Naantali, niinkuin tiedetään, on kaupunki.
Tosin ei se ole mikään jättiläiskaupunki.
Päinvastoin on se verrattain pieni kaupunki. Mutta se on kuitenkin
kaupunki, ja sillä on kaupungin arvo ja kaupungin oikeudet. Siellä on
pormestari ja raatimiehiä ja rahatoimikamari ja kaupungin valtuusto
ja tullikamari, joka ei toivottavasti läkähdy ainakaan liialliseen
työnpaljouteen.
Onhan siellä sitäpaitsi työväenyhdistyskin. Ei siis ole sosialismilta
Naantalikaan säilynyt.
Yhdistyksen jäsenluku on vaihdellut tuossa 20-30 korvilla. Ja
yhdistyksen rahavarat ovat etupäässä epävarmoja saatavia.
Näistä saatavista on suurin 200 mk., ja liittyy siihen erään niin
huomattavassa, ettemme sanoisi maailmanhistoriallisessa asemassa olevan
miehen nimi, että se ansaitsee tulla mainituksi laajemmallekin alueelle.
Milloin ja mistä syystä Naantalin työväenyhdistyksellä on
ollut tilaisuus lainata hra Santeri Nuortevalle tuo Naantalin
työväenyhdistyksen silloisissa raha-asioissa huikea ja vielä
nytkin paljon merkitsevä summa Smk. 200: -, se ei ole tiedossamme.
Tiedämme vain, että jo monta monituista armon vuotta on Naantalin
eli Armonlaakson työväenyhdistyksen tileissä ajastajasta ajastaikaan
epävarmojen saatavien joukossa kulkenut tuo aikoinaan Santeri
Nuortevalle vipattu summa.
Emme myöskään tiedä, miten kipeään tarpeeseen tuo 200 mk. silloin
oli Santeri Nuortevalle, mutta katsoen Nuortevan silloiseen
yhteiskunnalliseen asemaan ja taloudellisiin olosuhteisiin voinemme
melkoisella varmuudella otaksua, että se varmaankin oli sangen
tervetullut.
Siitä lähtien ovat olot muuttuneet paljon. Rahan arvokin on
romahtanut, mutta ei niin alas, ettei Naantalin työväenyhdistys
vieläkin riemuitsisi sinä onnen päivänä, jolloin Santeri Nuorteva
vihdoinkin — vaikkapa ilman korkoja, suorittaisi vanhan velkansa. Sillä
mahdollisimman pätevältä taholta, nimittäin naantalilaisen sosialistin
omasta suusta, on tietomme, että »Naantalin Työväenyhdistyksen historia
liittyy kokonaan siihen, että sen tileissä on pitkät ajat kulkenut
»epävarmojen» saatavien tilillä erään maailman suurimman federatiivisen
tasavallan huomattavan diplomaatin ja valtiomiehen Santeri Nuortevan
velka Smk. 200: — ».
Valtakunnat ovat kukistuneet ja uudet syntyneet, meillä on
ollut punakapinat ja muut touhut. Mutta Naantalin t.y. ei ole
tahtonut puuttua maailmanmenon väkipyörään. Se on vain haaveillut
siitä päivästä, jolloin Santeri Nuorteva maksaa velkansa. Joka
vuosikokouksessa on luettu tilit, ja pyhä liikutus on vavahduttanut
yhdistystä, kun on tultu kohtaan: »Epävarmoja saatavia: Santeri
Nuortevalta 200 mk....»
Sillävälin on Nuortevan aurinko kohonnut korkealle... yhä
korkeammalle... paljon korkeammalle kuin Naantalin aurinko on koskaan
kohonnut tai tulee vastakaan kohoamaan. Ja jännityksellä on Naantalin
t.y. seurannut tätä häikäisevää nousua: pääseekö toveri Santeri
Nuorteva vielä niin korkealle, että hän kykenee maksamaan Naantalin
t.y:lle 200 mk.
Nyt on Santeri Nuorteva Venäjän Federatiivisen Neuvosto-Tasavallan
jonkinlainen ulkoministeri Pohjoismaita varten. Varmaankin liikuttelee
hän miljooneja ja miljaardeja keveämmällä sydämellä kuin Naantalin t.y.
50-pennin seteleitä.
Ja nyt, kun diplomaattiset suhteet Neuvosto-Venäjän ja Suomen ja
Moskovan ja Naantalin välillä taas ovat alkamassa, vapisuttaa Naantalin
työväen yhdistystä huumaava ajatus:
Jokohan nyt Santeri Nuorteva maksaa sen 200 mk.?
Eikä paljon puutu, etteikö se ala meitäkin pian jännittää.
Toivoisin, että joku ystävällinen kommunisti toimittaisi tämän numeron
pakinoineen Santeri Nuortevalle, että hänkin saisi tietää, mikä kiihko
Naantalissa nyt vallitsee.
Ei Santeri Nuorteva tästä meidän sepustuksestamme pahastu. Hän
päinvastoin hymähtää tälle varsin suopeasti ja ehkä hyvinkin pian
päästää entiset ystävänsä Naantalissa pitkällisestä pintehestä.
Ei hän suutu.
Me olemme nimittäin vanhat tuttavat, Santeri ja minä.
Juuri niiltä Naantalin ajoilta.
(1921.)