Oottako kuullu mitä kamaloota yks akka on Vaasas tehny? Töyrymyllys, ku
s’oon ollu lossaamas yhtä ruislaivaa.
Ajatelkaas, ku s'oli sitonu housunpultut suusta kinttujen ympäri
lujasti naaralla kiinni. Oikee umpisolmuhu oli vetäny.
Ja sitte paasannu salaa lastiruumas pöksyt aivan pullollensa rukihia
täythe.
Kyll' oli ollu akka ympyriääne ja kankia.
Sääret oikoosna oli koittanu kompuroora lastiruumasta ylähä, muttei
ollu päasny.
Sit’ oli viis pyysiä yrittäny puntatakki laivan kannelle, muttei ollu
mumma nousnu.
Ja pyysit olivat kamalasti imehrellehet, kuinka se akka ny nuan äkkiää
nii raskahaksi oli tullu. S'oli aivan käsittämätööntä!
Ei auttanu muu ku huutaa flokimiähelle että — Fiira liite!
Ja pistää vinssinkoukku akan hamhen liirinkihi kiinni.
— Halo-vei! — ja akka kelluu ilmas.
Miähet lykkäsivät pryylleppäin ja:
— Lekoo! — mumma mätkähti pryylle.
Siinä se seisoo hajasäärin kun pukki, eikä huiskahtanu.
— Mikä sun oikee on, akka?
— Ei mun mikään oo...
— No marssi sitte matkahas.
Se koitti siirtää toista jalkaa, ja vähä koukistaa muutaki kruppia,
mutta silloon prätkähti.
Pritkahti kamalasti ja akalta pääsi monta pitkää sussiunakkoota.