Oottako kuullu kuinka ylistarolaasia yks vekkulimiäs täs
aprillinpäivänä narras ja hyppöötti?
Se on sellaane kliipattu junkkari se rakennusmestari siälä Ylistaros,
jotta ne on aiva helisemäs sen kans.
Juksaa ja puliveivaa uskovaaset ja suruttomat aiva sekaasinsa.
Se junkkari oli naulannu kirkonkylällä taloon seinihi lappoja, jotta
osuuskauppaha on tullu sokuria ja jotta sitä saa vaihtaa rukihilla ja
ohrilla.
Oliko se ny niin, jotta viis kilua viljaa ja yks kilo sokuria, vai
oliko se enempi?
Mutta kyllä saivat Ylistaron akat kintut allensa.
Ne juaksivat aiva häntä truutulla.
Heikkoolaski jäi kaikkien talojen väet ilman ruakaa, ku akat lähtivät
klapsaasohon kirkonkylän puarihi.
Ja Kyläänpään larvas oli yhrenki akan lapsi, kun oli yksin jääny, syäny
maitopotusta uuren tutin. Aiva rauskooksi oli pureskellu.
Ja aiva on lapsen vatta kuulemma viäläki paisuksis.
Ja körttilääsekki olivat Koskenmäeltä ajaa paasoottanehet aiva vahrus
Korpelan sivuu kirkolle päin ja jahkaassehet jotta:
— Miksei sitä sokuria oo meirän puarihi tuatu?
Mutta huanoote käytihi kumminki yhren emännän Liipantönkällä, kun se
kans faarttas jyvälaarille ja rupes rukihia paasaamha pussihi.
Kun ei se yhtään hoksannu kun siinä härisnänsä oli hairannu pussin,
john’ oli pöhjas suuri reikä. Se paasas ja paasas ja aina kun meinas,
jotta ny piisaa ja nosti pussia ja meinas situa, nii aina vain oli
pussi pualellansa.
Silt’ oli kuulemma pillahtanu itku lopuuksi.
Oli huutanu piikaaki tulla paasaamha ja se vasta äkkäs mihnä vika oli.
Mutta lopuuksi seki akka pääsi plynääsemhä pussi seljäs kirkolle.
Kyll oli Hyypän silimät ollehet ympyriääset, ku puarihi tryykätä
tormootti yht'äkkiää sellaane akkalauma. Niitä tuli puari aiva täytehe
puales tiimas. Ja jokahine huuti, jotta:
— Mulle kaks kilua. Ja mulle viis kilua.
Eikä kaikki päässehet puarihinkaa pussiinensa. Ovenrakho oli nutistunu
kaks akkaa niin että ne oli aiva yhres takus, kun yhtaikaa tukkivat.
Mäkitaloon emännält' oli revenny hameskin.
Niin oli akat juassehet, jotta kaikill’ oli sukat aiva syltys ja
sukkarihmat tresajivat pitkin maata.
Ja kun Hyyppä sitte niille sanoo, jotta teitä on narrattu, ei tääll’ oo
sokuria vaihtaa! Niin kyll oli melu ja poru joukosta nousnu.
Ja jos olis se senki rumaasen-kuvaane rakennusmestari siinä paikalla
ollu, niin olis akat antanehet sille niin, ettei olsi miähellä karvoja
ollu ku vähä korvien nenis.
Mutta sekös junkkari istuu vain kotonansa ja nauraa kitkutti, ku akat
hengen erestä juäksivat.