vieläpä turmiollisiakin väärinkäsityksiä voitaisiin välttää, jos
ihmiset malttaisivat ensin rauhassa keskustella toistensa kanssa,
ennenkuin tarrautuvat toistensa kauluksiin!
Puhuenhan asiat selviävät.
Pieni esimerkki:
Suomen kansan suuressa enemmistössä on tähän saakka ollut ja on
nähtävästi vielä tänäänkin vallalla se käsitys, että kommunistijohtajat
tarkoittavat jonkinlaista totta julistuksillaan, artikkeleillaan
ja lentokirjasillaan, joissa proletaaria rummutetaan kokoon,
niinkuin Turkin sulttaanin uskolliset jalkamiehet ja henkivartiat
janitsharit hälyttivät toisensa kokoon mainehikkaiden sotalippujensa
(kenttäkattiloiden) ympärille, tultuaan lopulliseen varmuuteen siitä,
ettei heidän jumaloidussa herrassaan ja kaikkien oikeauskoisten
osmannien yliherrassa, profeetan jälkeläisessä, ollut mitään muuta
vikaa kuin että hänen nerokas päänsä oli liian läheisessä ja kiinteässä
yhteydessä hänen muun ruumiinsa kanssa, mikä pieni vika voitaisiin
kuitenkin yhtä yksinkertaisesti ja nopeasti kuin käytännöllisestikin
parantaa taitavalla kaulanleikkausoperatsionilla.
Kolme vuotta takaperin sattunut suhteellisesti kovakourainen
välienselvittely punaisen ja valkoisen Suomen välillä lienee syynä
siihen, että yhteiskuntaasäilyttävät suomalaiset kansankerrokset ovat
ottaneet todeksi kommunistien julistukset, joissa viimeksimainitut
tunnetulla ja tunnustetulla avomielisyydellään ovat tehneet
tiettäväksi, että jahka he saavat kengät jalkaansa ja housut koipiinsa
ja lakin päähänsä ja tarkoitukseen soveltuvan välikappaleen käteensä,
niin isketään sitten uudestaan yhteen, oi veljet rakkaat ja suomalainen
sukukunta suuri, niin että seinät kajahtelevat ja noki katosta karisee.
No, toiselta puolen on tämä lupaus käsitetty kutakuinkin
sananmukaisesti. Sitäkään ei oikeastaan tarvitse erikoisesti ihmetellä,
jos ottaa huomioon, että nykyisten kommunistiemme, silloisten
punakaartilaisten toimenpiteet kolme vuotta takaperin maksoivat
Suomelle verta enemmän kuin se oli vuodattanut »Puolan, Lutzenin ja
Narvan tanterilla» sekä sodassa 1808-1809 yhteensä!
Mutta nyt on Helsingin raastuvanoikeuden edessä ilmoitettu
asiantuntevalta, nimittäin kommunistipuolueen johdon taholta,
ettei mainitun puolueen uusia uhkavaatimuksia tarvitsekaan enää
tulkita niin puustavillisesti kuin edellisellä kerralla, vähän
yli kolme vuotta sitten. Tempora mutantur et kommunistit in illis
— aika ei jätä jäytämättä itse kommunistejakaan... latinankielen
kunnioitetut opettajamme sekä Oulussa että Helsingissä suvaitkoot
suopeasti katsoa sormiensa läpi sekä alkutekstisitaattimme että
suomennoksen puutteellisuudet. Aika on järsinyt meidänkin klassillista
tiedonkannikkaamme, ikävä kyllä.
Niin, Helsingin raastuvanoikeuden edessä seisoi viime keskiviikkona
eräitä kommunistipuolueen pylväitä, muiden muassa puolueen nykyinen
puheenjohtaja, syytettyinä jostakin säihkyvästä ja tulenpalavasta
artikkelista.
Puheenjohtaja kertoi, ettei hänellä ollut ollut mitään tietoa eikä
aavistustakaan siitä, että kanteenalainen kirjoitus oli julkaistu
painosta yksinkertaiselle ja vitsiä ymmärtämättömälle yleisölle. Ei
puheenjohtaja itsekään ollut lukenut sitä, ennenkuin yleinen syyttäjä
oli nostanut kanteen ja prosessin sen johdosta. Puheenjohtaja oli näin
ollen luonnollisesti sitä mieltä, että kanne oli nostettu ihan väärää
ja viatonta henkilöä vastaan.
Helsingin raastuvanoikeus kääntyi tällöin vastaaja Tuomeen, joka ei
ainakaan voinut vetäytyä syrjään sen syyn nojalla, ettei hän olisi
tuntenut kannustetun artikkelin sisältöä. Eikä hän yrittänytkään
vetäytyä. Hän oli valmis vastaamaan. Hän tunsi tämän julistuksen
niinsanoaksemme i- ja ä-pilkkuja myöten, eikä ainoastaan sen
kirjaimellista muotoa vaan myöskin sen todellisen ja henkisen
sisälläpidon, ja hän oli siis jos kukaan oikea mies tulkitsemaan
sen ei ainoastaan Helsingin raastuvanoikeudelle, vaan myöskin koko
epäluuloiselle Suomen kansalle.
Tämä manifesti, josta nyt on nostettu kysymys, on kansainvälinen,
selitti vastaaja. Siis se ei tarkoita mitään erikoista maata. Ei
ainakaan Suomea, hiisi vieköön, vaikka se sattuikin tulemaan Suomessa
painetuksi...
Vastaaja karautti kurkkuaan ja jatkoi:
— _Sitäpaitsi sisälsi se vain teorioja, joita ei voida toteuttaa._
Suomen kansa, ole nyt levollinen. Yllämainitun lausunnon on eräs
kommunistipomoistamme sanellut Helsingin raastuvanoikeuden pöytäkirjaan.
Puhuenhan ne asiat selviävät.
Tämmöisetkin.
Kiitos.
(1921.)