Ajat kuluvat ja aurinko ja kuukin nousevat ja laskevat, ja lopuksi
tulee sellainenkin päivä, jolloin aletaan saada jonkinlaista
järjestystä sillä laajalla alueella, joka ennen muodosti »suuren ja
pyhän» Venäjän valtakunnan, niinkuin ryssät itse, jotka aina ovat
olleet jonkunverran runsaspuheisia, rakastivat sanoa.
Ja kaiken maailman kapitalistit ja teknikot ja tirehtöörit ja
insinöörit tulvaavat yli rajan ryhtyäkseen panemaan kuntoon taas
kaikkea sitä, jonka ryssät tunnetulla taidollaan ovat onnistuneet
epäkuntoon saamaan, mutta mahtavin itse, se vanha, lihava, sarvipää
Mammona, joka ajaa ja kaahaa ihmiskuntaa edellään kuin lammaslaumaa,
kääntyy rajalta kalpeana takaisin ja istahtaa lähimmälle puiston
penkille ja ottaa olkihatun päästään ja pyyhkii hikeä otsaltaan ja
pyytää käheällä äänellä pullon sitruunasoodaa.
Mitä on siis Mammona nähnyt kurkistaessaan yli rajan? Mikä on tehnyt
tähän arvoisaan vanhukseen niin syvän vaikutuksen?
Mammona on nähnyt _rahaa_. Mammona on nähnyt paljon venäläistä,
tsaarillista, duumallista, kerenskillistä, judenitshilaista,
koltshakilaista, denikiniläistä, bolshevistista rahaa, pietarilaista
rahaa, moskovalaista rahaa, rahaa kuin roskaa sanan kaikkein
täydellisimmässä merkityksessä, nähnyt koko tuon jättiläismäisen
valtakunnan paperiraharoskan peitossa, eikä Mammona, joka ei mitään
niin rakasta kuin rahaa, nimittäin oikeaa, täysiarvoista rahaa,
mieluimmin kultarahaa, taas toiseltapuolen mitään niin pelkää ja inhoa
kuin sellaisia paperipaloja, joiden peitossa Venäjän n.s. valtakunta
on. Mammona tulee kipeäksi sellaista »rahaa» ajatellessaankin.
Mutta bolshevikeilla ei ole aikaa eikä halua ryhtyä miettimään, mitä
itse Mammona mahdollisesti arvelee heidän rahoistaan. Heillä on täysi
työ uusien rahakeksintöjen tekemisessä ja käytäntöönsovelluttamisessa
ja kaikkien paperivarastojen jalostamisessa seteleiksi.
Tuonnottain he keksivät painattaa seteleitä perforeeratuiksi arkeiksi,
niinkuin postimerkkejä painetaan, joista sitten saattoi tarpeen
mukaan irroittaa setelit. Tämä oivallinen aate ei kuitenkaan liene
erikoisemmin kohentanut neuvostovallan finansseja, koskapa se nyt on
ryhtynyt painattamaan uusia eräänlaisia kuukausiseteleitä, seteleitä,
jotka ovat voimassa vain kuukauden, ja jotka ovat kontrollin vuoksi
värjätyt erivärisiksi eri kuukausia varten.
Hohhoi. Voi sanoa ryssälle, että »paljon sinä suret ja pyrit». Mutta
tokkohan sinä sitä lopullista konstia kuitenkaan keksit?
(1920.)