Suomalaista kirjallisuutta on kohdannut raskas isku.
Amerikan Suomalainen Sos. Kustannusyhtiö on päättänyt »olla
levittämättä useiden suomalaisten kirjailijain teoksia siitä syystä,
että sanotut kirjailijat ovat suhtautuneet suopeasti valkoisten toimiin
punaisen vallan kukistamiseksi Suomessa».
Tähän saakka on pyhä sosialidemokraattinen pannakirous kohdannut
seuraavia teoksia:
_Juhani Aho_: Yksin, Tyven meri, Suomi kaunokirjailijainsa kuvaamana,
Sasu Punanen, Rauhan erakko, Rautatie, Panu, Minkä mitäkin Tyroolista,
Lastuja 1, 2, 3, 4 ja 5, Lastuja kouluja varten, Kevät ja takatalvi,
Kevään kevät, Katajainen kansani, Italiasta, Tuomio sekä Kuvia ja
kuvaelmia Suomen historiasta.
_Ilmari Kianto_: Vienan virroilta Karjalan kankahille, Turjanlinnan
satukirja, Talviretkiä Pohjolassa, Pyhä rakkaus, Punainen viiva,
Porokirja, Orjantappuroita, Nuoren miehen kädestä, Metsäherran
herjaaja, Vienan rannoilta Kaspian poikki, Nuoria lauluja vanhasta
säästöstä ja Hiljaisina hetkinä.
_V.A. Koskenniemi_: Runon kaupunkeja.
_A. Meurman_: J.V. Snellman, Martti Luther, Sanakirja ja Siivosta
esiintymisestä.
_Akseli Järnefelt_: Suomalaiset Amerikassa.
Ei ole meidän, nöyrän, hiljaisen ja vaatimattoman sepustelijan, asia
lähteä punnitsemaan ja harkitsemaan, mistä syystä »Sipolan Aapon
kosioretki», »Siihen aikaan kun isä lampun osti», »Kievarin pihalla»,
»Muudan markkinamies», »Papin tytär», »Hellmanin herra», »Helsinkiin»
ja »Papin rouva» ovat vähemmän vaarallisia kansainväliselle
internatsionalelle kuin esim. »Rauhan erakko» tai »Rautatie»,
samalla kun paremmin käsitämme sen,, ettei esim. »Maailman murjomaa»
ole kirottu punaisella kirouksella, mutta että »Aatteiden mies»,
joka kaikesta huolimatta oli ilmeinen herra ja porvari, on jäänyt
pois luettelosta, sen täytyy johtua joko erehdyksestä tai sitten
ja luultavasti siitä syystä, ettei sosialistisilla kavereillamme
lämpimässä Amerikan maassa ole täyttä käsitystä ja tietoa siitä,
mitä kaikkea tuotteliaan Juhani Ahon kultaisesta kynästä on täällä
vilun-arassa Suomessa valmistunut.
Yhden poikkeuksen kehoitan amerikkalais-suomalaisten sosialistien
kuitenkin Juhani Ahon turmiolliseen tuotantoon nähden tekemään:
tilaamaan suuret määrät Juhani Ahon uusinta, 3-niteistä teosta
»Hajamietteitä kapinaviikolta». Heidän olisi hyödyllistä ja
opettavaista tutustua etenkin siihen kirjaan.
Koskenniemi, Kianto ja Akseli Järnefelt ovat tietenkin saaneet
vain ansaitsemansa palkan kättensä töistä, joutuessaan pannaan.
Hieman hämärämmältä tuntuu sitävastoin asia A. Meurmaniin ja hänen
sanakirjaansa nähden.
On luonnollista, ettei »Siivosta esiintymisestä» niminen kirja voi
miellyttää luokkatietoista suomalaista punikkia, esiintyköönpä hän
sitten Suomessa tai Amerikassa. Mutta millä tavoin on kunnon Agaton
Meurman »suhtautunut suopeasti valkoisten toimiin punaisen vallan
kukistamiseksi Suomessa?»
Sillä mikäli tiedän ja muutkin muistanevat, on »Kangasalan karhu»
nukkunut nurmen alla jo kymmenisen vuotta — niin, hänhän kuoli 1909.
En voi selittää asiaa muuten kuin että hän jonkinlaisen langattoman
sähkötyksen taikka spiritistisen pöytänakutuksen avulla on taivaastaan
protesteerannut Amerikan punikeille Suomen punikkien eläimellisyyttä ja
siivotonta esiintymistä vastaan. Ja kun punikit arvaavat, etteivät he
kuitenkaan pääse taivaaseen haastamaan ukko Meurmanin autuasta, mutta
vastavallankumouksellista sielua vallankumousoikeuden eteen tekemään
tiliä porvarillisista mielipiteistään, niin panevat he edes hänen
kirjansa pannaan.
Olisi muuten hauskaa tietää, mitä Meurmanin sanakirjoista he
tarkoittavat: ranskalais-suomalaistako vai venäläis-suomalaista vaiko
»Sanakirjaa _yleiseen sivistykseen_ kuuluvia tietoja varten?»
Arvatenkin juuri viimemainittua.
(1919.)