sitä hän tavallisesti saapi.
K. herrat bolshevikit, joista lukija on silloin tällöin kuullut, ovat
kuluttaneet paljon aikaa, vaivoja ja varoja, nyhtääkseen Venäjän
suuresta ihmismerestä kaikki ihmisyyden ilmaukset ja idut. Koti, perhe,
vanhempain kunnioitus, isänmaan rakkaus, uskonto ja niin poispäin
ovat vanhaa porvarillista mädännäisyyttä ja typerää ennakkoluuloa,
jotavastoin kommunismi, irtolaisuus ja huliganismi ovat ne päämäärät,
joihin uuden ajan proletäärin kaikissa maissa yleensä ja suuressa
emämaassa erityisesti on pyrittävä.
Bolshevikit tuntuvat onnistuneen tuossa yrityksessään erinomaisesti.
Muissa yrityksissään he ovat vähemmän onnistuneet, mutta kansansa
huliganoiminen on sujunut yli odotusten.
Pitkät ajat on neuvostolehdistö oikein tulvinut kaikenlaisia raakuuksia
ja törkeitä väkivallantöitä, mitkä tavallisesti varustetaan otsakkeella
»Huliganismia». Yhtä oikea olisi tietysti otsake »Bolshevismia»,
mutta k. herrat bolshevikit tuntuvat jostakin syystä hieman kuin
kainostelevan tuon ylevän etiketin käyttämistä tässä yhteydessä.
Kainous on tietysti sekin porvarillista tyhmyyttä ja ennakkoluuloa,
eikä se, totta puhuen, bolshevikkeja paljon rasitakaan, vaikka miten
lienee tässä asiassa jäänyt vähän tuota vanhaa hapatusta tiinun
pohjalle.
Yleinen mielipide Venäjällä — kummaksemme kuulemme siis, että
Venäjälläkin voi olla jotakin sellaista kuin yleinen mielipide — kuuluu
olevan hyvin kiihdyksissä lisäytyvän ja paisuvan huligaanisuuden
vuoksi, joka ei anna kuonohon ainoastaan yleiselle mielipiteelle, vaan
myöskin herroille bolshevikeille, kun niikseen tulee, sillä oikea
huligaani arvelee, että välipä tällä, ukko kuin ukko.
Yleinen mielipide vaatii mitä ankarimpia rangaistuksia, siis ampumista.
Se on nyt kyllä vähän harkittava asia, sillä ikävä on ampua toveria
niinkuin jotakin porvaria, mutta ikävä on toisekseen sekin, jos kaveri
on niin hävytön, että nitistää jonkun kyläkomissarin. Jota myöskin
tapahtuu. Nitistää ja ottaa ne hyvät, kiiltävävartiset saappaat
jaloista.
Myöskin neuvostojohtajia, niitä pääjehuja, kuuluu huligaanisuuden
paisuminen huolestuttavan. Niinpä onkin sisäasiain komissariaatissa
näinä päivinä pidetty erikoinen neuvottelukokous, jossa on pohdittu
keinoja huligaanivaaran torjumiseksi.
Tässä konferenssissa on sisäasiain komissario Beloborodov pitänyt
huomiota herättäneen puheen, missä hän on maininnut, että huligaanien
enemmistö on 18-25 ikävuoden välillä olevia nuorukaisia. Edelleen on
toveri Beloborodov todennut, että huligaanit ovat saaneet kasvatuksensa
ja heidän kukoistuksensa on niinsanoaksemme puhjennut kuorestaan
vallankumousvuosina, minkä jälkeen hän on hieman surunvoittoisesti
jatkanut — ikäänkuin vanha täti, joka haikailee nykyajan nuorison
kevytmielisyyttä: »Perhe-elämä on muuttunut. Vanhempain auktoriteetti
on hävitetty. Etenkin tehtaissa oli ennen vanhempien työläisten
vaikutus nuorempiin paljon suurempi kuin nykyisin. Ylimalkaan on
tapojen rappeutuminen hirvittävästi lisäytynyt».
Miksi Leninin nimessä niin hapan naama, toveri komissari? Nythän siis
alkaa bolshevistinen ihannetila olla saavutettu, mikäli se tässä
vajavaisessa maailmassa on mahdollista. Rehelliset bolshevikit eivät
ole jaksaneet kyllin nauraa ja irvistellä ja hirnua »vanhempien
auktoriteetille», ja nuorille huligaaneille on tämä valistunut
maailmankatsomus erinomaisesti kelvannut.
Beloborodovin apulainen Jegorov todisti päämiehensä kuvauksen paikkansa
pitäväksi ja lisäsi m.m.: »Nuoret työläiset ovat ammattitaitoonsa
nähden kymmenen kertaa huonompia kuin työmiehet ennen maailmansotaa, ja
heidän käyttäytymisensä on kaiken arvostelun alapuolella».
No, soromnoo. Mitäpä sillä oikeastaan väliä.
»Pravda» kertoo puolestaan, että tammi-heinäkuun välisenä aikana
on yksin Pietarissa rekisteröity 12,000 huligaanitekoja koskevaa
tutkintopöytäkirjaa. Miliisi ei mahda juuri mitään huligaaneille, mitkä
lyöttäytyvät joukkioiksi, joita vastaan mahtavatkaan miliisiosastot
eivät voi sitä eikä tätä. Merkillepantava on bolshevikkien
pää-äänenkannattajan ilmoitus, että melkoinen osa huligaaneista on
kommunisteja, etupäässä punaisten nuorisokerhojen jäseniä.
»Oi Venäjä! minne kiidät sä?» kysyy Gogol. »Suloista helyä soittavat
tiukuset, ilma jyrisee ja myrskyksi yltyy. Ohi vilahtaa kaikki, mitä
maan päällä on, ja karsaasti katsellen syrjään väistyvät muut kansat ja
valtakunnat».
Juuri niin. Justiinsa.
(1926.)