Klaudia iloitsi tästä rakkaan veljen pitkästä kirjeestä. Vaikka hän
hämmästyi hänen mielipiteitään uskon asioissa, ei hän siitä kumminkaan
tullut pahoillensa, ja tästä alkaen kuunteli hän tarkkaamalla Naomin
puhetta ja luki ahkerasti Raamattua, kuten veljensä oli häntä
kehoittanut. Naomin sydän täyttyi ilosta kun hän kuuli, ett Marcello,
jota hän niin kauan oli kunnioittanut ja johon sydämensä oli taipunut,
oli jättänyt syntisen ja hullumaisen epäjumalan palveluksen, ja nyt hän
myös tunsi ett'ei taipumuksensa häneen enää ollut hyljättävä. Mutta
suuri muutos oli tapahtunut hänen mielipiteissään sen perästä kun hän
ensi kerran tapasi Marian Öljymäellä. Kaikki mitä oli kuullut tältä
vanhalta Herran oppilaalta oli tunkenut hänen sielunsa sisimpään, ja
Herra oli antanut heikon palvelijattarensa puhumat totuuden sanat
juurtua syvälle nuoren juutalaisnaisen sydämeen. Hän ei saanut niitä
ajatuksistansa poistumaan, ja luonnollinen voima sekä päättäväisyys
luonnossansa kiihoitti hänen uskaltamaan vaikka mitä saadaksensa
enemmän opetusta tässä aineessa, jonka arvosta ja merkityksestä
ijankaikkisuudessa hänellä oli aavistus.
Hän oli senvuoksi kääntynytkin hyvän luontoisen, myöntyväisen Deborahn
puoleen ja saanut hänen useammin kuin yhden kerran tulemaan kanssansa
Marian luokse Bethaniaan. Deborah ei tietänyt Marian kuuluvan
natsaretilaisten halveksittuun lahkoon, mutta kun hän ymmärsi, että
hänen uskonsa erosi Sadok'in uskosta, lupasi hän puolestaan pitää
salassa koko asian, ja pitikin sanansa, kun hän näki ett'ei sillä
vaikuttanut mitään pahaa.
Vanhemmillensa aina niin avonainen ja heitä niin rakastavainen Naomi ei
olisi suostunut tekojansa salaamaan heiltä, jos hän ei olisi ymmärtänyt
nyt olevansa eron-tiellä. Hän havaitsi totuuden Marian sanoissa ja
Raamatussa oli kirjoitettuna, että isänsä ja äitinsä pitää jättämän ja
seuraaman Herraansa. että hän vakuutuksensa puolesta jo oli kristitty,
sitä hän ei ominut itseltänsä salata, ja varma tieto siitä ijäisestä
perinnöstä, joka Kristuksessa oli hänelle annettu, vuodatti hänen
sydämeensä riemua ja iloa sellaista, jommoista hän ei koskaan ennen
ollut tuntenut.
Mahtaneeko myöskin Marcello uskoa ristiin-naulittuun Jesukseen
Natsarethista? Tämä oli kysymys, mikä usein tuli Naomin ajatuksiin ja
tuotti hänelle paljon levottomuutta ja murhetta. Kuinka onnellinen ja
kiitollinen hän olisi ollut, jos hän olisi tietänyt kaikki, jota ei
Marcello uskaltanut kirjeessään kertoa! Hän oli jo paljon enemmän
edistynyt hengellisessä valossa kuin Naomi, ja oli totinen, nöyrä ja
valistunut kristitty. Opettaja, jota hän oli kirjeessään maininnut, ei
ollut kenkään muu kuin Klementi Romano, apostoli Paavalin työkumppali
(Philipp. 4: 3.) Kun hän enin oli työksennellyt Philippissä, muutti hän
sieltä Romaan, jossa, tarun mukaan, Pietari asetti hänen yhdeksi
ensimäisiä pispoja sekä eli alkupuolelle toista vuosisataa.