Tsaarivallan aikana ei ryssä oppinut tuhannessakaan vuodessa hiihtämään.
Mutta tuli neuvostovalta, Lenin tuli ja Trotski tuli, ja juks kaks
ryssä hiihdon oppimaksi.
Ja mitä nyt sanoo Sakari Pälsi? Ha ha ha!
Tri Pälsi on epäillyt ryssän hiihtotaitoa. Eikä vain taitoa vaan
kehityskykyäkin. Jouluksi ilmestyneessä kirjassaan puhuu hän
ylimielisessä äänilajissa ryssän hiihtämisestä. Hän pilkkaa sitä. Näin
hän muunmuassa kirjoittaa: »Venäläiset olivat aikaisemminkin koettaneet
opetella hiihtäjiksi. Muuan helsinkiläinen hiihtäjämestari palkattiin
maailmansodan alussa opettamaan tätä taitoa venäläisille sotilaille, ja
tsaarin armeijalle tilattiin suksia Ruotsista sekä sauvoja Suomesta.
Mitä tuloksia näistä toimista aikoinaan lienee ollutkin, varma vain
on, että venäläisiltä jäi sillä kertaa hiihto oppimatta, ja heidän
jalkaväkeänsä uppoili avuttomina joukkoina Karpaattien kinoksiin».
Edelleen kehuu kirjoittaja, että suomalaiset kuuluvat hiihtävään
ihmisrotuun, ainoaan muka maailmassa, jonka kaikki jäsenet tulevat
toimeen suksien päällä. Ja sitten alkaa kirjoittaja taas naureskella
ryssille ja ryssien hiihtämiselle, ja kertoo muun ohella, että
»venäläisille suksi on suora vihollinen. Olen joskus huvin vuoksi
narrannut herkkäuskoisen ryssän suksille. Mies kaatui ennenkuin oli
alkuunkaan yrittänyt, nousi sitten pystyyn ja katsahti kauhistuen
taakseen. — Herra armahda! Hän uskoi välttäneensä vaarallisen
väijytyksen eikä enää lähestynyt suksia».
Kun me joulunpyhinä, täytettynä kinkulla ja tortuilla, lepäsimme
divaanillamme nauttien olemassaolosta ja porvarillisesta
yhteiskuntajärjestyksestä ja Pälsin kirjasta, ajattelimme tuota
hiihtolukua tutkiessamme, että varmaankin on tämä niinkuin
kaikenlainenkin ylpeileminen vaarallista ja käy lankeemuksen edellä.
Tosin olemme itsekin olleet mainio hiihtäjä nuoruudessamme — vaikka
ei tämä maineemme ole levinnytkään laajemmalle kuin parin kolmen
samannikäisen liperintaipalelaispojan tietoon, jotka puolestaan,
naurettavaa kylläkin, pitivät itseään vielä etevämpänä hiihtäjinä —
ja tiedämme siis, että suomalainen on synnynnäinen hiihtäjä. Mutta
me olemme myöskin kuulleet kaikenlaisia ihmeitä Neuvosto-Venäjän
saavutuksista kaikilla inhimillisen tietämyksen ja taitamuksen aloilla,
joten emme olleet ensinkään varma siitä, etteikö ryssä oppisi myöskin
hiihtämään. On aina uskallettua lähteä väittämään olevansa ensimmäinen
jollakin alalla, silloin kun naapurina on sellainen ilmiömäinen taituri
ja nero kuin neuvostoryssä.
Ja niinpä, kun me täällä valkoisen pursuj-tasavallan ohranamaisessa
pääkaupungissa parhaillaan vietämme talvikisoja ja pidämme erityistä
mökää juuri hiihdostamme, saapuu äkkiä STT:n kautta seuraava tieto,
mätkähtäen keskuuteemme kuin pommi:
»Isvestijan mukaan on Moskovan sotilaspiirin joukkojen kesken ollut
näinä päivinä hiihtokilpailu, johon otti osaa 14 eri komennuskuntaa eri
pitkillä matkoilla. Eräs joukkue on hiihtänyt 122 virstaa 13 tunnissa
leväten lisäksi välillä kaikkiaan 32 t. 12 min. Ensimmäisten 8 tunnin
kuluessa hiihti joukkue puolitoista puutaa painavan kantamuksen kanssa
78 virstaa saavuttaen täten maailmanennätyksen, joka tähän saakka on
ollut Ruotsin armeijalla, joka v. 1913 hiihti 8 tunnissa 65 virstaa.
Toinen ryhmä hiihti 180 virstaa 60 t. 30 minuutissa ja kolmas ryhmä 160
virstaa 59 tunnissa levähdykset mukaanluettuina».
* * * * *
Noh, mitäs siihen sanotte, Pälsit ja muut?
Ryssä nousi suksille, otti puolituista puutaa hartioilleen ja
läksi lykkimään, ja vot, heti tuli maailmanennätys. Vähempi kuin
maailmanennätys ei ryssän arvolle olisi sopinutkaan. Ryssällä
on maailmanennätys monella muullakin alalla, rahan kurssissa,
meteorissa, jonka lähestymisen jyminä kuultiin viikkoa aikaisemmin,
ja niin edespäin. Ryssän armeijalla on jo ennestään maailmanennätys
juoksussakin, sillä muutama vuosi sitten, Varsovan taistelussa, ryssän
armeija juoksi sellaista vauhtia, etteivät puolalaiset suurimmistakaan
ponnistuksista huolimatta saaneet sitä kiinni.
Ja nyt on maailmanennätys myöskin hiihdossa.
Oli luonnollista, että siitä tuli maailmanennätys, jos kerran mitään
tuli.
Kysyttäväksi vain jää:
_Kuinka_ oppi ryssä hiihtämään?
Sekin on oikeastaan äärettömän yksinkertaista asiantuntijoille, ja
allekirjoittanut on yksi aniharvoja asiantuntijoita.
Kuinka sitten ryssä oppi lukemaan?
Niinhän se oppi, että neuvostohallitus antoi määräyksen, että jokaisen
ryssän on opittava lukemaan niin ja niin monen kuukauden kuluessa. Ei
se ollut sen monimutkaisempi juttu.
Nähtävästi on neuvostohallitus antanut määräyksen, että ryssän
on opittava myöskin hiihtämään. Ja kun ukaasi tuli, niin ryssä
tietysti oppi hiihtämään. Ja katso, pyhä veli: heti hän hiihti
maailmanennätyksen.
Nyt voi joku huomauttaa, että eihän se ryssä oppinutkaan lukemaan,
mikäli polsujen omat tilastot paikkansa pitivät.
Mutta hiihtämään se kuitenkin varmasti oppi. Kuinkas se muuten olisi
saanut maailmanennätyksen?
Ryssä on hauska.
Yksi hymy hiihtävälle ryssälle.
(1923.)