Erään pienen maaseutukaupungin kadun risteyksessä helähteli
selvä-ääninen aisakello. Läheisen kauppapuodin rappusille juoksivat
kauppapalvelijat ulos paljain päin. Kadun toisella puolen olevan
kulmatalon ikkuna aukeni ja kyynäspäihinsä nojautumaan kävi siihen
punaisen-kirjavaan aamukauhtanaan puettu, musta patalakki päässä,
sileä- ja paksunaamainen herra, jonka nenän kärjessä oli silmälasit
ja hampaissa hyvin pitkä piippu. Kadun kulmaan, keskelle risteystä,
juosta lippasi pari koulupoikaa ja asettui, kädet selän takana,
seisomaan aivan kaupunginpalvelijan suun eteen, joka kovalla,
kaikuvalla äänellä, pitäen sormiensa välissä paperilippua, luki ulkoa
ja sujuvasti:
'Kuulutus!
Tänä päivänä kello 10 edellä puolen päivän myödään julkisella
huutokaupalla kauppias Heikki Jaatis-vainajan konkurssipesään
kuuluvaa kaikellaista irtainta omaisuutta, niinkuin huonekaluja,
sänky-, liina- ja käymävaatteita, hopea- ja kulta-kaluja,
porsliini- ja muita astioita y.m., y.m., joka täten halullisille
ostajille ilmoitetaan. J:ssä 24 p. Heinäkuuta 1887.
Viran puolesta: