Vuoden kestäneen horrostilansa jälkeen olivat työväentalot
Karttulassakin vapautetut porvarillisesta painajaisestaan ja saattoivat
taas esteettömästi jatkaa ylevää, kohottavaa ja isänmaallista
toimintaansa veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden punaisten
periaatteiden kehittämiseksi täällä kylmässä pohjolassa, ja niinpä
nähtiin Maarianpäivänä myöskin Talluskylän toverien tallustelevan
kepein askelin talollensa aloittamaan uuden ajanjakson Talluskylän
internatsionalessa oivallisella ja reilulla talluskyläläisellä tavalla.
Iltaman ohjelmasta näkyi tulevan lupaava, m.m. musikaalisessa
elikkä suomeksi sanoen soitannollisessa suhteessa, sillä myöskin
naapuripitäjän etevimmän pontikkakauppiaan nähtiin pyrkivän kohti
talluskyläläistä aatteen ahjoa, vetäen perässään kelkkaa, jossa oli
suuri laatikko, minkä kannesta pisti esiin, ylevänä ja avomielisenä,
upea gramofoonitorvi, joka tavattoman suurena ja loisteliaana säteili
maaliskuisen iltapäiväauringon hehkussa, ja oli näkyväisenä takeena,
ilmoituksena ja reklaamina niille raikuville sävelten aalloille,
jotka olivat kätketyt tuohon kelkassa olevaan laatikkoon ja odottivat
vain koneiston virittämistä ja levyn ja neulan paikoilleen panemista
täyttääkseen ihanilla sfäärien soinnuilla ilmakehän Talluskylän
työväentalolla ja sen lähimmässä ympäristössä.
Ja musiikkia saatiin sinä iltana kuulla Talluskylän »yhtistyksessä»,
moniäänistä ja sekaäänistä musiikkia, kimakkaa kuin kalasääksen
kirkuminen ja karheaa kuin vanhan variksen vaakkuminen. Sillä
naapuripitäjän miehen gramofooni oli kaikkein uudenaikaisinta mallia.
Ei edes itse Edissonkaan ole kai voinut sellaisesta uneksia. Se ei
laulanut itse yhtään kiekausta, niinkuin vanhanaikaiset gramofoonit
tekevät, vaan se laulatti sitä enemmän muita, eikä ainoastaan
laulattanut, vaan vieläpä tanssittikin. Sen levyt olivat 200 — 500
gramman pullojen muotoisia, ja kun Talluskylän toverikunta oli muutaman
tunnin asetellut niitä sisälmyksiinsä, niin ei ollut puutetta laulusta
enempää kuin muustakaan äänen runsaudesta, ja myöhemmällä oli koko
meininki yhtenä hulinana.
Sellainen oli se uusi ja ihmeellinen gramofooni, ja niissä merkeissä
alkoi työ aatteen hyväksi Talluskylässä.
(1919)