Oottako kuullu, että Vaasas on akat ny aivan kipeetä?
Ne ei tiärä ittekkää mikä niitä oikee vaivaa, mutta kamala niiren on
olla!
Minkä juumoottaa pahasti päätä, minkä syränalaa vääntää.
Ja krätyysiä ja tinttaasia ovat ja riiran haluusia.
Monelta on menny ruakalystiki.
Simppaaloovakki kotona miähelle ja kersoolle, jotta n’oon aiva imhes
äireen kans.
Ja ku kaikki ämmät on yhtaikaa tullhet tuallaasiksi, niin että s’oon
oikee kamalaa.
Täällä m’oon monen miähen kuullu jo pelkäävän, jotta sen akka tuloo
hiljoollensa hassuksi.
Kun n’oon aiva ku pistoksis. Eivät saa rauhaa enää yhtää yhres paikkaa.
Kulkoovat ympärinsä kun kipiät kissit.
Ja leukapiälet vaan täräjäävät ja silimät pääs mulkooloo. Ja supisoovat
ja itteksensä höpäjäävät mitä rookaa.
Monen akka on ruvennu unisnansakki puhumha, potkimha ja huitoomha,
jotta miäsparka on saanu silimiänsä varjella.
Mikä niitä ny oikee riivaa?
On käyty tohtoriski monen akan kans, muttei tohtorikkaa saa selvää,
mikä niiren oikee on.
Mäkin oon jo ruvennu tätä uutta tautia ajattelemha, ku meiränki äirees
on näkyny vähä sellaasia kamaloota merkkiä.
Eilen aamulla s’oli jo niin sekooksis, jotta rupes sanomaha, että m’oon
jo aamukaffit juanu kun mä justhi sain silmät auki.
Sitä se vaan pränkkäs ja väitti, n’otta munki o» jo pää mennä sekaasi.
Ilman kaffia sain tyähön lähtiä.
Mutta justihiⁱ ku mä tulin maitopuarin sivuu tänä aamuna, mulle selves,
mikä niille akoolle on tullu.
S'oon kuulkaa, se kun se jonotes on ny loppunu.
Se kun niiren akkojen ei enää tartte seisua viis tiimaa päⁱvas
maitopuarin eres.
N'oli siihe jo niin tottunhet ja ruvenhet tykkäämhän, jotta ny ne on
aivan kipeetä, kun ei enää saakkaa rookata koko kortteelin akkoja yhres
paikas ja praatata ittiänsä oikeen tyhjäksi heti aamupäivällä.
Siin’ oli niin mukava istua hinkin päällä ja haukkua maalaaset ja
lahtarit, puarifröökynät ja maitokuskit ja fiinit frouvat ja jopparit
ja kuninkahat ja ruattalaaset ja elintarvesherrat ja perunat ja
toriakat ja suutarit ja Mäkiskät ja Lumperskat ja niiren tyttärekki
ja talonomistajat ja poliisit ja paperimarkat ja halkokauppiahat ja
vosikat ja meijerimairot ja — ja toisekki akat, jokk’ei meinaa pysyä
rivis, ku tukkiivat toisten erelle, vaikka:
— Mull’on viis piäntä lasta kotona ja hellanpesäs valkia!
Siinä s’oon kuulkaa se, mitä varte akat on tullehet niin krätyysiksi.