Siitä on jo kiertänyt uutiset kaikissa porvarilehdissä —
sosialistilehdet ovat tällä kertaa olleet hyvin niukkasanaisia — mutta
koska meille on lähetetty useita kirjeitä lähempine selontekoineen
tästä valkoisen terrorin tapauksesta, josta mahdollisesti tulee
vielä välikysely Englannin parlamentissakin, puhumattakaan Tarton
rauhanneuvotteluista, niin täytynee meidänkin kertoa, että:
N.s. Inkeroisten ruumislöytö tapahtui Sippolan pitäjän Mämmälän
kylässä, lähellä Inkeroisten asemaa.
Siellä on Hallasenlammiksi nimitetty hiekkakuoppa sitä ympäröivine
kanervikkokankaineen.
Jota on aikoinaan käytetty itsestäänkuolleitten kotieläinten viimeisenä
leposijana.
Niinpä haudattiin sinne kolme vuotta takaperin Salmelan talon
lehmävainaja.
Kun hauta oli luotu umpeen, jäi sen päälle vähäinen hautakumpu.
Tänä kesänä kulki siitä ohi marjamiehiä Inkeroisten tehtaalta, ja he
puhelivat mennessään, että tässä se on nyt se Hallasenlampi, täällä
sitä kuuluu olevan meilänkin tovereita naulattuna... katsokaas, tuossa
on hautakumpu.
Käsin ja seipäin naiset ja lapset ja miehetkin hautaa kaivamaan.
Tuli vihdoin vainajan rintakehä näkyviin.
— Istualleen ovat haulanneet, koska rinta oi siin asennos!
— Siin on sitt taas yks meilän miähii, huokailivat kaivajat ja
kaivoivat yhä syvemmälle ja leveämmälle.
Kulki ohi porvari ja kysyi, että mitäs te kaivatte, ja kaivajat
katsoivat häneen vihaisesti ja syyttävästi ja surullisesti ja
murhaavasti ja ajattelivat, että kehtaa vielä kysyäkkin, — keleen
lahtari, ja vastasivat synkästi:
— Kyll se on niit kapinan jälkiseurauksen uhrii...!
Sitten löytyi kyynärvarren luu, ja iso se olikin kyynärvarrenluuksi.
— On ollukkin tavallist rotevamp miäs, huokasivat kaivajat, ja
koristelivat haudan lepänoksilla ja kävivät voimisteluseura »Terhon»
urheilukentän juoksuradalta laudanpätkän ja kirjoittivat siihen
punaisella kynällä yksinkertaisesti ja koruttomasti:
»Lepää rauhassa!»
Ja sanoma löydöstä levisi Inkeroisten tehtaalle, josta alkoivat
toivioretket hautapaikalle, mutta eräät sanoivat:
— Tarvis sannoo vallesmannit että korjais sen raalon siält pois
haisemast.
Tekeillä olevan urheilukentän juoksurata siltä puolen, josta hauta oli,
tuli melkein tasaiseksi ilman jyräämistä, ja urheilijat sanoivat:
— Tarvis olla lehmänhaulat joka puolell kenttää, niin helpommaks tulis
juoksuralan tasottaminen.
T.k. 1 p:nä oli työväen urheilujuhla, jonne tuli juhlapuhuja muulta
paikkakunnalta, ja juhlapuhujalle kerrottiin, ettei taila olla viälä
teilän tielossanne, kun täällä lahtarit on haulannu yhlen meikäläisen
istuvalles, ja käsitteli puhuja esityksessään tätä valkoisen terrorin
tapausta.
Mutta muistotauluun piirrettiin edellisten lisäksi seuraavat sanat:
»Tässä lepää vapauden sankari».
Maanantaina t.k. 2 p:nä ikäpuolella alettiin hautaa vihdoin yleisen
mielipiteen ja poliisiviranomaisten vaatimuksesta perusteellisesti
avata, ja kaivettiin sieltä esille »vapauden sankarin» etusorkka ja
ennenmainittu rintakehä. Ja lopuksi löytyi sankarin pääkallokin. Siinä
oli vahvat sarvet. Eikä sitten muita luita enää löytynytkään.
Ja kun näin oli lopullinen selvyys saatu, alkoi tilaisuuteen saapunut
suuri ja harras väkijoukko hiljalleen poistua hautapaikalta.
Eikä sinne lopuksi jäänyt muuta kuin se muistotaulu:
»Tässä lepää vapauden
sankari.
Lepää rauhassa!»
(1920.)