FRIIJARIPOIJAN LIPOONE LÄHTÖ.

Oottako kuullu, että siit' on ny jämtisti kolme vilkkua sitte ku

se friiaripoika kakistettihi ensi kerran paikastansa pois? Siälä

Peräseinäjoella.

Siäläki on tapa nähkääs niinku muallaki, jotta joka lauantai ja välihi

viikollaki käyyvät ne poijat, joille ovet aukee, flikkaan yliskamariis

sängynlairalla tuata nuan istumas.

Se onki muutoon mukava olla flikkaan kamariis, mutta sinne on niin

konstikas pääsy. Jos on pääsy vaikia, niin on lähtö monaasti viälä

kamalee.

Vaikka kuinka koittaa pitää varansa, niin moni poika onki nukahtanu ja

heräänny vasta kun itte emänt’ on seissy kaffiprikan kans sängyn ääres

ja naureskellu jotta:

— Jok’ha kaffi maistuus, heh heh, tääll’olis Jukallen kaffia!

Siinä saa totisesti koittaa olla nuan niinku ei mitää, mutta kamalalta

se tuntuu, eikä tiärä mitä oikee sanoos. On ku olis rookattu naurismaan

varkahista ja emäntä sen siaha, jotta huutaas ja mekastaas, kun varkhan

rookaa, vaan naureskeloo, on hyViliänsä ja sanoo, jotta:

— Ottaa pois vaan, kyllä krannin poika saa meirän naurismaahan tulla.

Ota vain niin paljo ku tahrot, hyvä poika.

Se se o kamala paikka, joka lyää nuaren miähe sanattomaksi ja

holtittomaksi. Ja emäntä viälä tuaa toisenki kupin kaffia ja pitää

panna sulamaha ja kastaa monellaasta nisua.

Kun toista kuppia siinä pää sekaasinsa hörppii ja itteksensä siunaaloo,

kuinka täältä pois pääsis, ettei koko kylä näkis, nii emäntä pyytää

jotta:

— Tulkaa sitte alaha. Siälä on peräkamaris pantu vähä haukkoomista — — —

Nii totisesti: totta poika-parka puhuu kun se sanoo jotta:

— Mun ei oo sitte yhtää nälkä!

Mutta mennä pitää. Ja läpi tuvan, joh’on molemmat piijat kovasti samaa

pataa krapaamas ja silmät tirrillä luuraamas. Ja kun sitte istuu poika

kamaris ja tuntoo ittensä pikkuuseksi hiireksi, joka syrän kurkus

nakertaa leivänpalaa killerös, nii eikös piräkki isännän tulla hakho,

tuata nuan, vaikka almanakkaansa piirongin loorasta!

Ja useemmite käyy sille pikku hiirelle nii, että killerö klapsahtaa. —

Ja siinä se sitte on.

Ja jos ei näin käy friiaripoijan, niin käyy toisella lailla. Ja se on

kans kamala lähtö, kun pitää lähtiä nii nopiaa, jotta portahiski menöö

kolinkolia, niinku se Peräseinäjoen poika sen faarin tyttären tykyä,

jotta lakki kainalos ja hiukset hassalla yrittää seinästä pihallen.

Faari kun oli kuullu, jotta vintinportahat naraji.

Ja kahta lipoosee lähtö on sillä samalla poika-paraalla ollu sen lesken

tyttären kamarista. Kun se leski oli oikeen palkannu yhren mökinmiähen

vahthi pitkä piukaro kouras. Oli päästäny ensiksi kamarihi ja sitte

sukaassu ovhe seipähällä polkittaan, n’otta poik’oli heti poukahtanu

sängystä, hairannu takin ja kengät käthe ja oven raos saanu seiphästä

sellaase mällin, n'otta sen tiän oli tullu pyäriensä porraspäähä. Ja

sitte oli sukanlavoos pyyhkäässy seiphän erellä, joka aina vain heiluu

ilmas ja oli ottaa ja ottaa.

Niin oli kotiansa asti poika tullu, haukkoen vaa ilmaa.

Ja on ny niinku ei olsi tiätääksensä koko kyytistä, mutta kyllä

pitäjällä tiäthän ja puhuthan.

Oottako kuullu: Sen tuhannen prätinöötä Pohjanmaalta · 第 22 / 66 题