Usko on vahva uskallus niihin, joita toivotaan, j.n.e.
Suomalaisesta on sanottu, ettei hän usko ennenkuin koettelee, eikä aina
sittenkään. Vaan se on nyt sekin kuinka sen ottaa.
Suomalaista on hiukan vaikea saada uskomaan sellaista, mitä hän
syystä tai toisesta ei halua uskoa. Taikka oikeammin sanoen on se
kerrassaan ylivoimainen tehtävä. »Mutta enpä saa päähäni, ettei
minun oman käteni painamaa puumerkkiä tarvittaisi tässä kirjassa».
Taikka: »enkeli taivaasta ei tee parempaa saapasta kuin minä!» Siinä
ei auta silloin koetteleminenkaan. Vähän yli neljä vuotta takaperin
koeteltiin tässä maassa oikein olan takaa, mutta vaikuttiko se erääseen
uskoon? Eipä paljon. Lukekaapa kommunistilehtiä! Ne olisivat erittäin
suositeltavaa lukemista juuri tähän aikaan kaikille laiskansitkoille
porvareille, jotka eivät pidä niin erikoista väliä sillä, tuleeko
heidän käytyä äänestämässä vai ei. Koska hekin ovat näitä meitä yksiä
samoja suomalaisia kuin sosialistit ja kommunistitkin, niin ovat hekin
vahvat ja rauhalliset uskossaan, että kyllä ne asiat taas jotenkuten
itsestäänkin pysyvät oikealla tolallaan, kun ne kerran on saatu sille
kääntymään. Joutavat toiset äänestää ja rehkiä puolueasioissa.
Tämä on juuri sitä kaikkein harmittavinta joukkoa. Jota on
valitettavasti paljon. Typerintä ja itsekkäintä ainesta koko
luomakunnassa, ja vielä typerämpää kuin itsekästä. Sillä jos itsekkyys
veisi voiton typeryydestä, niin juuri se itsekkäisyys panisi
ajattelemaan, että tässä alkaa olla oma raha ja paha maha vaarassa.
Kommunistit ovat nekin sekä typeriä että itsekkäitä, mutta aivan
toisella tavalla. Ne eivät lepää n.s. laakereillaan. Ne ovat
semmoisessa puuhassa, että liepeet liehuvat. Lakkoliike laajenee
laajenemistaan, mitä lähemmäksi vaalit lähenevät, ja uhka on olemassa
semmoinen, että ajetaan asiat yhtä kyytiä suurlakkoon asti. Kun sitten
on joutilasta sakkia tarpeeksi, niin... mitä sitten tapahtuu, sitä
ei aivan selvästi sanota semmoisissa paikoissa, joissa se voi tulla
porvarinkin kuuluville. Mutta arvaahan sen sanomattakin. Iskekäämme
vain ovelasti silmää ja nyökäyttäkäämme päätä. Kyllä me ymmärrämme
toinen toisemme tarkoitukset, vaikka välistä haastelemmekin esikuvien
ja tunnustähtien kautta. Emme ole niin tyhmiä.
Varkaudessa, niinkuin tiedämme, on ollut käynnissä suuret
lakkomeiningit. Niihin liittyy seuraava eräästä Kuopion lehdestä
lipsauttamamme pikku-uutinen:
»Varkaudessa ovat poliisiviranomaiset kuulustelleet erästä henkilöä,
joka oli ollut lakkokokouksessa, jossa muuan lakkokiihoittaja
esiintyi. Tämä henkilö on kertonut, että kiihoittaja, jota hän
ei tunne ja joka tuskin lienee mitään nimeä käyttänytkään, oli
kehoittanut työläisiä vankasti pysymään lakossa, sillä, oli
kiihoittaja kehunut, kyllä rahaa saadaan, toveri Lenin sitä lähettää
ja on jo lähettänyt 25 milj. mk, lisää tulee, niin että voitte
huoletta olla lakossa. Kautta maan, niin oli agitaattori edelleen
ilmoittanut, pannaan pyörät seisomaan».
Tämä on sitä kommunistista uskoa, joka kyllä menee erääseen osaan
työväkeä kuin häkä huonoon päähän. Ja meistä se ei ole niinkään
perusteetonta kuin se tylsä porvarillinen usko, josta edellä
huomautimme.
Tosin ei tunnu uskottavalta, että toveri Leniniltä enää kovinkaan
paljon riittää miljoonia kaiken maailman lakkolaislaumojen
elättämiseksi. Toveri Leninillä on peijakkaan paljon murhetta omienkin
laumojensa elättämisestä, ja kirkkojen tultua ryöstetyiksi alkaa Venäjä
olla kutakuinkin kaput kullasta ja muusta sopivasta maksuvastineesta.
Sitäpaitsi on toveri Leninin terveys tätä nykyä arveluttavasti
rempallaan, niin että Moskovassakin on mahdollisesti jotakin muuta
ajattelemista kuin savolaisten kommunistijätkien onnellistuttamista
uusilla suurlahjoituksilla.
Mutta varmaankin ovat tämänkaltaiset »pyörien seisottajat» aikaisemmin
saaneet suurelta toveriltaan tuntuviakin avustuksia, niin ettei ole
ihme, jos he kukaties vieläkin ovat siinä luulossa, että toveri
Leninillä on Aladdinin taikalamppu, jonka henget kantavat hänelle
vaunulastittain uutta kultaa, kun entinen loppuu.
Mutta olipa kuinka tahansa: typerintä ja itsekkäintä ainesta koko
luomakunnassa ovat ne porvarit, jotka tällaisena aikana eivät ota
äänellään osaa isänmaansa tukemiseen. Sellainen joukko olisi ainakin
joka kolmas vuosi kylmässä vedessä pieksettävä.
(1922.)