uutisia Neuvosto-Venäjän todellisista oloista mahdollisimman pätevältä
taholta. Nimittäin bolshevikkilähettiläältä itseltään. Hra Behrsin on
kertonut venäläisellä avomielisyydellä, ja Helsingin lehtien edustajat
ovat kuunnelleet korvat hörössä.
Venäjällä eletään kuin vuohet huhdassa, joten tuntuu käsittämättömältä,
miksi kaikki etenkin sivistyneet pyrkivät sieltä pakenemaan. Viljaa on
ja joitakin tehtaitakin on ollut käynnissä, vaikka ne taas on pantu
seisomaan, ja onpa maassa kaksi sellaista rataosaakin, joita pitkin
kuljetaan oikein junalla.
Se on suurenmoista. Suurenmoista, niinkuin kaikki, mikä
bolshevikkihallituksen isällisessä varjossa kukoistaa. Taloudellinen
elämä elpyy. Talonpojat ovat tyytyväisiä. Heillä on nyt maata. Se
tosin ei oikeastaan ole talonpoikien omaa, vaan on se kuitenkin
oikeastaan talonpoikien omaa. Talonpojat ovat vapautuneet veroista.
(Punakaartilaiset kyllä ryöstävät heidän elintarpeensa muutamia kertoja
vuodessa, mutta se on oikeastaan nitshevoo.)
Myöskin kulttuurityötä tehdään voimaperäisesti. Opetetaan luku- ja
kirjoitustaitoa.
Teknillisessäkin suhteessa on aikomus päästä »muiden maiden tasalle».
Ei enempää eikä vähempää.
Yleensä ovat olot Neuvosto-Venäjällä erinomaiset, ja erinomaisin on
tietysti bolshevikki-hallitus itse.
Sanomalehtimiehet tekivät muistiinpanoja, ja hra Behrsin kuvaili
hillittyyn, jossakin määrin surunvoittoiseen tapaansa sitä maallista
paratiisia, jota hän on saapunut tänne edustamaan. Hän jutteli
niinkuin olisi ollut Honolulussa eikä Neuvosto-Venäjän kynnyksen
takana. Mahdollisesti hra ministeri uskoo, että me uskomme asiain
juuri niin olevan kuin hän sanoo. Luonnollisesti me uskomme. Niinkuin
me uskomme senkin, ettei Neuvosto-Venäjällä ole mitään aikomusta
ollut sytyttää yleismaailmallisen vallankumouksen paloa. Se on ollut
vain joku väärinkäsitys. Sattuuhan niitä semmoisia, he he. Eivätkä
bolshevikit ole harjoittaneet maanalaista yllytystä eivätkä levittäneet
kiihoituskirjallisuutta eivätkä tule sitä vastakaan tekemään. Se ei
johtuisi heidän mieleensäkään.
Hra Behrsin! Suvaitkaa ottaa allekirjoittaneelta vastaan yksi
kunnioittava ja ystävällinen hymy. Jos kaikki muutkin pääbolshevikit
ovat yhtä eteviä juttelemaan mukavia kuin hra ministeri, niin minä en
ollenkaan epäile, etteikö herroilla ole aika hauska toistensa seurassa.
Eräs sanomalehtimies kysyi, että kuinkas niiden kansalaisvapauksien
laita siellä Venäjällä oikeastaan on?
Ja hra Behrsinin kätketty huumori kohoaa yksinkertaiseen, jylhään,
monumenttaaliseen suuruuteen, kun hän selittää, ettei niitä
kansalaisvapauksiakaan siellä Venäjällä mikään vaivaa. Siellä
on kaikkea, onpa kansalaisvapauttakin. Annettaisiin toisten
sosialistipuolueiden painattaa sanomalehtiäkin, vaan ei ole paperia.
(Niin että artikkelit täytyy toistaiseksi julkaista mukavuuslaitosten
seinillä, niinkuin tri Ryömä kertoi.)
Niin, ajatelkaas: hra Behrsin todellakin ilmoitti, että sekin asia on
Neuvosto-Venäjällä oikeassa länsimaisessa järjestyksessä ja yhä vain
paranee.
Hra Behrsin ansaitsee vielä kerran yhden kunnioittavan, ihailevan ja
ystävällisen hymyn.