"Olen kerran kohdannut hänet Galatz'issa. Hän tuli kerran laivaani
ja käyttäytyi niin, etten saanut selville, oliko hän vakoilija vaiko
salakuljettaja. Loppujen lopuksi ajoin hänet maihin. Siihen supistuu
koko tuttavuutemme."
"Kuinka tulitte sitten ajatelleeksi, että hän olisi myrkyttänyt
Almiran?"
"Tunnustan totuuden. Joka ainoa sana, joka puhutaan alakerrassa,
kuuluu ullakolle ja pantuani levolle oli minun pakko kuulla koko
keskustelunne hänen kanssaan."
"Kuulitteko siis hänen uhkauksensakin? Jos minä en tyydyttäisi häntä,
tarvitsisi hänen lausua vain yksi sana, ja me olisimme hukassa."
"Kuulin sen kyllä."
"Mitä siis ajattelette meistä? Että jokin suuri, sanomaton rikos
on karkoittanut meidät tälle saarelle, kauas kaikesta kunniasta ja
rehellisyydestä, eikö niin? Tai että meillä on täällä sellaista
hommaa, josta ei uskalleta puhua? Tai että me olemme kirotun
perheen kodittomia jälkeläisiä, jotka pysytteleivät täällä piilossa
viranomaisten silmiltä? Sanokaa, mitä ajattelette meistä?"
"En mitään, rakas rouva. Minä en vaivaa aivojani sellaisella. Te
olette yhdeksi yöksi vieraanvaraisesti antanut minulle katon pääni
päälle. Siitä olen teille kiitollisuudenvelassa. Myrsky on la'annut.
Huomenna minä jatkan matkaani enkä ajattele sen enempää, mitä olen
kuullut ja nähnyt tällä saarella."
"Mutta minä en salli teidän jättävän meitä tällä lailla. Te
olette tahtomattanne saanut kuulla asioita, joita ei saa jättää
selittämättä. En tiedä miksi, mutta ensi näkemältä te herätitte
minussa kunnioitusta, ja se ajatus vaivaa minua, että te eroaisitte
meistä epäillen ja halveksien meitä. Tämä epäilys ei antaisi teidän
enemmän kuin minunkaan nukkua tämän katon alla. Yö on tyyni ja sangen
sovelias kuulemaan katkeran elämän salaisuudet. Ne kuultuanne saatte
meitä tuomita. Minä en ole peittelevä mitään, vaan rehellisesti
kertova totuuden. Kuultuanne tämän aution saaren ja tämän savimajan
historian, ette enää ole sanova: 'Huomenna minä lähden pois enkä enää
ajattele, mitä olen täällä nähnyt, mitä kuullut', vaan te olette
vuosi vuodelta tuleva tänne takaisin, kun tienne käy tästä ohitse,
ja te olette joka kerta lepäävä yön tämän rauhaisan katon alla.
Istuutukaa tähän portaille viereeni ja kuunnelkaa majamme historiaa."
Neljäs luku.