Tieto Jotapatan valloittamisesta ja asukasten teloittamisesta saapui
pyhäpäivänä synnyttäen alakuloisuutta ja häiriötä kaupungissa. Heidän
etevimmät päällikkönsä ja paraimmat joukkonsa sanottiin kaatuneen ja
yhden vahvimmista linnoituksista Galileassa valloitetun. Yksityisissä
perheissä joka paikassa kuultiin itkua ja voivotusta, kun itkettiin
joko puolisoa, poikaa tahi veljeä, ja Sadokin huoneessa vallitsi mitä
syvin suru, sillä varmaan luultiin Javaninkin tulleen tapetuksi.
Turhaan koetti Sadok lohduttaa surevaa perhettänsä; hänen oma sydämensä
oli surun runtelema: hän suri kadotettua poikaansa, hän suri onnettoman
isänmaansa pelastusta.
Hänen juuri ajatellessaan näitä synkkiä ajatuksia kuului torven ääni
temppelistä muistuttaen olevan iltauhrin hetken. Hänen vuoronsa oli
toimittaa alttaripalvelu; ei mikään erityinen suru tahi tärkeä toimi
saanut estää tämän pyhän viran toimittamista. Kun hän teki määrätyt
pesennät ja puhdistukset sekä pukeutui papilliseen pukuun, kuului
torvensoitto temppelistä toisen kerran ja hän kiiruhti temppeliin.
Ennen kun hän ehti leveitä astuimia ylös temppelin pihalle, kuului
torven-ääni kolmannen kerran, kutsuen kansaa, pappeja ja leviittoja
rukoilemaan Herran pyhään temppeliin.
Tänään ei ollutkaan tunkoa tässä suuressa, komeassa temppelissä; äsken
tullut surullinen sanoma pidätti useammat kotona ja raskailla
askeleilla ja synkissä ajatuksissa kulki Sadok melkein tyhjien
temppelipihojen kautta. Tultuansa temppelin sisimpään silmäsi
hän sen marmoraseiniin, kulta- ja hopea-oviin, viinirypäle- ja
kranatiomena-koristuksiin puhtaimmasta kullasta, purppurasta ja
tulipunaisesta kankaasta tehtyyn esiriippuun ja komeaan alttariin
kalleilla suitsuttimilla, joista temppeliin levisi mitä suloisin
tuoksu. Hän aavisti romalaisten vähän ajan kuluttua seisovan
Jerusalemin muurien edessä -- ja kuinka silloin temppelille kävisi?
Kuinka voivat juutalaisten kuriin tottumattomat ja huonosti johdatetut
joukot vastustaa hyvin järjestettyjä romalaisia joukkoja, mitkä siihen
lisäksi ovat innostuneet äsken saaduista voitoista?
Sadok koetti haihduttaa tällaiset synkät ajatukset, mutta ne
uudistuivat yhtenään. Vasta sitte kun hän seisoi alttarilla, jolle hän
oli asettanut teurastetun uhrielukan ja kun savu polttouhrista kohosi
temppelin lakeen, sai hän entisen rauhansa takaisin, sillä hän katseli
uskossa Messiakseen, jota nämä uhrit kuvailivat, ja odotti apua
korkeudessa asuvalta Herralta, jonka piti lupauksensa mukaan ilmestyvän
maan päälle. Sadok oli joutunut harhateille ja hänen sydämensä odotti
sitä, joka jo tullut oli, mutta hänen hurskautensa oli oikea, hänen
rakkautensa Herraan palava, ja lohdutettuna sekä rohkealla mielellä
palasi hän temppelistä kotionsa.
Siellä kohtasi hän ensin Naomin, ja häntä kummastutti kohta hänen
iloiset kasvonsa, mitkä lähtiessään kyyneleillä kastellut, nyt
loistivat ilosta ja riemusta. Naomi polvistui isänsä eteen, kuten
hänellä oli tapana ottaissaan isältänsä siunausta, ja kun isä oli
siunannut hänen, hypähti hän seisoalleen, heittäysi hänen syliinsä ja
huudahti: "Javani elää ... hän on pelastettu. Kiittäkäämme Herraa hänen
hyvyydestänsä!"
Kirje oli vastikään tullut Rufolta, jossa hän kertoi vankeudesta ja
lausui toivon että Javani pian annettaisiin vanhemmilleen takaisin, jos
juutalaiset antauisivat ja vankein vaihettaminen tapahtuisi. Sadok
tiesi hyvin, ett'ei minkäänlainen antauminen tullut kysymykseenkään ja
että siis oli varsin tietämätöintä, saivatko koskaan nähdä poikaansa,
mutta siitä ei hän mitään virkannut Salomelle ja Naomille, vaan iloitsi
heidän kanssansa Javanin elossa olemisesta.
Klaudia oli samalla kertaa saanut pitkän kirjeen veljeltänsä
Marcellolta, ja kun tähän asti olemme sangen vähän tulleet tuntemaan
tuota nuorta romalaista, tahdomme lukijoillemme ylimalkaan kertoa tämän
kirjeen sisällön. Marcello kirjoitti:
"Kauaan aikaan en ole ollut tilaisuudessa sinulle kirjoittaa,
rakkain Klaudiani, ja nyt lähetän tämän kirjeen erään hyvän ystävän
kanssa, joka lähtee sotatantereelle Galileaan. Sinä olet nyt vanhain
ystäväimme luona Jerusalemissa, ja että hyvin viihdyt heidän
luonansa, sen tiedän varmasti, jos ei Javani nyt kuin ennenkin saata
sinulle harmia. Sydämestäni halajaisin minäkin olla teidän luonanne,
sillä kaikki loistoisuus ja huvit Romassa eivät palkitse minulle
eroa lapsuuden ystävistäni. Usein ajattelen kaipauksella niitä
onnellisia hetkiä, kun sinun ja Naomin kanssa kuljimme laaksoja ja
puutarhoja.
Minä saan kohdakoin paikan armeijassa. Siitä olen iloinen. Setämme
Sulpitio on keisarin korkeassa suosiossa ja hän on luvannut minulle
paikan kymmenennessä legionaassa, joka nykyään on Titon johdannolla
Galileassa. Silloin saan olla yhdessä isäni kanssa ja toivon saavani
sinunkin tavata. Juutalaisten täytyy pian antautua romalaisten
ylivoiman alle ja minä toivon sen tapahtuvan ennen kuin Vespasiano
marssii Jerusalemia vastaan. Mimmoinen silloin olisi mieleni, jos
minun romalaisena sotilaana täytyisi ottaa osaa sen kaupungin
piiritykseen, jossa Salome ja Naomi asuvat, kaikki niin rakkaita
minun sydämelleni? Niin -- minun sydämeni on Jerusalemissa ja vaikka
olen ylpeä siitä että olen romalainen, tunnen kuitenkin kotoni
olevan Jerusalemissa.
Sinä tiedät sen huoneen, jossa Romassa asuimme, olevan revityn ja
samalle paikalle on rakennettu Merkurion komea temppeli. Sinä
varmaankin luulet minun käyvän siellä usein hartauden
harjoituksissa, mutta niin ei ole Klaudia. Vaikka minä asun keskellä
romalaisten jumalain pääkaupunkia ja olen heidän temppeleinsä ja
alttareinsa ympäröimänä, niin en enää notkista polviani heidän
edessänsä. Älä kuitenkaan luule, että minä, kuten useat
maanmiehistäni, olisin hyljännyt uskonnon tykkänään; en, sitä en ole
tehnyt, mutta minä olen oppinut rukoilemaan ainoata totista Jumalaa,
ja sano Naomille ettei hän tästälähin enää saa ajatella lapsuutensa
ystävän Marcellon olevan sokean epäjumalan palvelijan. En kuitenkaan
ele juutalainen, sillä minusta on moni juutalaistapa ja käytös
puhdasta hulluutta. Johdattakoon Herra myös sinunkin, Klaudia,
tuntemaan itsensä, kuten hän on johtanut minun. Hänen armonsa kautta
tulin tutuksi erään vanhan hurskaan ja pyhän Raamatun oppineen
miehen kanssa. Hän näytti minulle toteen, että epäjumalan
palveleminen on paljasta hulluutta ja että luja usko kaikkivoipaan
on autuaallista. Minä pyydän sinunkin ahkeraan ja tarkkaavaisesti
lukemaan Raamattua ja Herra on ohjaava sinua kuin minuakin
totuuteen. Vanhalla arvokkaalla ystävälläni on monta oppilasta
täällä, mutta häntä halveksivat ja vihaavat maalaiseni, joitten
synnillisyyksiä julistamansa sana ankarasti rankaisee. Keisari
kammoksuu molempia sekä juutalaisia että uuden opin harrastajia,
joita kutsutaan Natsaretilaisiksi. Kaikilla julmilla keinoilla, mitä
suinkin ajatella saattaa, vainoo ja tappaa hän heitä, kun eivät
tahdo polvistua epäjumalain kuvien eteen. Muutamat on hän
puetuttanut nahkoihin ja antanut kuljettaa sirkukseen, jossa koirat
ovat heidät raadelleet, toiset on hän ristiin-naulituttanut ja taas
toiset neulottanut päältäpäin vaksilla ja muilla palavilla aineilla
voideltuihin säkkeihin, jommoisina sitte sijoitettiin keisarillisiin
puutarhoihin, ja pimeän tultua sytytettiin palamaan kuin lamput,
joten onnettomat saivat kärsiä sanomattomat tuskat. Älä luule, että
itse olisin käynyt katsomassa kaikkia näitä julmuuksia -- niistä on
minulle kertonut serkkumme Camillo, joka on joutunut filosofien
eksyttäviin oppeihin ja hän uskoo hengen kuolemassa myös kuolevan ja
häviävän tykkönään. Hänen mielipiteensä mukaan pitäisi tässä
maailmassa kaikin tavoin koettamaan iloita ja nauttia elämää ja
heittää mietteet tulevaisuudesta sikseen.
Ihan täydellinen vastakohta hänelle on isänsä, Sulpitio, joka pitää
kunniana kaiken häntä ympäröivän loistoisuuden keskellä säilyttää
yksinkertaisuutta elämän laadussa ja tavoissa, mikä oli huomattava
tasavallan aikana vanhoissa romalaisissa. Lisääntyvä komeus ja
yltäkylläisyys surettaa häntä, mutta hän kyllä havaitsee olevansa
voimatoin pahaa vastaan, kun ei edes voi vaikuttaa omaan poikaansa.
Neronin kullattu huone -- niin nimitetään hänen asuntonsa -- häntä
kaikkein enin närkästyttää kuin todistuksensa koko kansakunnon
turmiosta ja ylenpalttisesta ylöllisyydestä. Se on todellakin komea
rakennus, ylöllisesti koristettu kullalla, hopealla, marmorilla,
kalliilla kivillä ja itämaisilla taidekutouksilla. Mutt'ei mikään
muu ole minua niin ihmetyttänyt kuin vesijohdot ja yleiset tiet,
jotka suoraan linjaan pääkaupungista menevät ympäristökaupunkeihin
kuin säteet keskipisteestä. Kaikki esteet ovat poistetut, vuoret
rikki lohkotut, laaksot täytetyt ja kallisarvoiset sillat rakennetut
virtojen yli. Tienkeskus on koroitettu ja laskettu suurista
hakatuista kivistä ja niin tiviisti toisiinsa saumattu, että luulisi
niiden siinä pysyvän niin kauan kuin maailma seisoo. Joka penikulman
päähän on rakennettu huone, jossa aina neljäkymmentä hevosta on
matkustavien varalle. Kaikki tämä on suurellainen todistus
romalaisten mahtavuudesta ja sivistyksestä, mutta häpeän puhua
maalaisteni pilaantuneesta mausta, kun uhraavat mahdottomia summia
jaloihin helmiin, suitsutuksiin, itämaalaisiin pukuihin j.n.e.
Parain todistus romalaisien tapojen turmiosta on, minun mielestäni,
kerskamainen orjain paljouden näyttäminen kussakin huoneessa.
Surullista on nähdä ihmisiä niin alennettavan. Camillo kyllä sanoo,
että ne ovat syntyneet orjiksi, mutta minä en usko, että suuri ja
armollinen Luojamme olisi määrännyt yhden su'un toisen vallan alle ja
sorrettavaksi. Surullinen jono vangituita juutalaisia, Vespasianon
tänne lähettämiä, kulki näinä päivinä kaduilla; olin niin heikko --
kuten Camillo sitä nimittäisi -- että kyyneleet valuivat nähdessäni
näitä onnettomia; enin minua liikutti, kun muistin niiden olevan
Naomin maanmiehiä ja että hänen isäänsä, veljeänsä ja häntä itseä
saattaisi kohdata sama kohtalo. Poistakoon Herra niin suuren
onnettomuuden. Ja avatkoon juutalaisten silmät näkemään vaaran, että
vetäyisivät takaisin ennenkuin syöksyvät kaikki kadotukseen! Jää
hyvästi, rakas sisareni! Sulje minä Naomin ystävällisen muistoon ja
tervehdä sydämellisesti hänen vanhempiansa ja veljiänsä. Jumalan
siunaus teille kaikille; kuulkoon Herra ne rukoukset, jotka veljesi
päivittäin edestänne rukoilee.