Teekeittiötä lukuunottamatta — jos nyt sitten sekään on alkuperäinen
venäläinen keksintö — eivät venäläiset tähän saakka ole keksineet
muuta kuin bolshevismin. Tietysti ei se tosiasiassa ole venäläinen
keksintö, mutta ainakin lankeaa ryssälle kunnia pitkälle menneistä
kommunistisista kokeiluista.
Näissä kokeiluissa ovat ryssät kuitenkin tehneet eräitä keksintöjä,
joita heidän lehtensä »Ekon. Shisnj» on paljastanut hämmästyvälle
maailmalle.
Tiedämme, millainen kiire ja into bolshevikeilla oli saada ruplan arvo
mitättömäksi. Bolshevikit luulivat että se kapitalismin ruma ja musta
pahahenki asuu juuri ruplassa. Bolshevikit puhuivat ensin keskenään ja
sanoivat sitten kaikelle kansalle, että jos saadaan raha mitättömäksi,
niin silloinhan häviää kapitalismi itsestään. Porvareista päästään
tappamalla heidät, ja kapitalismista päästään tappamalla rupla,
painattamalla niin paljon paperirahaa, että se tulee mitättömäksi.
Tuumasta toimeen. Ohjelman edellinen puoli sujui mainiosti. Porvareista
päästiin todellakin tappamalla heidät.
Ja ruplan tappaminen onnistui myös yli kaikkien odotustenkin.
Maailmanhistoriassa on ennenkin esiintynyt kelvotonta ja arvotonta
rahaa, mutta niin arvotonta kuin bolshevikkirupla ei ole esiintynyt
eikä tule vastakaan esiintymään, koska todennäköisesti ei tule
maailmassa koskaan olemaan muita sellaisia finanssineroja kuin
bolshevikit, jotka harkitsisivat kannattavaksi painattaa »rahaa», mikä
ei ole likimainkaan sen paperin arvoinen, jolle se on painettu.
Mutta pää tulee lopulta vetävän käteen. Bolshevikinkin.
Bolshevikitkin ovat, raha-asioitaan tuumiessaan, alkaneet katsella
toisiaan pitkin silmäripsin. Ja nyt he kuiskailevat ällistyneen
näköisinä toisilleen. Omituista! Ruplan tapoimme, niin että se nyt on
kerrankin tapettu, mutta kapitalismin paholainen ei kuollutkaan! Se
päinvastoin kasvaa ja vahvistuu Venäjällä päivä päivältä, sillä vaikka
bolshevikkien hattua ei haittaakaan Venäjän satamiljoonaisen kansan
nälkään kuoleminen, niin eivät bolshevikit itse kuitenkaan halua kuolla
nälkään. Ja se on edessä, ellei kapitalismille tehdä uusia myönnytyksiä
joka päivä.
Sekin pieni sivuseikka jäi bolshevikeilta ovelissa laskuissaan huomioon
ottamatta, että valtion maksukyky meni penkin alle samalla kertaa
kuin ruplan arvokin. Tämä laskuvirhe on tuottanut paljon murhetta
bolshevikkien huushollissa. Mutta asiaa ei voida enää auttaa. Marx ei
ole neuvonut, millä tavalla rupla saadaan takaisin arvoonsa, sitten kun
se kerran on saatu niin arvottomaksi kuin se nyt on.
Nyt vaatii edellämainittu vaikutusvaltainen bolshevikkilehti
ankarasti ja aivan vanhaan porvarilliseen tapaan, että valtiopankin
setelinanto-oikeutta on rajoitettava.
Kun se vain kävisi päinsä. Bolshevikkien asioissa olisi paljon
korjaamista, joka on yhtä helppo sanoa kuin vaikea tehdä. Nyt on heille
kirkastunut »uusi» totuus, että mitä enemmän paperirahaa painattaa,
sitä arvottomammaksi se tulee. Ihmeellistä ja käsittämätöntä on kai
polsujen mielestä, että tämä kapitalistinen luonnonlaki pitää paikkansa
myöskin bolshevistisilla autuaitten niityillä.
Ja vielä toisen suuren keksinnön on bolshevikkilehti julistanut
maailmalle. Kapitalistisessa maailmassa se kyllä on tietty ennenkin,
mutta bolshevikit eivät uskoneet. Nyt alkavat hekin vähitellen uskoa.
Ja nyt he riemastuneina keksinnöstään hokevat, että »teollisuutta on
hoidettava niin, että se kannattaa!» Ja ettei teollisuuden ole elettävä
valtion kustannuksella!
Todellakin! Valo tulee idästä. Suuri valo tuli Moskovasta, ja me olemme
häikäistyt.
Bolshevikit ovat siis antautuneet taloustieteellisiksi keksijöiksi,
eikä kenkään voi sanoa, mitä uusia paljastuksia he vielä tekevät.
Kukaties siirtyvät he piakkoin puhtaaseen matematiikkaankin ja
ilmoittavat kaikille kaikille kaikille, että Venäjällä on laajojen,
kokeilujen vahvistamien tutkimusten perusteella tultu siihen
vakaumukseen, että kaksi kerta kaksi on neljä kommunistisessakin
yhteiskunnassa.
Eri asia on, voivatko bolshevikit enää tässä ajallisessa elämässään
käyttää tieteellisiä saavutuksiaan ja voittojaan hyväkseen.
Sillä bolshevikit ovat kuin ilmailijat, jotka nousivat lentokoneellaan
korkealle, liki taivasta ja olivat iloisia. Ja kaikki kansa ällisteli
heitä. Ja sitten he heittivät moottorin ja potkurin maahan ja huusivat,
että katsokaa, se lentää sittenkin! Ja se lensikin vielä vähän matkaa
entisellä kapitalistisella vauhdillaan. Sitten se alkoi laskeutua, ja
lopuksi läksi tulemaan nurinniskoin ja häränpyllyjä heitellen hurjaa
vauhtia kohti vankkaa maankamaraa. Nyt pyörivät silmät ilmailijain
päässä, ja he kiljuvat ja tekevät lentoteknillisiä keksintöjä, mutta se
alkaa olla hieman myöhäistä.
»Roskareissu, mutta tulihan tehtyä».
Niinkuin entinen markkinamies sanoi.
(1923.)