Oottako kuullu, että Vaasas poliisit ovat ny kovasti murheellisia?
Ku putka ei pirä yhtää kutia. Ja ku pyysit tuloovat tämän mailman aikha
nii päässilmääsiksi, että repiivät tiiliskivekki irti putkan seinistä
ja lähtöövät pylkkimähä. Eiväkkä puhu mitää.
Eivät yhtää ajattele kuinka paljo siin’on vaivaa poliisiilla, ku niiren
pitää kaikenmailman hunskelien peräs hypätä, ettiä ja kysellä, vaania
ja vahrata. Ja ku sitte viimmee on yhren junkkarin saanti kiinni, nii
ei saa eres lyäräkkää, vaikka se peijakas valehteloo, n’otta korvat
huiskun.
Eikä tunnusta, että hän on makkaran varaastanu, vaikka se löyrethä sen
housunplakkarista. Sanoo vain jotta:
— Mä en ainakaa tiärä, kuka sen on mun plakkarihini pistäny.
Ja jos on oikee riivattu ja läpikliipattu, nii kehtaaki sanua että:
— Jonsei se konstaapeli, joka mua löi ja aiva syyttömästi tänne
traijas, jonsei se pistänykki sitä mun plakkarihini, sillä ku on mulle
vihaa —
Ja se ny on aiva vales, nii vales ku olla saattaa. Ku poliisi on saanu
juasta sen lurjuksen peräs monta karunkulmaa, eikä päässy likikää.
Ku toinen poliisi oli sen pirättänykki. Ja ei suinkaa poliisi ny nii
hullu oo, ku on kyllä huano palkka, että rupiaas tukkimha tyyrihi
lihamakkaran palan hampuusin plakkarihi.
Mutta se varaas vain nii änkkää, eikä silmää räpähytä. Kyllä siinä
kysytähä poliisilta ittensä hillittemistä, ku ei saa vaikka kuinka
sormia syyttääs, knapahuttaa sillä kalikalla, jok’on aiva sitä varte,
sitä tuhannen rumaasta knuppihi.
Pitää vain sanua että:
— Ymmärrän, herra komisarjus! — jₐ lähtiä viämähä sitä makkaravaraasta
putkaha.
Siinä ovenraos, justhi ku päästää sen peijakkahan sellihi, siinä saa
potkaasta perähä — jos kerkiää.
Mutta n'oon ne lurjuksekki nii oppinehet poliisien konstiille, että
s’oon vain harva konstaapeli, joka kerkiää tärähyttämhä.
Oppimatoon ja kankiajalkaanen poliisi tavallisesti hopalehtaa nii, että
telaa varphansa kiviseinähä ja pitää pyytää sairaslomaa.
Ja sitte sitä makkaravaraasta pitää sinne koppikin viälä passata, tuara
ja viärä kansankeittiöstä monellaaset ruaat, antaa juamista ja viälä
kulkia kattornas, että kaikki käyy ratihinsa, ja aukaasta ovia ja panna
se kiinni ja munalukkuhu ja viärä avaan naulaha ja aina välihi kulkia
sanomas että:
— Ei saa jyllästää. Ja mitä sä ny tahrot?
Ja vaikka niitä lurjuksia näin kruunun puaIesta passatha, nii mitäs
teköövät? Joo, haukkuuvat ja kirrastaavat ja uhkaavat että:
— Kylläs viälä näjekki!
Eikä viälä silläkää hyvä. Mutta ku karkaavat ja särköövät putkan
seinäkki.
Niinku maanantaina vastha yöllä. Vaasan putkaski. Oli repiny tiilikiviä
irti, pukannu klasin pois ja menny sen veeken.
Se on niin häpeemätöön teko luijukseltaki, että mä lährin heti kattoho.
Ja oikee oli. Klasi oli viälä auki.
Siin’on kyllä poliisilla kavaluus miäles, ku ne antaa olla sen
putkanklasin auki.
Ne meinaa, että jos se junkkari tulis saman tiän takaasi.