_Ja miten siitäkin pulasta selvittiin._
T.k. 13 p. oli kaikilla Neuvosto-Venäjän rautateillä julistettu
alkavaksi yleinen korjausviikko.
(»Vapaus».)
Moskovassa on julistettu »työnsuojeluksen viikko».
(»Mosk. Isvestija».)
Kun Neuvosto-Venäjä oli ollut olemassa kolme vuotta, tapahtui eräänä
päivänä, että neuvostohallitus, tutkiessaan punakantista allakkaansa,
huomasi talven olevan tulossa.
Silloin antoi hallitus määräyksen, että kaikilla Neuvosto-Venäjän
alueilla oli ensi maanantaina aloitettava yleinen polttopuuviikko.
Tämän johdosta lähettivät komissarit ja alueneuvostot Moskovaan
ilmoituksia, joista kävi selville, ettei polttopuita ollut
enää saatavissa, koska valkokaartilaiset olivat antaneet iskun
vallankumouksen selkään noitumalla kaikki polttopuuvarastot ja metsät
palamaan jo viime kesänä.
Neuvostohallitus painatti 5 miljardia lentolehtistä ja lähetti
avaruuteen 50,000 kipinäsähkösanomaa, joissa tehtiin tiettäväksi, että
neuvostohallitus, selvittyään Wrangelista ja Puolasta ja Galitsiasta
ja Ukrainasta ja Japanista ja Ranskasta ja Englannista ja n.s.
pienestä ententestä ja eräistä muista vihollisistaan ja tuhottuaan
yleismaailmallisen vastavallankumouksellis-imperialistisporvarillisen
rosvo- ja riistäjäkoplan on ensi töikseen vääntävä maan akselia sen
verran, että Venäjä joutuu päiväntasaajan kohdalle. Samalla määräsi
neuvostohallitus toimeenpantavaksi yleisen turkiseläinten metsästys-
ja nylkemisviikon Itä-Venäjällä ja antoi määräyksen, että talonpoikien
tuvat ovat revittävät polttopuiksi ja talonpoikien on muutettava
navettaan, jossa on hyvää tilaa, sittenkun viimeinen lehmä oli
teurastettu puna-armeijalaisten tarpeiksi.
Silloin pitivät paikallisten neuvostojen edustajat kokouksen, josta
he lähettivät sähkösanoman Moskovaan, pyytäen selvitystä siitä, miten
kaikki täksi vuodeksi määrätyt yleisvenäläiset talkooviikot saadaan
neuvostokalenteriin mahtumaan, koska entisiäkin viikkoja on vielä
rästissä ainakin seuraavat:
Yleinen kengänpaikkausviikko puna-armeijan hyväksi. Ehdottomasti
välttämätön, koska armeija ei voi taistella avojaloin talven tultua.
Taudinsiementen pesäpaikkojen, hyyskien ja likaläjien
puhdistamisviikko. Välttämätön, koska taudinsiemenet ovat
vastavallankumouksen edistäjiä.
Lumenluomisviikko rautateiltä. Tarpeellinen sikäli, mikäli on aikomus
harjoittaa rautatieliikennettä talvenkin aikana.
Elintarpeiden ryöstämisviikko talonpojilta. Ehdottomasti välttämätön.
Viljan jauhamisviikko käsivoimin, koska myllyt ovat rappiolla. Hyvin
tarpeellinen.
Täintappamisviikko. Erittäin tarpeellinen, sittenkuin täi oli
julistettu vallankumouksen viholliseksi ja siitä suuttuneena alkanut
purra entistä kipeämmin proletääriä.
Uuninpäällänukkumisviikko elintarvekulutuksen vähentämiseksi. Niin
välttämätön, että olisi pidennettävä nukkumiskuukaudeksi.
Neuvostohallitus hajoitti paikallisten neuvostojen edustajakokouksen
asevoimalla ja julisti sen valkokaartilaisten pimittämäksi
durakkijoukoksi, mutta hiljaisessa mielessään ei Lenin, joka on
teräväpäinen mies, voinut olla myöntämättä edustajakokouksen
huomautuksia perustelluiksi.
Lenin mietti asiaa puolitoista minuuttia — eikä kaksi minuuttia,
niinkuin ulkomaalaiset vallankumouksen viholliset olivat ilkkuen
väittäneet — ja teki sitten päätöksensä.
Sen tuloksena oli neuvostohallituksen päätös, jossa säädettiin:
Koska 52-viikkoinen vuosi on porvarillista perua ja kyllä riittävä
laiskoille vastavallankumouksellisille rosvoja riistäjäkoplille,
jotka eivät oikeastaan tarvitse yhtään viikkoa, niin määrätään täten,
että neuvostovuosi on viime tammikuun 1 p:stä lähtien laskettava
104-viikkoiseksi. Alas imperialistiset porvarirosvot! Eläköön
neuvostovallankumous! Kaikkien maiden proletaarit liittykää kylki
kylkeen! Tuhotkaa hallituksenne ja perustakaa neuvostovallat!
Täten saatiin taas vuosi riittämään — toistaiseksi.
(1920.)