Niiden lukuisien taikka oikeastaan lukemattomien väärinkäsitysten
ja kuvittelujen joukossa, joita tästä kansasta on ollut vallalla,
on piintyneimpiä ja yleisimpiä se, että tämä kansa olisi muka
vanhoillisuuteen taipuvaista ja hidasta uudistuksiin.
Viime vuodet ja vuosikymmenet ovat järisyttävällä tavalla osoittaneet,
ettei mikään ole suurempi harhaluulo. Tämä kansa on aina etunojassa,
olipa kysymys mistä uutuudesta hyvänsä, ja tulee oikein kipeäksi, jos
jokin muu maa tai kansa jossakin uudistuksessa ennättää siitä kukon
askeleen verran edelle.
Uudet aatteet menevät tähän kansaan niinkuin häkä. Etteivät ne siihen
vanhalla ajalla menneet, johtui vain siitä, ettei vanhalla ajalla
ollut mitään uusia aatteita. Nykyisin on kommunismi se taikasana,
jonka lumoissa sadattuhannet tässä maassa toikkaroivat, nähden unta
seisaallaan ja silmät auki, ja kommunismi se askarteli Ruhtinansalmen
Juntusen aivoissa silläkin hetkellä, jolloin hänen vaimollaan oli
käsissä se tilaisuus, josta Kalevalassa sanotaan, että
»Päästä piika pintehestä,
Vaimo vatsanvääntehestä».
Kaikki meni kuitenkin onnellisesti. Uusi Juntunen oli ukko-Juntusen
sukupuolta, ja niinkuin kajaanilaisessa kommunistiäänenkannattajassa
»Työväen Lehdessä» olleesta ilmoituksesta näkyi, sai nuori Juntunen
ristimänimekseen Osmo Kommuni.
Usko Kommuni olisi kuitenkin ollut yhtä hyvä nimi ja vielä paremmin
vastannut Juntusen ja Juntuskan maailmankatsomusta.
Kommunistisella maailmankatsomuksella on kuitenkin omat vastuksensa ja
vihollisensa, ja Karstulassa tekevät koiratkin haittaa kommunistisen
yhteiskuntajärjestyksen valtaanpääsylle, ainakin porvarien koirat,
sillä kirjeenvaihtajamme ilmoittaa meille, että täällä Karstulassa
on eräs kiihkeä kommunisti, joka läksi kiertämään ympäri kuntaa
yllyttämään puoluelaisiaan vaaleihin ja jakamaan heille räikeään
kommunistiseen henkeen sepitettyjä vaalijulistuksia. Tällä matkallaan
yöpyi hän veljensä, varakkaan maanviljelijän, luo, joka on
maailmankatsomukseltaan yhteiskuntaa säilyttävä eli suoraan sanoen
porvari. Täällä hän ei uskaltanut hiiskua matkansa tarkoituksesta
mitään, vaan kätki paperipinkkansa visusti talon eteiseen, josta ei
talonväki tiennyt mitään.
Mutta talossa oli toisella vuodella oleva, porvarillisen kasvatuksen
saanut koiranpentu, jonka tarkka vainu tunsi paketissa kalman hajua,
ja tämä pentu ryhtyi harjoittamaan valkoista terroria ja kommunistien
vaalivapauden häiritsemistä, käyden raatelevilla hampaillaan
kommunistisen paketin kimppuun ja röyhkeällä tavalla raastaen niitä
lehtiä, jotka eivät tosin kyyhkysen nokassa olleet tulleet talon
eteiseen, vaan kommunistimiehen näpissä, mutta jotka myöskin ennustivat
uuden maan paljastumista porvarillisesta vedenpaisumuksesta.
Kirjeenvaihtajamme tiedustelee, mahtaneeko asiasta tulla tehtäväksi
välikyselyitä Englannin parlamentissa ja Suomen eduskunnassa.
Englannin parlamentista emme uskalla mennä takuuseen, mutta Suomen
eduskunnan sosialistit eivät kai tällä hetkellä ennättäne kiinnittää
tapaukseen tarpeellista huomiota.
He ovat nimittäin ryhtyneet jarruttamaan.
Jarrumiehistä voi näet aikanaan kohota vaikka koko junan kuljettajaksi.
(1920.)