Oottako kuullu mitä Seinäjoella hommatha?
Siältä ny kummia kuuluu. Mä rookasin eileen yhren tutun miähen
Seinäjoelta ja se sanoo jotta:
— Seinäjoell' ollaha eristymhä päi. Varsinki ryyppöömiähet ovat
ruvennehet huamaamaha yhthenliittymisen suuren voiman ja merkityksen.
Ja ne erut, jokka itte kullekki puulaakimiähelle yhteespyrinnööstä
koituu.
Onha muistos jokahittella joka vain yhrenki illan ja syränyän on
pörränny Seinäjoen kunniootettavien juappojen ilooses sakis, ja
kuka sit'ei olsi tehny, että katujen ja teiren leveys siinä aseman
paikkeell' on imhellistä laija.
Se on oikee luannon oikku ja kamala paikka.
Päivällä ja viälä ehtoopualellaki on tiä kyllä leviä ja oikoone, mutta
annas peijakas ku rupiaa hämärtämähä, niin tiä soukkenoo ja lyää
länkkiä, jotta kuraasehe ojaha miähen paiskaa, vaikka kuinka koittaas
suaraa ja tyrniää kulkia.
Jota myähääsee on yä, sitä klumppuusemmaksi ja nyrkkäharjaasemmaksi
kans tiät tuloovat. Tuas yhren aikha yällä on ku yrittääs rautalankaa
pitki kulkia.
Tiätää sen, jottei siinä sarankilon äijät pitkältä koikkarootte, ku ei
nuaret klopikkaa tahro päästä päästä päähän.
Ojaha paiskaa ja ku häjysti sattuu nii nyrjähyttää koipensakki, jotta
pitää monta päivää klynkätä ja ihmisille valehrella.
Mutta pahin vaiva on kumminki ku verhat pakkaavat nii ryvettymhä
Seinäjojen savivellis ja lakki putooloho.
Kun aamuyäst' on kyllä hiljaa ja varpahilla päässy livahtamha kotiansa,
ettei eres akkakaa huamaannu, nii aamulla ku herää, on akka heti
kyselemäs jotta:
— Mihnä, herrenjee, s'oot taas rämpiny, ku verhat on nii kuras yltä ja
alta? Ja mihnä su lakkis on? — Naamasnaski on rapaa ja hiukset aiva
saves! Voi tuhannen porsas sua! Katto ny!
Silloo pitää isännän seliittää niin ku asia on jotta:
— Ku mä tulin yällä kokouksesta, nii tuas Parviinin kohras luiskahtii
jalka ja mä putosin ojaha.
Ku on hyvä emäntä, nii se uskoo tämän monta kymmentä kertaa perätyste.
Siunaaloo vain jotta:
— On se kamala paikka se Parviinin kohta ku aina sä siinä kuuppaat
ojaha.
Mutta jos on häjy akka, jollaasesta meitä kaikkia laupias kohtalon
kaikkivaltias pitkäsormi irti pitäköhö, nii s'ei ota uskuaksensa ei
vaikka! Ei ensimmäästäkää kertaa.
Haukkua mankuttaa vaa, jotta muka ryyppööll'on ollu.
Mutta ny n'oon Seinäjojen isännät päättänehet ruveta tositoimihi aseman
teiren kunnostamiseksi.
Ne tiät meinatha ny levittää kolme syltä ja laittaa kaks syltä korkia
flankkuaita kummallekki pualelle tiätä.
Ja tehrä se aita nii tivis, ettei raoostakaa pääse ojaha putuamaha ja
verhojansa ryättämhä.
Ja se flankkuaita pöngithä peijakhanmoosilla piiruulla ja parruulla,
jottei kaaru, vaikka pakkaas kallistelhonki.
On ne seinäjokiset käytännöllisiä ja viisahia miähiä.
Paljo parempia ku Lapuan isännät.
Ku Lapualla isäntä tuloo kokouksesta, eik'oo flankkuaitaa, nii pitää
poikasten kulkia erellä huutamas jotta:
— Pois tiältä, kieltolaki tuloo — — —