Ottakaamme ensin sakset ja leikatkaamme kyynel silmäkulmassa Vaasan
kommunistilehdestä seuraava tunteellinen ja liikuttava:
»_Tervehdys vankilassa viruvalle Arvo-sedälle._
Vaasan järjestönuoret kokoutuneena kokoukseensa viime sunnuntaina
tunsivat syvän kaipauksen keskuudestamme vankilaan raahatun ohjaajamme
Arvo-sedän poissaolosta, sedän, joka vapaana ollessaan oli valmis
uhraamaan kaikki vapaahetkensä meidän pienokaisten kasvattamiseksi ja
oikealle tielle ohjaamiseksi. Muistelemme ilolla niitä hetkiä, jolloin
setä oli tilaisuudessa keskuudessamme työskentelemään. Väsymättömällä
tarmolla tulemme jatkamaan jo aloitettua työtä voidaksemme täyttää
Arvo-sedän toivomuksen ja ilahduttaa häntä sillä, että hänen meihin
istuttamansa siemen on versonut ja kantanut hänen tarkoitusperiään
vastaavan hedelmän. Aina tulemme setää muistelemaan meidän parastamme
ajavana ohjaajana. Sentähden lähetämme Arvo-sedälle sydämelliset
terveisemme ja toivomme pian näkevämme sedän keskuudessamme jatkamassa
häneltä keskeneräiseksi jäänyttä työtä.
Vaasan järjestönuoret».
Emme tiedä, mistä syystä kunnon »Arvo-setä» on joutunut toistaiseksi
lukkojen taakse. Mutta varmaankin tuottaa sedälle virkistystä
tiilenpäitten lukemisen verrattain yksitoikkoisessa hommassa tieto
siitä, että hänen »istuttamansa siemen on versonut ja kantanut hänen
tarkoitusperiään vastaavan hedelmän». Tietäen Arvo-sedän kovaksi
kommunistiksi voinemme kai osapuilleen arvata sekä sedän tarkoitusperät
»meidän pienokaisten» ylösrakentamiseksi että myöskin hedelmän laadun.
Porvarillinen postijuna on, siirtyäksemme asiasta toiseen, ollut
vähällä tehdä hallaa Oulun lähellä.
Viime sunnuntaiaamuna oli Ouluun järjestetty Työväen Urheiluliiton
Oulun piirin toimesta liittolaisten välinen mestaruushiihtokilpailu
30 km:n matkalla. Eräässä paikassa piti hiihtäjien kulkea radan
poikki. Kun kolme ensimmäistä, toisista hieman edellä olevaa hiihtäjää
meni radan poikki, oli juna enää vain 100 metrin päässä. Veturi
huusi ja kiljui ja piti pahaa meteliä, mutta luokkatietoisella
välinpitämättömyydellä kulki hiihtäjien häntäpääkin radan poikki.
Viimeinen hiihtäjistä olisi kuitenkin jäänyt junan alle, ellei junan
vauhtia olisi jarruttamalla saatu hiljennetyksi. Niin likeltä sentään
piti, että veturin etuhäkki hipaisi suksen kantoja.
Ja päälletulevaan veturiin vilkaisten kuuluu hiihtomies äkäisesti
ähkäisseen: »... kelehen porrrvari!»
Kuolema, joka jo oli aukaissut kitansa luokkatietoisesti valveutuneelle
urheilijalle, loksautti tyhjään leukoiaau.
Kuinka työlästä hengestään pääseminen toisinaan voipi olla
porvarillisessa yhteiskunnassa, sen on tullut kokemaan eräs
amerikkalainen kokki, James L. Smith nimeltään.
Mr Smith oli kyllästynyt päiviinsä ja koko hoitoon ja ryhtyi
laajasuuntaisiin varusteluihin, päästäkseen varmasti hengestään.
Antakaamme Amerikan lehden kertoa:
»Hän meni Elk-joen yli vievälle sillalle mukanaan joukko kuolettavia
aseita. Hän valeli vaatteensa öljyllä ja sitoi nuoran sillan
kaiteeseen. Nuoran toisen pään sitoi hän kaulaansa. Hän asetti paperin
jalkainsa juureen ja sytytti sen tuleen. Hän nielasi annoksen myrkkyä
ja ampui revolverilla tähdäten päähänsä. Mutta sensijaan, että kuula
olisi lävistänyt hänen päänsä, katkaisi se hänen kaulassaan olevan
nuoran. Sillä välin olivat vaatteet alkaneet palaa. Hän kadotti
tasapainonsa ja putosi jokeen kuten palava soihtu. Vedessä sammui
tuli vaatteista. Kun Smith nousi vedenpinnalle, sai hän ankaria
oksennuskohtauksia, ja myrkky tuli ulos vatsasta. Kun hän oli hyvä
uimari, onnistui hänen päästä rantaan. Palohaavoista ja myrkystä ei
ollut sen haitallisempia seurauksia. Viikon kuluttua päästettiin hänet
ulos sairaalasta».
Tämän yhtä lyhykäisen kuin uskottavankin kertomuksen antama opetus
siis on, että uimataito on hyvä olla olemassa. Niitä lukijoita, jotka
eivät vielä osaa uida — uimataidottomia on muuten paljon enemmän kuin
uskoisikaan — kehoitetaan senvuoksi opettelemaan uimaan ensi kesänä.
Kokki Smithinkin henki olisi varmaan ollut vakavassa vaarassa, ellei
hän olisi osannut uida.
Vaikka kyllä kai hän olisi siinäkin tapauksessa pelastunut jollain
ihmeellisellä tavalla.
Sillä Amerikassa tapahtuu paljon merkillistä.
(1922.)