Odotamme, että maailmanvallankumouksen jossakin määrin käheäksi
käyneestä kurkusta kohoaa piakkoin tuskan ja raivon huuto kuulakkaalle
kevättaivaalle. Oikeastaan olisi sen jo pitänyt kuulua. Olemme
kuulostelleet pää kallellaan ja oikea etukäpälä samanpuoleisella
korvallisella, mutta sitä ei vielä ole kuulunut.
Mahdollista on, että maailmanvallankumous juuri tätä kirjoittaessamme
raaviskelee parransänkeään ja miettii, missä muodossa se oikeastaan
päästäisi hätähuutonsa valloilleen.
Juttu on nimittäin tällä kertaa hiukan omituinen.
Maailmanvallankumouksen praktiikassa ei ole moista tapausta vielä
sattunut.
Syypää on Bulgaarian synkkäkatseinen porvarillinen hallitus ja sen
päämies Stambulinski.
Hra Stambulinskin valtakunnassa on niinkuin muuallakin bolshevikkeja,
joitten päämääränä on kukistaa hra Stambulinskin hallitus sekä koko
porvarillinen bulgaarialainen yhteiskuntajärjestys, ripustaa hra
Stambulinski kaulastaan mahdollisimman korkeaan lennätinpylvääseen ja
muodostaa Moskovasta saatujen ohjeitten mukaan uusi neuvostoparatiisi.
Kun hra Stambulinski on ensiksikin porvari ja toiseksi hyvin
jyrkkätuumainen ja itsenäisiä suunnitelmia hautova porvari, niin
ovat Bulgaarian bolshevikit erikoisella mielenkiinnolla odottaneet,
kuinka hallituksen päämies lopuksi heihin ja heidän edesottamisiinsa
suhtautuu. Onko hän, meteleitä ja rymäköitä peläten, olevinaan
ikäänkuin ei huomaisi bolshevikkien olemassaoloakaan, vai ryhtyykö
hän ankariin vastatoimenpiteisiin ja tekemään kuolemantuomioiden ja
vankiloiden avulla kommunisteista marttyyrejä maailmanvallankumouksen
punaiselle alttarille?
Nyt on maailma saanut tietää hra Stambulinskin ja hänen hallituksensa
suunnitelmat.
Ja kaikki maailman kommunistit ja erityisesti Bulgaarian kommunistit
istuvat suu auki ja tuijottavat kauhusta jäykistynein silmin Bulgaarian
hallitukseen, julmaan, armottomaan hallitukseen.
Sillä Bulgaarian hallitus ei olekaan ryhtynyt taistelemaan bolshevismia
vastaan eikä tekemään bulgaarialaisista kommunisteista uhrilampaita ja
veritodistajia maailmanvallankumouksen alttarille.
Vaan on Bulgaarian hallitus päättänyt ryhtyä vakavasti toteuttamaan
kommunismia valtakunnassaan!
Ensi maanantaina kokoutuu Bulgaarian uusi eduskunta, sobranje. Ja
hallitus on antanut laatia kommunisteja koskevan lakiehdotuksen
eduskunnalle esitettäväksi.
Lakiehdotuksessa säädetään, että jokaiseen bulgaarialaiseen kylään,
jossa on enemmän kuin 10 kommunistista äänestäjää, perustetaan
kommunistinen yhteiskunta, johon jokaisen paikkakunnalla asuvan
kommunistin on pakko kuulua. Kaikki kommunistien kiinteä ja irtain
omaisuus sekä tulot takavarikoidaan ja julistetaan heidän yhteisikseen.
Näin syntynyttä kommunistista omaisuutta hoitavat viranomaisten ja
kommunistien edustajista muodostetut lautakunnat. Kommunististen
perheitten jäsenten perintöoikeus lakkaa, ja menevät heidän perintönsä
kommuunille. Kommuunin jäsenten on tehtävä kaikkien työtä samojen
sääntöjen mukaan, ja ruokatavaransa ja muut elintarpeensa saavat he
rahatta kupongeilla kommuunin varastoista.
Näin tulee kommunistinen yhteiskunta toteutetuksi mitä puhtaimmassa
ja ihanteellisimmassa muodossaan Bulgaarian kommunistien keskuudessa.
Mutta porvareita ei siihen päästetä sotkemaan asioita ja punomaan
mustia vastavallankumouksellisia juoniaan. Porvarien täytyy edelleen
pysyä vanhan ja lahon järjestelmänsä mädännäisyydessä ja katsella aidan
takaa vesi suupielessä kommunistisen yhteiselämän riemuja ja ihanuuksia.
On huomattava, ettei tässä ole kysymys mistään vapaaehtoisista
järjestöistä. Lakiehdotuksen mukaan on Bulgaarian kommunistien,
niinkuin sanottu, pakko ryhtyä toteuttamaan kommunismin suuria ja
yleviä periaatteita käytännössä ja omassa elämässään. Kommunistisia
Aatamia ja Eevoja ei karkoiteta välkkyvillä miekoilla unelmiensa
paratiisista, vaan heidät ajetaan päinvastoin vaikka väkisin
sinne sisään. Bulgaarian hallitus tahtoo pestä kätensä Historian
marmorikovien kasvojen edessä ja antaa kullekin alamaiselleen
etsimättömän tilaisuuden tulla autuaaksi omalla tavallaan.
Mutta entäpä jos joku tai jotkut kommunistit sanovat, että kiitoksia
vain, mutta meitä ei vielä haluta ryhtyä elämään kommunismin oppien
mukaan? Me haluamme vielä toistaiseksi itse päättää omaisuudestamme,
perinnöstämme ja työstämme vanhassa porvarillisessa järjestyksessä.
Olkaa hyvät ja menkää hiiteen lakeinenne! Emme tahdo ryhtyä elämään
kommuunissa.
Siltäkin varalta on lakiehdotuksessa pykälänsä, johon aate on
todennäköisesti saatu suoraan Neuvosto-Venäjältä. Siellä, niinkuin
tiedämme, on ampumista käytetty laajassa mittakaavassa ja hyvällä
menestyksellä niitä vastaan, jotka hangoittelevat kommunismia
vastaan. Ja niinpä säädetään nyt myöskin Bulgaarian hallituksen
lakiehdotuksessa, että ne bolshevistisen kommuunin jäsenet, jotka
koettavat elää porvarilliseen tapaan ja elättää itseään muussa kuin
kommunistisessa järjestyksessä, tuomitaan kuolemaan ja ammutaan
julkisella paikalla.
Kauhusta väristen on sekä sivistynyt että bolshevistinen maailma
vastaanottanut tiedon Bulgaarian hallituksen aikeista. Sillä voiko
kuvitella mielessään vertahyytävämpää julmuutta, kuin että kommunistit
pakotetaan elämään omien oppiensa mukaan.
Mutta Bulgaarian tyly hallitus on sitä mieltä, että juuri se on paras
lääke kommunismia vastaan.
Meikäläisten kommunistien ei kuitenkaan pidä tästä pahasti pelästyä.
Luonnollisesti itkee heidän sydämensä verta kommunistiseen elämään
tuomittujen bulgaarialaisten aatetoveriensa kovan kohtalon vuoksi,
mutta omalta mieskohtaiselta osaltaan voivat he tuntea itsensä
turvallisiksi. _Täällä_ eivät vallitse Balkanin olot, täällä saavat
kommunistit kyllä edelleenkin elää porvarillisessa yhteiskunnassa, eikä
kukaan pakota heitä perustamaan kommuunia. Pikemminkin heitä estellään
moisesta onnettomuudesta.
Tässä valkoisen hirmuvallan ohranamaisessa järjestyksessä on ainakin se
hyvä puoli.
Saa nyt sitten nähdä, millaisen mötäkän kommunistiset lehtemme
nostavat, jos sobranje todellakin hyväksyy, niinkuin kylläkin
mahdollista on, Bulgaarian hallituksen epäinhimillisen julman
lakiehdotuksen.
(1923.)