Oottako kuullu, että Vaasan Jaakkoo on kans osuustoimintamiäs?
Ja on ollu sitä jo piänestä kakarasta asti. Mä en oo ittekkää sitä
hoksannu, ennenkun luin sanomalehrestä, mitä se osuustoiminta oikee on.
Kun mä ny nakkaan hätääsen silmäyksen tähänastisehen maallisehen
vaellukseheni, niin totisesti siinä on monta loistavaa
osuustoiminnallista nykääsyä havaattavana.
Ensimmääsen selvästi osuustoiminnallisen otteheni tein viiren
vuaren vanhana. Perustin silloon toiskan kersaan kans yhteesen
KulutusOsuuskunnan ilman lisävastuuvelvollisuuksia.
Ja purotimma kans alaha luuranvarrella päretorsilta äireen juuston.
Ja osuustoiminnallisesti sen kulutimma.
Osuuskunnan jäsenet sitten piiskattiihin, muttei se ottanu niin kipiää,
kun vastuu jakaantuu tasan kunkin seljänpäähän.
Tuas seittemän vuaren ikääsnä heräs mus harras halu päästä
osuustoiminnallisehe ja ymmärtävääsehe yhteestyöhö äireen kans
sokurilooralla.
Mutta s'ei tahtonu oikee luannistua.
Sattuu valitettavan useen piäniä erimiälisyyksiä, niin että äitee
pakkas knoppimha mua sormille.
Äitee ku on vanha ihmine eikä osuustoiminta siihe aikhan ollu vasta ku
vähän aluulla.
Samallaane vanhoolline käsityskanta on mun miälestäni viälä tänä
päivänä havaattaviss perheen äitien keskuuress mitä tuloo sokurilooran
hallintaha.
Äireet pysyttelöövät kiukkuusesti yksityyskapitalistisella
sokurinjakelu- ja kulutuskannalla, siitä hualimata, että perheen
nuarimman väen keskuures on aina ollu voimakas osuustoiminnalline
harrastus ja henki, mitä sokurilootahan tuloo.
Tällä alalla olis siis saatava korjauksia aikha.
Miten kuten mä osuustoimintaa ajattelenki huamaan sen kaikilta
kantiilta varsin otolliseksi ja soveltuvaksi ihmiselämän moninaasuutehe.
On vain yks ala, jolla se miälestäni ei oikee vetele.
Ja se on n.s. hellemmät tuntehet, kuten friijoo, pussoo ja akanotto.