Järvi lepää rasvatyynenä. Kuuma on. Ilma väreilee paahtavaisuuttaan.
Kalat ovat idiootteina, eivätkä välitä pyydyksistämme vaan lausuvat
niille raukean halveksimisensa.
Laiskottaa. Huomaamme, ettemme ole Trotski. Trotskia nähtävästi ei
laiskottaisi tässäkään tilanteessa.
Olemme syventyneet erääseen täkäläiseen lehteen lainattuun kuvaukseen
Trotskista, Neuvosto-Ryssän nykyisestä pääjehusta. Kuvausta ei ole
kirjoittanut Trotski itse — ainakaan ei hän kainona miehenä ole
viitsinyt pistää omaa nimeään alle, — vaan eräs bolshevikkiolojen
innostuneena kiivailijana tunnetuksi tullut hra Georges Popov. Ja tällä
kertaa on hän virittänyt balalaikkansa Trotskin kunniaksi.
Varmastikaan ei hra Trotski, jonka oikea ja alkuperäinen juutalaisnimi
on Bronstein, ole mikään jokapäiväinen vallankumousilmiö. Juutalaisella
seikkailijalla, joka jo puolikymmentä vuotta on ollut suurten
miljoona-armeijain ylipäällikkö ja joka tällä hetkellä, kun Lenin on
myönnetty lopullisesti toheloksi ja pois pelistä joutuneeksi, lienee
Venäjän todellinen hallitsija, täytyy olla päässään muuta kuin vanhoja
sahanpuruja. Ainakin on hän kavereineen onnistunut saattamaan äsken
vielä mahtavan ja pelätyn suurvallan sellaiseen alennustilaan ja
viheliäisyyteen, ettei historia ole moista romahdusta nähnyt, ja sekin
on jo jotakin, josta hänelle ja hänen kumppaneilleen on annettava täysi
tunnustus ja vilpitön kiitos.
Kuitenkin on kaikki se mielestämme vielä vähäistä sen rinnalla, mitä
hra Trotski — hra Popovin kuvauksen mukaan nimittäin — muutoin tekee ja
ehtii.
Ensiksikin on hänen hartioillaan hallitustaakan pääpaino. Sitäpaitsi
on se hän, joka oikeastaan johtaa Venäjän ulkopolitiikan. Hän se on
järjestänyt suuret teollisuustrustit, ja hänen kourissaan ne ovat koko
kommunistipuolueen ohjakset.
Kuulkaamme edelleen: »Paitsi huolenpitoa punaisesta armeijasta
ovat hänen käsiteltävinään asiat, jotka koskevat sisä- ja
ulkopolitiikkaa, teollisuutta, kauppaa, kirkkoa, nälänhätää,
kaivosteollisuutta, lentolaitosta, kommunistista internationaalia,
maailmanvallankumousta, propagandaa, raha-asioita y.m. y.m. Hurjaa
vauhtia risteilee hän Venäjän äärettömillä lakeuksilla puuttuakseen
itse asioiden kulkuun, missä sitä tarvitaan, tai tullakseen omin
silmin vakuutetuksi asiain tilasta. Sillävälin on hänellä aikaa
ottaa osaa sotajoukkojen katselmuksiin ja pitää sytyttäviä puheita.
Niin, onpa hänellä »vapaahetkinään» aikaa harjoittaa _kirjallisia_
tutkimuksiakin; hän valmistelee lakkaamatta suurteosta »20:nnen
vuosisadan kirjallisuudesta». Levätessään maa-asunnollaan Moskovan
ulkopuolella sanelee hän puhelimitse tätä teostaan kaupungissa olevalle
sihteerilleen».
Puh, sallikaa meidän välillä vähän huokaista. Meille tuli jo hiki hra
Popovin kuvausta suomentaessammekin
Juu, kyllä se on aika poika. Vaikka ei tällaisen ilmiön tarvinnekaan
koskaan syödä eikä nukkua, niinkuin muiden ihmisten, niin on se
sittenkin paljon ennätetty ja jaksettu, etenkin kun Trotskinkaan
vuorokauteen ei mahtune enempää kuin 24 tuntia.
Mutta edelleen! Älkää luulkokaan, ettei Trotski muuta ennättäisi. Kyllä
hän ennättää. »Joka päivä lukee Trotski kaikki neuvostolehdet, mikä
lueskelu useimmiten aiheuttaa määräyksiä, päätöksiä ja toimenpiteitä,
hän tutkii sitäpaitsi johtavat venäläisten maanpakolaisten
äänenkannattajat ja maailman sanomalehdistön etevimmät edustajat.
Todellisina lepohetkinään syventyy hän Einsteinin, Spenglerin, Kautskyn
ja muiden suurmiesten teoksiin».
Jo moinen luku-urakka veisi jonkun muun sällin päivän aivan tarkkaan,
mutta me arvelemme, että Trotski muiden yli-inhimillisten kykyjensä
ohessa osaa myöskin katsoa kieroon ja lukea kahta lehteä yht'aikaa,
samalla kun joku hänen sihteereistään lukee kolmatta lehteä hänen
oikeaan korvaansa ja toinen sihteeri neljättä lehteä hänen vasempaan
korvaansa.
Trotskin urheiluharrastuksista ei hra Popov mitään mainitse,
joten meidän täytyy jatkaa omin päimme. Pysyäkseen ruumiillisesti
kunnossa sellaisen työtaakan alla täytyy Trotskin tietysti hoitaa
terveyttään ja urheilla. Otaksumme, että hän aamulla mylleröi 15
minuuttia, juoksee sitten maratonin Moskovan ympäri, heittää kuulaa
ja keihästä, saavuttaen uusia maailmanennätyksiä, ja toimeenpanee
köydenvetokilpailun: Trotski köyden toisessa päässä ja komppania
puna-armeijalaisia toisessa päässä. Trotski vetää vastaan haraavaa
komppaniaa perässään pitkin ketoa niin että tomu pölisee, ja aidan
takana katselevat bolshevikit nakkaavat lakkinsa ilmaan ja huutavat
»uraa!»
Trotskista aikakautemme etevimpänä taidemaalarina, kuvanveistäjänä,
säveltäjänä, skruuvinpelaajana, huuliharpunsoittajana j.n.e. ei aikamme
anna tällä kertaa puhua. Me emme ennätä niin paljon kuin Trotski.
Mutta Trotski ennättää sitä enemmän. Hän tekee kaiken. Muiden
bolshevikien ei tarvitse muuta tehdä kuin istua ja pyöritellä
peukaloitaan. Vuoroin myötäpäivään ja vuoroin vastapäivään.
Ja ryssien huusholli on edelleen sillä kannalla kuin on. Ja
toivottavasti pysyy vielä kauan. Eläköön Trotski!
(1923.)