Oottako kuullu, että m'oon ollu leikkoolla ja tehny suuren keksinnön?
Sellaasen että isäntäänki passaa nyt ruveta leikkoolle.
Tähä asti ei s'oo oikee tahtonu luistaa isäntämiähiltä, kun on ollu
vatta eres. Mutta jo ny rupes niiltäki luannistamaha.
Sitä se teköö ku lähtöö viisas miäs kokeeloho.
Ei mun tarvinnu freistaalla ku pari kertaa, ku hoksasin, ettei se sillä
vanhalla lailla leikkoo luistakkaa.
Hätäkös niiren sellaaste laihaan kurkeloosten on leikata krapsutella ku
kruppi antaa perähä ja käret ulettuu maaha. Mutta toista s'oon munki ja
mullaaste isäntämiästen, ku on vatta eres.
Kyykkymähä kyllä pääsöö, muttei paljo koukistamaha.
Ja ku oikee yrittää kurkottaa, nii ottaa vatthan kipiää ja veri juaksoo
päähä.
Ja paperossinsavu menöö silmihi, ettei näje mitää.
Saattaas viälä, kun nii silmät ummes riipasoo, telata sormensa ja
koipensakki.
Hyvä ettei sirpintutkaan puhkaasisi mahaha viälä aikamoosta
palkhenkiältäki.
Ja s'ei kärsi paljo teräaseella kututtamista — ainakaa mun vattani.
Jos passaas ruistaki leikata selkäkenos seishalta, niin menishä se,
mutta tulis niin lyhkääsiä lyhres-typyköötä. Ja jäis pitkä sänki, ja
pitkät oljet jäis pysthy pellolle.
Ja mitäs sitte myitääs ku jyvät itte syärähä.
Eikä pirkuleskaa osta pitkiä olkia pysthy pellolle.
Sen ymmärtää jokahine yhtähyvi ku minäki ja sitävarte en yrittänykkää
knuppia leikata, ku purotin itteni kyykylle ja nirhasin vähä tarkasti
maatamyären poikki. Pakkas vähä tulhon juurinensakki.
Mutta ku kyykyllänsä oikee hapenesta leikkaa, nii siinä väsyy niin
kauhiasti kintut.
Ja ku aina välistä pitää vähä poukahuttaa ittiänsä ethempäin, niin
pakkaa klenkahteloho ja pyllähtämhä.
Isthaltansa olis muutoon kovasti mukava leikata, mutta pistelöö niin
perähän, ettei sitäkää kauaa kärsi.
Ja kun on märkä maa, niin on muutoonki vähä holtitoonta ja ilikiää.
Lypsin-lavittalta on jo paljo kätevee leikata, jos siin'on kaikki
nelijä jalkaa tallella.
Mutta kolmijalkaanen tahtoo klenahrella.
Ku lavittalta leikkaa, niin siin'on vain se vika, että stä pitää aina
vähän päästä siirtää.
Mutta ku istuu takaperi jalaat roikolle meijärikärryyhi john'on
tuallaaset varileivänkokooset pyärät ja panoo poikaasen sitä vetämhän
peltua pitki sitä mukaa ku krapsii, nii jo passaa joo isoomahaasenki
isäntämiähe leikkaalla.
Siitä kärrynperältä vaa huhtua selkäkenos ja piippu suus.
Eikä tuu yhtää selkä kipiäksi!
Siinä on vain pirettävä varansa ku emäntä huutaa kaffille, ettei
poijanhöperö verä ojapaikasta tiälle. Siinä tärskähyttää niin
armottomasti. Voii jäärä kiäliki välihi.
Pitää kattua, että poika viää siltapalkasta ylitte ku kaffille lähtöö.
Ja samoon kaffilta tulles. S'oon kattokaas sillä lailla, että ojapaikas
tärskähyttää tullen mennen.