»Joukkotappelut Raisiossa. Kiroukset, huudot ja laukaukset kaikuvat
kauas ympäristöön...»
Häh?
No ei se ole sen vaarallisempaa. Turkulaisen lehden iltamauutisen
otsikko vain. Raision työväenyhdistys Voima viettää iltamaa
voimaperäisine ohjelmineen. Ja »suuri joukko tunnettuja ehdonalaisia
Raunistulan huligaaneja vahvasti päissään» on saapunut toverilliseen
illanviettoon Raision aateveljien luo.
On aate pyhä ja kallis,
sen puolesta taistellaan!
Muuallakin kuin Raisiossa.
Tanskassa on eräs telakkatyöläinen käsitelty aatteen nimessä
puolikuoliaaksi.
Oli ollut lurjus liian ahkera.
Toveripiiri oli katsellut tätä ahkeroimista synkkien kulmakarvojen alta.
Lopuksi oli toveripiiri antanut huomautuksen.
Se ei auttanut.
Mies vain ahkeroi.
Toveripiiri antoi ankaran varoituksen.
Mies jatkoi työtään. Tunnusti kyllä aatteen niinkuin toisetkin, mutta
teki työtä.
Asia oli vakava.
Lähetettiin lähetystö päällystön luo vaatimaan, että mätäpaise
oli puhkaistava. Työruttoinen oli yleisen turvallisuuden nimessä
poistettava pois telakalta.
Päällystö ei suostunut potkaisemaan ahkerinta ja kykenevintä miestään.
Tietäähän ne porvarit.
Aatteen nimessä ryhtyivät telakan konetyöläiset silloin itse
asianvaatimiin toimenpiteisiin, ja kun ahkera mies yritti
karkoitustilaisuudessa harata vastaan, niin sattui tulemaan hakatuksi
puolikuoliaaksi.
Aatteen varsinaisessa luvatussa maassa, Venäjällä, ori liian
ahkeroimisen vaarasta tietysti päästy. Siitä on päästy niin
perusteellisesti, että itse Lenin ja Trotski ovat antaneet ymmärtää,
ettei sentään ollut tarkoitus päästä siitä aivan niin perusteellisesti.
Ja kun jossakin tehtaassa on siitä huolimatta yritetty pitää kiinni
aatteesta puhtaana ja väärentämättömänä, niin on tehtaan ympärille
asetettu erinäisiä vakuuttavan näköisiä kuularuiskuja sekä muutamia
satoja alaansa perehtyneitä kiinalaisia ja kirgiisejä, jonka jälkeen
juutalainen komissario on tullut kädet taskussa tehtaan portista sisään
ja kysynyt toverillisesti, että eikö täällä haluta tehdä työtä niinkuin
käsketään, vai onko mahdollisesti tapahtunut joku väärinkäsitys?
Johon työläisten taholta on kiiruhdettu selittämään, että
väärinkäsitystäpä tietenkin. Kukapa ei haluaisi tehdä työtä.
Sitähän minäkin, on komissario vastannut. Ystävällisesti ja
toverillisesti kuten aina.
Mutta jos joku työläisistä kuitenkin on uskaltanut huomauttaa aatteesta
ja 6-tuntisesta työpäivästä, niin on häntä pyydetty hyväntahtoisesti
käymään pihamaalle keskustelemaan tarkemmin tästä periaatteellisesta
kysymyksestä. Sitten on kajahtanut lyhyt ja terävä yhteislaukaus
kuudesta kiväärinpiipusta. »Asia julistettiin loppuunkäsitellyksi ja
keskustelu päätettiin pitää vastauksena kysymykseen».
Eikä tarvita mitään salkkuniekkoja varatuomareita välitysmiehiksi
työriitaisuuksissa. Eikä muita porvarien keksintöjä.
Porvarit ovatkin siellä lyödyt ei vain puoli-, vaan kokokuolleiksi. On
sitä lyöty Venäjällä ennenkin, mutta ei aina niin pontevasti.
Nyt sitten pitäisi, mikäli aate pitää paikkansa, lyömisen olla lopussa.
Mutta kumma kyllä ei se niin ole. Kun itse Leninin »Pravda» Moskovassa
sen kertoo, niin täytyneehän toki uskoa.
»Pravda» toteaa »yleiseksi ilmiöksi, että venäläinen työläinen hakkaa
akkaansa, jolloin tutkimuksissa on käynyt selville, että tämä työläinen
kuitenkin on — kommunisti!»
»Miten on mahdollista», huudahtaa lehti, »että vanhat raakalaistavat
vielä elävät meidän Neuvosto-tasavallassamme?...»
Kummaltahan tuo kuuluu. Sillä ellei neuvostojärjestelmä ole ollut
omiaan edistämään Venäjällä korkeinta kulttuuria, tapojen hienoutta
ja seurustelutaitoa, niin mikäs sitten? Me olimme luulleet, että
bolshevikkinen työläinen teitittelee puolisoaan niinkuin ranskalainen
markiisi markiisitartaan. Ja nyt tulee »Pravda» ja sanoo suorasukaiseen
tapaansa, että bolshevikki pieksää akkaansa. Niinkuin ennenkin.
Asialla on kuitenkin luonnollinen selityksensä. Me tahdomme sen
selittää. Ehkäpä joku meikäläisistä kommunisteista toimittaa tämän
selityksemme muun postin mukana Moskovaan, jotta »Pravdakin», jolla ei
tunnu pää olevan aivan äsken hiottu partaveitsi, saisi huojennuksekseen
tietää, ettei vika ole aatteessa eikä miehessä, vaan akassa itsessään.
Akka on nähkääs menshevikki. Koska akat aina vetävät eri köyttä.
Sentähden hakkaa bolshevikki akkaansa.
Ilmoitettakoon tämä kaikille, kaikille, kaikille:
Akkapiru on menshevikki!
Sentähden on aivan paikallaan, että hän saa selkäänsä.
(1920.)