In memoriam.
Se on poissa.
Sitä ei enää ole.
Ei ole muuta kuin kivijalka ja muutamia kapallisia mustia hiiliä
Kiihtelysvaaran kylmien talvimaisemain keskellä.
Sanalla sanoen:
Hammaslahden asema on palanut, niinkuin lehdissä jo on kerrottu.
Kohottakaamme hattua Hammaslahden asemalle. Naiset niiatkoot.
Sillä Hammaslahden asema, ensimmäinen asema Joensuusta etelään
päin, oli se asema, josta me kirjoitimme tämän vuoden ensimmäisen
pakinan. Ehkä lukija vielä hämärästi muistaa? Se oli se »Kertomus
postineideistä, vilkutuksesta ja maalatuista akkunaruuduista».
Kertomus siitä, miten asemapäällikkö eräällä asemalla Karjalan
radalla antoi maalata aseman postitoimiston akkunaruudut, etteivät
rautatiematkustajat yleensä ja postivaunuvirkailijat erityisesti
saisi vilkuttaa aseman postineideille. Tai: saisivat kyllä vilkuttaa,
pahuukset, eihän heitä voitu käsirautoihin panna, kädet seläntaakse,
mutta postineidit eivät ainakaan näkisi näitä vilkutuksia, eivätkä
voisi vastata niihin.
Se asema oli Hammaslahden asema. Me emme tosin silloin maininneet sen
nimeä. Mutta se oli Hammaslahden asema. Tulkoon se sanotuksi nyt, kun
Hammaslahden asema on poissa. Kun sitä ei ole enää olemassa.
Niin. Se on poissa. Ei ole enää asemaa eikä maalattuja, vaaleanharmaina
homottavia akkunoita eikä kalpenevia, riutuvia »postiruusuja» noiden
historiallisten akkunain takana.
Kaikki on kadonnut kuin unelma.
Kaikki, mikä tapahtuu Kiihtelysvaaralla ja sen sisäpuolella olevalla
Hammaslahdella, on aina jotain erikoista. Jotain, josta maine kuulu
kulkevi kauemmaksikin. Me voisimme kertoa ihmeellisiä historioita
kiihtelysvaaralaisten edesottamisista esimerkiksi 1905-vuoden
suurlakon aikana. Mutta jääkööt. Onhan niitä tuoreempiakin.
Mainitsemme vain esimerkin vuoksi, että valtiollisesti valveutuneet
Hammaslahden sosialidemokraatit vuoden 1917 vallankumouksen huminassa
panivat viralta koko Kuopion läänin virkakoneiston, kuvernööristä
vihoviimeiseen v.t. poliisikonstaapeliin, lautamieheen, hierojaan
ja kuppariin asti, ja miehittivät paikat hammaslahtelaisen
maailmankatsomuksen mukaisesti, joten yhtä ymmärrettävää kuin
asianmukaista ja luonnollistakin oli, että esimerkiksi kuvernööriksi
huudettiin, valittiin, nimitettiin ja määrättiin yksi oikea,
väärentämätön, perisyntyinen hammaslahtelainen. Eikä ollut suinkaan
hammaslahtelaisten, vaan yleensä tämän porvarillisen mädännäisyyden
vika, ettei uudella hammaslahtelaisella maan isällä ollut tilaisuutta
ryhtyä virkaansa hoitamaan isänmaan onneksi ja hammaslahtelaisten
tyytyväisyydeksi ja ylpeydeksi.
Ja niin edespäin... niin on Hammaslahdessa oltu ja eletty ja hauska on
ollut, peevelin lysti — ja silmää on isketty ja huiskutettu asemalla
kukoistaville postiruusuille ja asemapäällikkö maalautti akkunat, josta
syystä, kun postiruusujen sisäinen lämpö ei löytänyt ulosmenopaikkaa,
kuumuus asemarakennuksessa kävi niin suureksi, että eräs lamppu räjähti
ja poltti koko aseman, kaameaksi varoitukseksi kaikille itsevaltaisille
päälliköille, joiden akkunain takana kukkii posti- tai muita ruusuja.
(1921.)