkö sinä, Naomi, sen vuoksi että
sinun täytyy eritä Klaudiasta? Pakanallisen epäjumalan palvelijan
päästäminen meidän perheesemme on tuonut mukanaan kirouksen; sitä
aavistinkin. Myös isäni veri on saastutettu vielä sillä, mikä on
pahempi kuin romalainen epäjumalan palveleminen; natsaretilaista
petturia on rukoiltu isäni katon alla. Mutta minä tahdon puhdistaa
myrkyn ja pitää huolen siitä ettei se pääse leviämään. Jos sinä,
Juditha, tiesit poikasi uskostansa luopumisen, olisi sinun pitänyt se
ilmoittaman meille -- olisipa pitänyt ilmoittamasi se neuvostolle. Mitä
ovat maalliset siteet Jehovan kunnian rinnalla? Omalla kädelläni olisin
pyyhkäissyt epäjumaluuden merkin perheestäni, ja ehkäpä", sanoi hän
synkkämielisesti, "tuleekin se vielä jonakuna päivänä minun
tehtäväkseni. Jos sinä Juditha ja Amatfiah olette suosineet poikanne
jumalattomuutta, niin varotan teitä; Sadok'in veljenkään ei pidä
pääsemän oikeuden kädestä. Vastaustasi ei tarvita. Minä epäilen sinua.
Saamme nähdä onko epäilykseni perustettu. Jätä me nyt ja ota
ottotyttäresi mukaasi. Hän ei koskaan ole ollut sopiva seurustelija
juutalaiselle naiselle. Varmaankin hänestä tulee sopivampi puoliso
uskonsa hylkyrille, natsaretilaiselle."
Kristillinen kärsivällisyys ja huolenpito Salomesta ja Naomista
pidättivät Theophilon antamasta sellaista vastausta kuin hänen
raakuutensa olisi ansainnut; sanaakaan sanomatta lähti hän äitinsä ja
Klaudian kanssa. Näiden mentyä pyysivät Salome ja Naomi Javania olemaan
ryhtymättä mihinkään toimiin läheisiä sukulaisiansa vastaan, mutta
vaikuttivat sangen vähän yltiöpäiseen juutalaiseen, joka ei käyttänyt
siivompia sanoja vanhempiansa kuin Theophiloakaan kohtaan.
Seuraavana päivänä oli Javani kaupungilla melkein iltaan asti. Kun hän
tuli kotiin, kertoi hän isällensä, että rikas sukulaisensa, Bethetsobin
Maria, oli tullut kaupunkiin suuren palvelijajoukon kanssa ja että hän
(Javani) oli hänelle luvannut asunnon isänsä huoneessa siksi kun
kerkiäisi hankkimaan sopivan asunnon. Sadok kernaasti suostui siihen ja
kiiruhti noutamaan häntä. Molemmat, sekä Sadok että Salome,
kunnioittivat Mariaa, vaikka hänen loistoisa ja turhamainen
elantotapansa oli täydellinen vastakohta sille yksinkertaisuudelle,
joka vallitsi avarassa ja mukavassa asunnossa. Maria oli varsin nuorena
kadottanut kuoleman kautta äitinsä ja jäi sitte hellän isänsä hoitoon,
joka liiallisella lellittelemisellä pilasi hänen. Hän tuli nuorena
naimiseen nuoren ja jalon miehen kanssa. Tämän johdolla olisi hän
kenties muuttunut, mutta kuolema kutsui pois miehen vuotta ennen
Javanin käyntiä Peraeassa. Maria jäi leskeksi. Hän oli nuori, kaunis ja
omisti suuren omaisuuden.
Marian ja hänen pienen kaksivuotiaan poikansa Davidin ottivat
sukulaiset sydämellisesti vastaan. Pikku David mielistyi heti Naomiin.
Hänen kanssaan askaroitsi Naomikin mielellänsä. Siinä löysi hän
surullensa lohdutusta. Judithan ja Klaudian tapasi hän ani harvoin,
silloinkin aina äitinsä tahi Javanin läsnä ollessa. He siis eivät
saaneet puhua mitään sydämensä lähimpiä tunteita.
Tähän aikaan sai Klaudia kirjeen isältänsä, Rufolta. Sen toi romalaisen
kenraalin lähettiläs, joka vieläkin koetti saada juutalaisia rauhaan
myöntymään. Mutta uppiniskaisella halveksimisella käskivät he
lähettilään pois. Tällä sanomalla palasi lähettiläs romalaiseen
leiriin. Hän myös toi Klaudialta Rufolle kirjeen. Siinä Klaudia
sydämellisesti kiitti isäänsä siitä, että tämä oli hyväksynyt Amatfiahn
toimet. Rufo iloitsi tyttärensä onnesta. Hän iloitsi myöskin siitä,
että tyttärensä lähti Jerusalemista. Hän tiesi Vespasianon päättäneen
piirittää kaupungin, jos asujamet pitkittäisivät uppiniskaista
vastustamistansa. Hän oli myöskin varma, että kaupunki valloitetaan
joko ennemmin tahi myöhemmin. Hän tunsi ja kunnioitti Sadok'in veljeä.
Mitään uskonnollisia epäilyjä esitetyn naimisen suhteen ei hänellä
ollut, vaikka tosin mieluummin olisi suonut tyttärellensä mieheksi
romalaisen kuin juutalaisen; mutta kun tyttärensä oli valinnut
kunniallisen ja hyvän miehen, ei hän tahtonut naimista estää
kansallisuuden takia. Marcello katsoi asiaa korkeammalta kannalta. Jos
hän olisi tiennyt Theophilon olevan kristityn, olisi hän sydämestänsä
iloinnut. Nyt iloitsi hän vaan siitä, että sisarensa edes sai miehen,
joka rukoili yht'ainoaa Jumalaa. Hän katsoi sisarensa sen kautta
tulevan varjelluksi epäjumaluuteen lankeamasta. Ilolla hän siis suostui
isänsä esitykseen, että koettaisivat saada ylipäälliköltä luvan lähteä
Joppeen viettämään Klaudian häitä. Tämän kaikki kertoi Rufo
kirjeessään. Hän esitti myöskin, että Sadok ja Naomi tulisivat
sukulaisiensa seurassa Joppeen. Hän lupasi lähettää heille
turvavartijan Lyddaan. Hän tiesi, että Klaudia iloitsisi, jos sai tähän
tilaisuuteen ystävänsä luokseen. Hän myös itsekin halusi tavata vanhaa
ystäväänsä, saadaksensa häntä kiittää kaikesta siitä hyvyydestä, mitä
tämä oli osoittanut hänen tyttärellensä.
Klaudia meni juosten isänsä kirjeen kanssa Sadok'in tykö, eikä
rauhoittunut ennen kuin sai hänen suostumaan ehdotettuun matkaan. Sitte
kiiruhti hän Salomelle ja Naomille ilmoittamaan tämän iloisen sanoman,
joka synnytti monta sekalaista tunnetta näissä molemmissa. Hän (Naomi)
saisi nyt monen vuoden kuluttua nähdä nuoruutensa ystävän, ja
minkälaisena hän hänen nyt tapaa? Hän tiesi, ettei vielä ollut
tykkänään unohdettu, mutta tärkeämpi oli tietää ystävänsä sielun tila.
Hän tunsi olevansa voimaton antamaan sydäntänsä ja kättänsä muulle kuin
Jesuksen tunnustajalle ja opetuslapselle. Mutta kuinka niin lyhyellä
ajalla, ainoastaan muutamana päivänä, saisi tilaisuuden esittää
Marcellolle pyhän totuuden, että hän sen käsittäisi? Mutta tämänkin
surun jätti hän luottamuksella Herran käteen ja iloitsi nyt Klaudian
kanssa yhdessä heidän yhteisestä matkastansa.
Bethetsobin Maria oli jo muuttanut omaan komeaan taloonsa. Se oli
lähellä Sadok'in kartanoa. Siellä eli hän ilossa ja seurassa, luontonsa
taipumuksen mukaan. Hänen asuntonsa tuli kokouspaikaksi kaikille
ajattelemattomille tyhjäntoimittajille, jotka eivät välittäneet
kaupunkia uhkaavasta kurjuudesta ja vaaroista. Mutta nähtiin siellä
eteviäkin miehiä. Näiden vuoksi kävi siellä Javanikin päivittäin,
vaikka hän muutoin halveksi Marian kevytmielistä elämää. Hän koetti
kaikissa tiloissa voittaa Simonille puoluelaisia. Sentähden hän
tuppausi joka seuraan, missä vaan luuli jotakin toimittavansa tämän
asian eduksi. Vihaansa Theophiloa vastaan ei hän ollut unhottanut.
Hän mietti vaan kostoa. Kaupungissa asui vielä muutamia
natsaretilahkokunnan jäseniä. Niistäkin oli hän tiedon urkkinut, ja
useoita heistä oli hänen ilmoituksestaan vangittu. Neuvosto, johon
kuului pappeja ja vanhimpia, oli kutsuttu tuomitsemaan näitä, ja Javani
oli jäsen tässä neuvostossa. Hän äänesti kuolemaa, mutta pyysi tuomion
täyttämistä lykkäämään tuonnemmaksi, että hän ehtisi lisätä vankien
lukua, ainakin -- yhdellä. Sen perästä kertoi hän Theophilon uskostaan
luopumisen kuin myös epäilyksensä tämän vanhemmista. Tähän asti oli hän
antanut serkkunsa olla rauhassa saadaksensa tarkempia tietoja setänsä
ja Judithan rikoksellisuudesta. Hän kun pelkäsi pojan kohtalon
aukasevan vanhempain silmät ja varottavan heitä vaarasta. Tuomioistuin,
joka muodosti itsensä sellaiseksi, hyväksyi hänen esityksensä ja
suuresti ylisti hänen harrastustansa Jehovan kunniaksi. Tämä kiitos
kiihoitti vielä enempi Javania hankkimaan todistuksia Amatfiahta ja
Judithaa vastaan. Vainujia otettiin ja lähetettiin joka haaralle.
Myöskin kuolemaisillaan olevan Marian luona Bethaniassa kävi sellainen.
Javani saatuansa tiedon Marian tilasta päätti itse ensi tilassa mennä
sinne, saadaksensa tietää mitä tämä tietäisi asiasta, jossa hänellä nyt
oli niin paljon tekemistä.
Mitä lähemmäksi matkapäiväksi määrätty päivä läheni, sitä
tuskallisemmaksi kävi Klaudia; hän halusi päästä pois kaupungista. Hän
rupesi pelkäämään Javania aina enempi ja enempi, ja vaikka tämä aina
koetti olla ystävällinen kanssapuheessa, niin Klaudian varova silmä
pian huomasi hänen viekkautensa ja teeskentelemisensä. Hänellä oli
levotoin aavistus jostakin onnettomuudesta. Tätä aavistusta ei saanut
Theophilokaan hänestä poistumaan, ei silläkään vaikka vakuutti, ett'ei
Javania ole laisinkaan pelkääminen. Naomi nähdessään ystävänsä pelon
rupesi myöskin pelkäämään, hän kun havaitsi veljellänsä olevan jotakin
tärkeää mielessä. Javani kyselikin Naomilta yhtä ja toista, toisinaan
Amatfiahsta ja Judithasta ja toisinaan taas Theophilosta; mutta Naomi,
joka tiesi kysymysten tarkoituksen, koetti väistää kaikkia pauloja ja
luulikin jo saaneensa hänen pois oikealta tolalta. Javani ymmärsi
kumminkin hankkia itsellensä tarpeellisia tietoja muilta haaroilta.
Siinä hän onnistuikin. Hänen ei enää tarvinnut epäillä, olivatko
setänsä ja tätinsä sydämestä natsaretilaisia, vaan vielä pahempi, hän
myös tiesi, että sisarellensa oli opetettu sitä kammoksuttavaa oppia.
Kaikki epäilyksensä ilmoitti hän tuomioistuimen jäsenille. Nämä
määräsivät hänen menettelemään asiassa suurimmalla varovaisuudella
ja salaisuudella, kun oli kysymys niin arvoisien henkilöiden
kiinniottamisesta. Sadok'in valta ja vaikutus teki sellaisen
varovaisuuden tarpeelliseksi, sillä verenhimoiset miehet kyllä
tiesivät, ett'ei hän milloinkaan hyväksyisi julmuutta ja laittomuutta,
varsinkin kun se koski läheistä sukulaista. Vanha Maria oli myöskin
määrätty uhriksi, mutta hänen kiiniottamisensa jätettiin siksi kun
Amatfiah perheinensä oli vangittu, koska nämä, kun usein kävivät
tapaamassa vanhaa ystäväänsä, muutoin olisivat aavistaneet pahaa ja
menneet turvapaikkaan.
Myöhään illalla meni Javani Bethaniaan tutkistelemaan Mariaa. Mitä hän
täällä näki ja kuuli, teki häneen syvän vaikutuksen, vaikka hän
kammoksuikin hänen uskontoansa. Maria makasi vuoteellansa,
kun hän astui huoneesen. Hanna istui vuoteen vieressä ja luki
pergamenttikäärystä Mattheuksen evangeliumia. Mielen-ilmaus Marian
kasvoissa oli niin hiljainen ja lempeä, kun hän makasi tarkkaavaisesti
kuunnellen pyhää sanaa, että Javani seisahtui kynnykselle ja katseli
häntä ihmetellen ja kunnioittaen. Hanna pysähtyi äkkiä lukemasta, kääri
pergamentin kokoon ja kätki sen vaatteensa poimuun. Vasta tullut oli
vieras ja kokemus oli opettanut Hannan varovaksi.
Mariakaan ei tuntenut Javania, mutta hän tervehti ystävällisesti häntä
ja kysyi hänen asiaansa. Javani sanoi kuulleensa hänen olevan kipeän ja
köyhän ja oli tullut hänelle apua tarjoamaan, varsinkin sen vuoksi kun
hän luuli hänen kuuluvan siihen uskon lahkoon, joka oli kaikilta muilta
vihattu ja halveksittu. Maria katsoi häneen epäilevästi, kun ei hän
ennen ollut tuntenut tätä vierasta Kristuksen tunnustajaksi, kiitti
häntä ja vakuutti, että hän ei kärsinyt mitään puutosta.
"Hyvä vanhus, älkää pelätkö tunnustaa, kun teitä käy tervehtimässä ja
apua tarjoomassa kristitty ystävä", sanoi viekas Javani. "Minä tiedän
sen jo, ja olen tänne tullut saadakseni voimaini mukaan olla teille
avuksi. Minä olen vieras Jerusalemissa, ja te ette minua tunne, mutta
uskonne ja luottamuksenne ovat minulle tutut."
"Oletko sitte kristitty?" kysyi Maria juhlallisella vakavuudella.
"Toivon saavani enemmän tietää kristinopista ennenkuin tunnustan itseni
opetuslapseksi," vastasi Javani kiertäen. "Harvat ovat niin täydelliset
minulle sitä opettamaan kuin te ja etevämmät kristityt, jotka kävivät
luonanne."
"Oletko sitte tuttava minun ystävieni kanssa? Keitä niistä erittäin
tarkoitatte?" kysyi Maria pidätetyllä levottomuudella.
"Minä puhun Amatfiahsta ja hänen oivallisesta vaimostansa ja pojastansa,
sekä hänen veljensä tyttärestä, Sadokin armahisesta tyttärestä. Hän on
myöskin kääntynyt Jesuksen natsaretilaisen -- uskoon eikö niin?"
"Herra Jesus Kristus antakoon teille anteeksi, jos te petätte minun ja
vainootte niitä vahingoittaaksenne, jotka minulle ovat ystävyyttä
osoittaneet. Minä en voi kieltää, mitä jo näette tietävän, että
Amatfiahn perhe tuli minulle tutuksi asuessaan tällä paikkakunnalla, ja
vaikka minä olen köyhä ja yksinäinen ovat he aina olleet minulle
ystäviä. Jos minä tuntisin ja tietäisin heidän uskonsa ja
vakuutuksensa, niin en siitä kuitenkaan tee tiliä vieraalle. Hänen
kysymyksiensä alla voisi piileksiä huonot, pahat ajatukset; mutta mitä
itseeni tulee, tunnustan suoraan, että uskon Herraan Jesukseen
Kristukseen ja kiitän olevani hänen opetuslapsensa."
"Te olette varsin varova", sanoi Javani. "Minkätähden epäilette minua?
Luottakaa minuun pelkäämättä ja huomatkaa, että te opetuksillanne
hyödytätte minun sieluani. Tuo pergamenttikääry, jonka palvelijanne
piiloitti minun huoneesen tullessani, on varmaankin jäljennös
teidän pyhistä kirjoistanne. Minä olen kauan halunnut sellaista
tilaisuutta, jossa tulisin enempi tuntemaan ihmeellisiä kertomuksia
natsaretilaisesta Jesuksesta."
Maria oli niin kauan elänyt maailmasta erillään, että hän unhoitti
epäluulon. Hänen ainoa toivonsa ja ajatuksensa oli, että Herran nimi
tulisi ylennetyksi ja ylistetyksi. Hän luuli siihen saaneensa
tilaisuuden nyt juuri, ja unhottaen kaiken vaaran kääntyi hän paikalla
Hannaan, joka vielä oli huoneessa tarkoin kuuntelemassa kavalan Javanin
puhetta.
"Anna, tyttäreni, kirja minulle", sanoi hän. "Tunkeutokoon ne totuudet,
joita tämä kirja sisältää, sydämeenne, nuori mies, ja haihduttakoon
sieltä kaiken levottomuuden ja epäilyksen!"
Javani otti kirjan ja oli rupeamaisillaan lukemaan kun Hanna hiljaa
lähti huoneesta. Javani katseli hetkisen hänen jälkeensä ikäänkuin
epäillen ja päättämättömänä.
"Anna hänen mennä", sanoi Maria; "hän on jalo ja oikein ajatteleva,
mutta älkäämme ihan sokeasti luottako näinä aikoina jokaiseen. Teille
olisi ehkä vahingoksi, jos tulisi tiedoksi, että täällä Bethaniassa
vanhan Marian luona olette tunnustaneet olevanne kristitty."
"Kiitoksia, hyvä ystävä, huolestanne; uskokaa, minä olen yhtä varova
kuin tekin. Mutta näyttäkää minulle nyt, mistä pitäisi lukemani uskoni
rakennukseksi ja vahvistukseksi."
Maria näytti hänelle muutamia kohtia pyhässä kirjassa, ja Javani luki
ääneen lehti lehdeltä. Maria selitti hänelle samalla luetun sisällön.
Kaunis yksinkertaisuus, korkea puhtaus opissa ja ihmeellisyys
tapauksissa, joista hän luki, kiinitti koko hänen huomionsa; mutta niin
lujat olivat ulkokullauksen ja harhauksen siteet, jotka vangitsivat
hänen sielunsa, ett'ei pyhän sanan innottavimmatkaan kohdat voineet
niitä katkaista. Kun hän istui kuolevan Marian vuoteen vieressä ja
kuulteli hänen kertovan kaikki mitä Herra oli hänen edestänsä tehnyt ja
näki hänen uskonsa, toivonsa ja rakkautensa, mietti hän tapaa, miten
jättäisi Marian Farisealaisten ja pappien käsiin. Hän oli perkeleen
palvelija, kun luuli palvelevansa Jumalaa.