Oottako kuullu, jotta ihmisiltä menöö näiren kaikellaaste verojen
maksun tähre alunakka aiva sekaasinsa?
Klumpun Kustaa sanoo jotta:
— Ja mikä peijakas siin' oikee on ku nuata veroja aina vaa lyärähä
taloonpoijan niskaha. Nythä siälä hallitukses on kansanmiähiäki ja
niiren pitääs kattua meirän taloonpoikaan etua. Markan kurssinki n'oon
ne poijat prissannehet, nii ettei sill'oo enää mitään virkaa. Ja veroja
vaa lyärähä aina vain uusia! Eikö tämä hallitus osaa muuta tehräkkää.
Kun härintuskin saa kunnan- ja papinverot ja hipoteekin inträssin
maksetuksi, nii eikös jo taas jokin äijänkänttyrä kujalla oo tulos
taloohi päi jokin paperilappu kouras että:
— Täs olis isännälle taas vähä verolappuja! Sill'olis kiirus, sanoo
faltesmanni. Tällä viikolla lopusta viikkua olis maksettava!
Eihän täs oo isännällä enää muuta virkaa ku pitää kirjaa kaiken mailman
veronmaksuusta. Hypätä kunnan esimiähen, faltesmannin ja panttifoorin
väliä. Ja kun kotia pääsöö, niin heti saa ettiä pännän ja sylipuun ja
lähtiä mittaaloho maitansa. Mettäs pitääs kulkia räknäämäs puukki ja
kriivata ja ilmoottaa, ja valittaa ja hypätä ja häärätä kun valkia olis
housuus.
— Ei tästä taloon asumisesta tuu enää mitää! Kyllä se niin on —
huakaasi Mäkitaloon Antti-isäntäki, jok'on harvapuheene ja jämtti miäs
kaikis hommisnansa. Sanoo jotta:
— Munki almanakkani on aivan kriipooksia ja merkkiä täynnä, etten saa
enää ittekkää selvää.
— Samoon on meirän emäntäki aivan päänsekooksis kun lehmät poikii
koska rookaa. — Emännän merkit ovat sekaantunehet kaikenlaaste
veronmaksu-merkkien joukho, niin että täs on koko huusholli päällänsä.
— Niinkun täs toisella viikolla perjantakina, kun akka kattoo
almanakkaha että:
— Jahah, nyt s'oon sitte se papinmaksu.
Ja kun mä ajaa köryytin voipyttyyneni pappilaha, niin pappi tuumaa
jotta:
— Kovasti se Antti nyt on keriinny maksuunensa, kun aina ennen on ollut
viimmeesiä. Tulvalla viikollaha se vasta teiränkylääste kantopäivä olis
ollu.
Truiskahutti pitkän syljen Antti-isäntä ja sanoo:
— Mä tulin kotia ja soilusin akalle aika lailla, mutta se fämmäs
vastha, että papinmaksun merkki se oli!
— Mä meinasin justhin sanua, kun piika tuloo henki-hapatuksis tupha
huutaan että:
— Emäntä, emäntä! Voi herra hallikho ku Fiikee poikii! Tulkaa nopiaa
häthä!
Siinä s'oli sitte seki merkki!
Huamisen päivän pääll' on almanakas taas kriipoos, niin että kantopäivä
s'on huammennaki, mutta mikä?
Kantaako pappi, lukkari vai valtio verojansa, vai kantaako Kirjukee,
siitä totitesti ei enää saa selvää alunakantekijäkään! Kun piikaki
kehuu sinne kraapooksen vetänehensä.