Torstai-illaksi oli Inkilän työväenyhdistyksen talolle ilmoitettu
kommunistipuhujan, kommunistisen nuorisopiirin edustajan puhetilaisuus.
Paikalle oli saapunut myöskin Viipurin piirin sosialidemokraattisen
nuorisojärjestön edustaja, sammuttelemaan tarpeen vaatiessa sen ruman
tulisia nuolia.
Ja oli tilaisuuteen saapunut, paitsi luokkatietoista kommunistista
yleisöä, myöskin Inkilän emänoskeloita.
Kommunistipuhuja selvitteli laajapintaisessa puheenesityksessä
työläisluokan kommunistiset ja noskelaiset gategoorit ja työläisluokan
politiikan hämäämiset porvaripetojen kesyttämisen merkeissä, mikä
on johtanut uinuvan luokkatietoisuuden kammottavaan heräämiseen
kapitalistivaltion patruunatehtaan synkässä ympäristössä. Tuontapaisen
työväenpolitiikan hermokeskuksissa on havaittavissa ilmeistä
väsähtyneisyyttä, ja suunnan ainemassoista, itse puolueesta kuulee kuka
tahansa asioita tarkata tahtova vulgaanista jymyä. Sosialidemokraattien
leirissä pidetään kyllä paljon parranpärinää, mutta se ei ole
aatteellisuuden innoituksen tuimaa hyökkäyshuutoa, vaan pikemminkin
torjuvia liikkeitä tekeväin valitusta.
Sittenkun puhuja vielä oli esiintuonut, että noskelaisten luottamus
luokkataistelutekijöihin, joukkovoimiin ja joukkosieluun on
kadonnut jättääkseen tilaa ajatuksellisesta laiskuudesta johtuvalle
poliittiselle näpertelylle, mille sanontatavalle Inkilän rikkiviisaat
emänosket irvistelivät ala-arvoisesti ikeniään, ryhtyivät
viimemainitut kohentelemaan pikkuporvarillisia pöksyjään ja esittämään
esitelmöitsijän harkittavaksi, vastattavaksi ja Inkilän ainemassoille
selvitettäväksi eräitä kysymyksiä.
Kommunistisolun niistettyä nenänsä ja luotua tutkivan silmäyksen
inkiläläisen ainemassan sfinksimäisiin kasvoihin esittivät Inkilän
emänosket kysymykset: mitkä menettelytavat olisivat olleet
sosialidemokraattisia parempia Suomessa jälkeen kansalaissodan?
Kun ei kommunistisolu tuntunut kysymyksen ajatussisällystä aluksi
oikein tajuavan, esitettiin se hänelle uudelleen, jonka jälkeen puhuja
kakisteli kurkkuaan ja puhui jotain, joka nähtävästi saattoi olla
yhtä läheisessä yhteydessä Tutankhamenin hautalöytöjen kuin esitetyn
kysymyksen kanssa.
Koska Inkilän ainemassat eivät olleet saaneet vastausta tehtyyn
kysymykseen, niin vetosivat paikkakunnan emänosket hartaasti
kommunistipuhujan parhaimpiin tunteisiin ja pyysivät häntä vain
vastaamaan tähän kysymykseen: mitkä menettelytavat olisivat olleet
sosialidemokraattisia parempia j.n.e.?
Sittenkun esitelmöitsijä oli sekautunut internatsionaaleihin ja Lex
Kallioon, mutta kysymys oli jäänyt vastaamatta, totesivat Inkilän
emänosket, ettei puhuja näkynyt olevan sen enempää selvillä Lex
Kalliosta kuin nykyisistä internatsionaaleistakaan, ja esittivät hänen
vastattavakseen seuraavat kysymykset: mitkä menettelytavat vievät
paremmin kuin sosialidemokraattiset sosialistiseen yhteiskuntaan? Jos
sellaisia on, niin mitä ne ovat?
Pyyhittyään hikeä niskastaan ja otsaltaan ryhtyi kommunistisolu
puhumaan teoriasta ja käytännöstä, ja koska hänen käsityksensä
teoriasta ja käytännöstä näyttivät hämäriltä, niin pyysivät emänosket
häntä, jos mahdollista, selvittämään, mitä ne semmoiset teoriat sitten
hänen mielestään olivat?
Puhuja hengähti helpotuksesta, ilmoittaen heti, että teoriat ovat vain
semmoista, jota joka mies voi laatia.
Inkilän emänosket päästelivät useita koleita hohotuksia, mitkä
vaikuttivat hämmentävästi kommunistisoluun, ja vastasivat, etteivät
noskelaiset siitä huolimatta niin vain tee itse teorioita, vaan
seisovat sen isopartaisen Marxin teorioiden pohjalla.
Minkäjälkeen Inkilän emänosket kalkkarokäärmeellisesti hymyillen
pyysivät saada uudistaa äskeiset kysymykset.
Kommunistisolu huomautti tämän keskustelun osoittavan, että
kysymyksiä on helpompi esittää kuin vastauksia, mihin erinäiset
pikkunosket yhtyivät halpa-arvoisilla räkätyksillä, eräiden viitatessa
sananlaskuun, että yksi hullu voi kysyä enemmän kuin yhdeksän viisasta
vastata.
Kun täten oli keskusteltu 4 tuntia ja kun kaikki muut väittelyt olivat
päättyneet samalla tavalla, hyväksyivät Inkilän emänosket törkeällä
äänten enemmistöllä 17 äänellä 7 vastaan joukon päätöslauselmia, joissa
väitettiin kommunistisolun saaneen kovasti saparoilleen ja hävinneen
väittelyn.
Kokous loppui ja Inkilän emänosket kehoittivat kommunistisen
nuorisopiirin puhujaa menemään uudelleen kouluunsa ja tulemaan sitten
takaisin, kun korvantaustat ovat kuivuneet, ja poistui puhuja talolta
noskelaisten ihmissyöjien irvistellessä pirullisesti ikeniään.
(1923.)