Se alkaa käydä yhä ilmeisemmäksi.
Jos me vaikenemme, niin Töölön kalliot ja Temppeliaukean kivenmöhkäleet
alkavat puhua purpattaa:
Että syyttä niitä sorretaan, noita kommunisteja.
Ainakin jos saa uskoa heidän omiin vakuutuksiinsa.
Ja mihinkäs tässä sitten uskoa, ellei niihin.
Aina kun kommunistilehti haastetaan Herodeksen ja Kaiphaan eteen
tilinteolle artikkeleistaan ja uutisotsakkeistaan, luo hra vastaava
ulosantaja sinisen katseen ihmettelevistä, peilikirkkaista
lampaansilmistään ja levittää kätensä ja kysyy, että kuinkahan se voi
olla mahdollista, että häntä mistään sellaisesta syytetään, kun ei
mitään sellaista ole ollut koko lehdessä?
Silloin hänelle näytetään ja luetaan hänen omasta lehdestään, olla
hyvä ja kuunnella vain, että näin ja näinhän täällä seisoo: että tämä
porvalin yhteiskunta on hävitettävä tuleen ja vereen ja porvalin suolet
vyyhdelle hongan oksaan. Ja suojeluskunnille nikkelöityä lyijyä siihen
asti kuin yksikään nokka on pystyssä.
— Jassoo... sanoo kommunisti. — Sitäkös herrat meinasivatkin. Eihän
siinä ole mitään pahaa. Eihän me näet kirjoiteta sillä tavalla muuta
kuin esikuvallisessa katsannossa. Lapsikin ymmärtää, että kun me
sanomme, että porvalilta henki kankaalle ja suolet puun oksaan, niin
emme me sillä tarkoita sitä, että porvari tappaa pitäisi. Me vain
muuten kirjoitamme sillä tavalla, kun on meillä kerran tapa semmoinen.
Joten saamme siis kunnioittavimmin anoa, että kanne kumotaan ja
meille suoritetaan kuluja ja vahingonkorvausta 10,000 markkaa ja että
yleinen syyttäjä tuomitaan viralta pois ja kahdeksitoista vuodeksi
kuritushuoneeseen. Yleensä ovat kommunistit sitä mieltä, että me
porvarit aina käsitämme aivan väärin heidän sanansa, sekä painetun että
puhutun, mahdollisesti lauletunkin. Nämä valitettavat väärinymmärrykset
ovat omansa sekoittamaan porvarien ja kommunistien aivan erinomaisia
välejä.
Oikeastaan ovat kommunistit pohjaltaan paljon jyrkempiä porvarillisen
yhteiskunnan säilyttäjä kuin sosialistit. Sen havaitsemme siitäkin,
että kun Turun hovioikeudessa on näinä päivinä tutkisteltu ja
tentteerattu erästä Tilda Maria Leino-nimistä kommunistiakkaa, joka
on kehoittanut julkisissa esitelmissään nuorisoa liittymään lippujen
juurelle hallituksen ja porvarien aseilla kukistamiseksi, niin Tilda
Maria Leino ilmoitti hänet julmasti väärinkäsitetyn ja kertoi vain
»nuhdelleensa nuorisoa kevytmielisestä huvittelusta sekä kehoittaneensa
heitä seuraamaan vanhempain työläisten esimerkkiä, viljelemään
kirjallisuutta y.m.».
Me pyyhkäisemme pienen kyynelpentusen vasemmalta poskeltamme ja
jatkamme:
»Hän sanoi olevansa» — huomatkaa: kommunistiagitaattori Tilda Maria
Leino sanoi — »olevansa ensimmäinen hirttämään jokaisen, joka yllyttää
kapinaan tai vallankumoukseen».
Rakas Tilda Maria! Älkää olko niin ankara yhteiskuntamme vihollisia
vastaan! Armahtakaa heitä hiukan, sillä he ovat eksyneitä lampaita.
Älkää hirttäkö heitä. Emmehän me lahtaritkaan ketään hirtä.
Rakas Tilda Maria! Haluaisin tutustua Sinuun. Sinä tunnut olevan hauska
akka.
Ovatko muutkin kommunistiakat yhtä hauskoja?
(1921.)