Oottako kuullu, että huamisaamusta kello kuus astuu voimha laki uus?
Sen nimi on »Laki kauppa-, konttori- ja varastoliikkeiren työoloosta».
Jokos hantesmannit ovat tällännehet asiansa, puatipuksunsa,
tiskirottansa, kassafröökynänsä ja prinkaripoikaansa siihe laihi, ku
laki sanoo?
Vai ett’oo kuullukkaa? On oltu vain siinä kaupantohinas, n’ottei oo
tästä uuresta laista kuultakaa?
Kattokaa vain ethennä, ettettä jouru jo ensimääsen päivän iltana
sellaasen imhellise herran kiikuteltavaksi, jonka nimi on
ammattientarkastaja.
Taitaa olla parasta, ku mä vähä seliitän tätä lakia Suamen
höyrypäiselle kansalle, jok’on ny ruvennu nii eristysmiäliseksi, n’otta
hutkii ittellensä lakia ja parakraafia enempi ku hallituksen kirjapaino
kerkiää präntätäkkää, joko sitte ihmiset lukia ja päähänsä päntätä.
Kuka osaa esimerkiksi sanua minkälaane se 8 tunnin työpäivälaki ny
sitte loppujen lopuksi o? —
Mun miälestäni se laki pitääs ottaa käytänthö ensiksi valtiopäivillä ja
oikee täyrellä torella. Ettei valtiopäivillä saa _tehrä_ Suamen kansan
harmiksi ja ristiksi enempää lakija ku 8 tuntia voorokaures, eikä
»enempää ku 47 tuntia viikos», niinku yleeses tyälais sanotha. Nythä ne
flätkii yät päivät uusia lakija. Peijakasko täs peräs pysyy?
Kialtolain valvomises on jo täysi urakka, nii ryyppymiähillä ku
viinapoliisilla.
Ny on saatu uusia tyälakia hevooskuarma, ja määrätty ja palkattu
uutta sorttia poliisia niitä ammattientarkastajia. Kohta m’oomma
joka sorkka jonkillaasia konstaapelia. Tavallisia poliisia on Suamen
kansaa paimentamas ainaki 10,000 kappalesta, siveellisyyspoliisia on
ittestänsä joka akka ja miäs, viinapoliisiina häärää juapookki ja loput
Suamen kansalaasista on ny palkattu ammattientarkastajiksi.
Nii että on meillä täs kansanvaltaases ja eristysmiälises valtios
ainaki perhänkattojia — tuata nuan kyllältä.
Ja lisää lakia ja »tarkastajia» tehrähä joka päivä. — Mutta onha siälä
»kansa itte» ny hallitukses, n’otta kyllä se tiätää mitä teköö.
Niin, niiren hantesmannien asia on ny sillä lailla, jotta huamen
aamuna pitää tällätä koko väkensä suaraha rivihi, eroottaa omat ja
muiren mukulat toisistansa, pitää nimenhuuto ja syynätä trenkiensä,
puaripoikaan ja flikkaan papinkirjat. Kirjoottaa nimet ylähä ja
komentaa että:
— Kakarat jok’on 14 vuatta nuarempia neljä askelta ethempäi. Ne jok’on
14:n ja 16:n vuaren välillä, kolme askelta ethempäi. 16 ja 18 vuaren
ikääset yks askel ja muut seisoo paikallansa, mars mars tuhanne
juuttahat, kuulottako!
Sitte on isännän mentävä pataljoonan ethe, näytettävä nyrkkiänsä ja
sanottava lain mukha jotta:
— Ensi rivi on tenavia, toine lapsia eli kakaroota, kolmas nuarukaasia
eli juippia ja neljäs ihmisiä eli raavahia. Ja muistakaa se.
Sitte on aukaastava ovi ja potkaastava tenavat pihalle. Ne ei kelpaa
enää mihkää. Ammattientarkastajien on juastava ny lasten peräs ja
kattottava viraan pualesta, jotta n’ei tee muuta ku syäävät.
Toisen rivin olennoosta eli lapsista sanoo laki, että »niitä ei
saa pitää enempää kun 6 tuntia päiväs tyäs.» Seki mahrollisimman
laiskas. Viälä sanoo laki, että »raskaita taakkoja älköön annettako
lasten (14-16 v.) tai nuarukaaste (16—18 v.) kantaa, nostaa, vetää
tai lykätä», ei eres perästä puntata. Paree on, ku isäntä panoo ne
kärryylle eli kelkalle, nostaa, vetää tai lykkää itte, kuinka kulloonki
puaripoikaa huvittaa ja niin eres ja taappäin.
Jotta kyllä tästä ny hyvä tuloo.