— Kas tässä anomuskirje, jonka olen saanut Bellman'ilta, — lausui
Kustaa III, antaen kirjeen valtiosihteeri Schröderheimille, joka
vaitonaisena silmäili seuraavia rivejä:
"Jaloin, kaikkein armollisin kuningas!
Sittenkuin Korkeimman avulla minun alamainen ahkeroimiseni ja
ilolauluni ovat paljo edistäneet valtion polttimoissa valmistettujen,
hyväin juomatavarain menekkiä ja myöskin voittamiseen nähden
epävarmojen arpojen ostamiseen kuninkaallisesta valtionarpomisesta,
rohkenen alamaisuudessa anoa pientä, 333 riksin palkintoa
jommastakummasta näistä rahastoista. Armollisin kuningas!
Bakko-jumalan temppeli on nyt avattu! Yleisö on siten ensi kerran
saanut tietoa minun kirjoituksistani. Ne eivät vaikuta mitään pahaa,
koska ne myöskin huvittavat. Ja jos minun kanteleeni joskus on
karkoittanut murheet valtaistuimelta, on minulla, kaikki ne ansiot,
jotka perustivat Maron onnen. Olen j.n.e.