on aina hauskempi kuin ikävä lehti.
Kuopiossa oleva maalaisliiton vilkkumajakka »Savon Sanomat» on hauska
lehti. Se nähtävästi kilpailee vakavasti »Tuulispään» kanssa. Mutta
kyllä »Tuulispää» vielä on numero yks. Mahdollisesti »Savon Sanomat»
on, ainakin välistä, n:o 2.
Eräänä päivänä tässä kesäkuumalla ilmestyi mainittu n.s.
maalaispuolueen kellokas tapansa mukaan pirteästi ja valppaasti
toimitettuna ja täyteen painettuna sekä hyödyllistä että myöskin
huvittavaa lukemista, ja kertoi muun ohella että »sonnia piti aitassaan
Karttulan Käpysalosta kotoisin oleva leskivaimo muutamia vuorokausia.
Kaiken sen aikaa, jonka sonni vietti herkullista elämää uudessa
kesäasunnossaan, saivat sonnin omistajat hakea sitä hikihatussa
kumminkaan löytämättä».
Puoluetoverit lukivat tämän hieman salaperäiseltä tuoksahtavan jutun ja
sylkäistä ruilauttivat tuvan toiselle puolen ja väänsivät piipunperskat
poskeensa ja ajattelivat, että kaikenlaista sitä sattuu tässä
maailmassa minkä siellä Karttulan Käpysalossakin.
Sitten puoluetoverit syventyivät jälleen ammentamaan tietoja
kuopiolaisesta miltei pohjattomasta kaivosta, ja seuraava uutinen,
joka tuli arvoisilla palstoilla heti tämän sonniuutisen jälkeen,
oli luonnollisesti lehmäuutinen, vieläpä korkeasti valtiollinen
lehmäuutinen, niinkuin maalaisliittolaislehdelle sopiikin.
Ja kuului se henkevyydessään seuraavasti:
»— Troskiko maalaisliittolainen? Meille on kerrottu että Troski on
karjanhoitoon niin innostunut, että pitää matkassaan lehmää».
Puoluetoverit kaivoivat piipunperskat poskestaan ja sylkäisivät aina
hamaan ovelle asti ja raappivat miettiväisesti päätään ja ajattelivat,
että jaa, se Rotski... että niät tätä meijän mualaisliittoo... ja
lehmee niät tuntuu pitävän matkassaan...
Ja puoluetoverit tunsivat sisällistä liikutusta ja oikeutettua ylpeyttä
ajatellessaan, miten heidän puolueensa paisuu ja leviää ja miten siihen
jo kuuluu maailman kuuluisuuksia, niinkuin nyt yhdeksi esimerkiksi
vaikkapa tää Rotski.
Mahdollisesti jotkut kuopiolaiset soittelivat »Savon Sanomain»
toimitukseen ja anoivat lisätietoja Trotskin maalaisliittolaisuudesta
ja hänen lehmästään, sekä selvitystä siihenkin seikkaan, sitooko jo
lehmän omistaminen sinänsä omistajan maalaisliittoon, ja kukaties
arv. toimitus oli lopuksi huomaavinaan jonkinlaisia pukinsorkkia
vilahtelevan näiden viattomien kysymysten liepeiden alta, eikä liene
vallan mahdotonta sekään, että toimitus oli kuulevinaan salaperäistä,
hillittyä naurunhihitystä jostain, pääsemättä oikein selville siitä,
kuka nauroi ja missä nauroi ja minkätähden nauroi — kuinka tahansa,
toimitus alkoi rypistellä otsaansa ankaran näköisenä ja toimituksen
suupielet nytkähtelivät tarmokkaasti ja toimitus ryhtyi lehtensä
seuraavaan numeroon toimittamaan toista uutista maalaisliittolaisesta
Trotskista, ja tuli tämä uutinen painokoneesta päivänvaloon seuraavassa
muodossa:
»Lehtemme viime numerossa ollut naivi pikkujuttu, joka koski
neuvostokomissari Trotskin karjanhoitoharrastuksesta, oli päässyt
pujahtamaan julkisuuteen sivusta päin toimituksen tietämättä».
Laaja lukijakunta ja savolainen maalaisliitto kopisteli porot
piipunpohjasta kouraansa, paineli niitä toisen käden peukalolla ja
sujautti ne huuleensa.
Sitten jäi se tuijottamaan miettiväisenä eteensä.
Siitä tuntui kuin olisi tämä edellisessä numerossa niin selvä asia
tullut jollain tavoin hämärämmäksi: onko nyt Trotskilla siis lehmä
matkassaan vai eikö, ja kuuluuko nyt Trotski siis maalaisliittoon vai
eikö kuulu?
Luulemme voineemme osoittaa, että »Savon Sanomat» on hauska lehti.
Pyydämme saada omistaa yhden pienen, mutta sangen myötätuntoisen
hymyilymme »Savon Sanomille» ja sen laajalle lukijakunnalle.
(1921.)