Huomenillalla hän näkisi tytön taas, ja silloin --

Mitä Meleese tulisikaan hänelle sanomaan? Olipa se mitä tahansa, siitä

tulisi kuitenkin hänen rakkautensa palkka. Sitä oli todistanut Meleesen

värähtelevä ääni, tukahdutetut nyyhkytykset ja hänen silmiensä hellä

ilme. Tulisikohan tyttö hänen omakseen? Ja sitten -- palaisikohan hän

sitten etelään?

Hän nauroi -- hiljaa, iloisesti.

Kyllä, hän palaisi etelään -- hän lähtisi vaikka maapallon toiseen

päähän, jos Meleese vain seuraisi häntä. Mitä merkitsikään rautatien

rakentaminen sen toisen rinnalla, joka nyt oli ilmestynyt hänen

elämäänsä? Ensi kerran elämässään hän siirsi nyt velvollisuudet

toiseksi. Olihan muita, jotka myös osasivat rakentaa rautateitä;

menestyminen, rikastuminen, ahneus -- jotka ennen olivat kuuluneet

hänen ominaisuuksiinsa -- väistyivät nyt kokonaan hänen sielustaan

rakkauden tieltä.

Hän pysähtyi ja sytytti piippunsa. Tuoksuva, lämmin tupakka selvitti

hieman hänen kiihottuneita aivojaan. Hänen vanha kunnianhimonsa heräsi

uudelleen. Matkustaako etelään? Hän toisti nuo sanat moneen kertaan, ja

hänen äänekäs naurunsa kaikui metsän hiljaisuudessa. Ei, hän rakentaisi

sittenkin rautatien. Sillä työllään hän voittaisi tytön, jos yleensä

oli sallittu, että tämä tulisi kuulumaan hänelle.

Kun hän mietti asiaa, hän tuli varovaiseksi. Hän asteli hitaasti kohti

majaansa, pysyi tiheiden varjojen suojassa ja pysähtyi silloin tällöin

kuuntelemaan. Päästyään metsän laidalle hän seisoi hetken aikaa hiljaa.

Gregsonin ja Thornen hylkäämän majan ympärillä ei kuitenkaan näkynyt

elon merkkejä. Luultavasti ne kaksi miestä olivat palanneet leirille

jotain toista tietä, mutta hän lähestyi majaa kuitenkin hyvin

varovasti, aukaisi oven ja meni sisään.

Siellä Jackpine istui lieden vieressä. Howlandin astuessa kynnyksen yli

Jackpine nousi seisomaan, ja hänen kasvojensa ilme sai nuoren

insinöörin katsomaan häneen kysyvästi.

-- Jackpine, onko täällä käynyt joku?

Puhuteltu kohautti olkapäitään ja viittasi pöydälle, missä oli

huolellisesti kokoontaitettu kirje.

-- Thorne, murahti hän.

Howland aukaisi kirjeen ja luki sen lampun valossa.

"Hyvä Howland!

Unohdin sanoa sinulle, että postireki lähtee Le Pas'han huomenna

päivällä, ja koska aion matkustaa siinä, pyydän sinua tulemaan

luokseni aamulla niin aikaisin kuin mahdollista. Ehdit kyllä

päästä selville kaikista asioista klo 8-12 välillä.

Jack Howlandin seikkailut · 第 13 / 26 题