Lakkoon osaa ottavien kiukku kasvoi kasvamistaan sitä mukaan kuin
toivo myönnytyksistä yhtiön puolelta yhä väheni ja vaikeudet lakon
jatkamiseen sitä mukaa suurenivat. Kun useimmat jo ensi viikkojen
kuluessa olivat syöneet ja juoneet hyvinä kuukausina kokoamansa
säästöt, alkoi kysymys jokapäiväisestä leivästä yhä kiihkeämmin vaatia
vastausta -- ja kuta vaikeammaksi vastauksen antaminen kävi, sitä
useammat liittyivät niihin, jotka vaativat väkivaltaan ryhtymistä.
He saivat vihdoin tahtonsa läpi. Johtajat päättivät väkivallalla
pakottaa jonkun pääradoista lakkauttamaan myöskin posti- ja
matkustajajunat, ainoat, jotka vielä olivat käynnissä. Jos se
onnistuisi, täytyisi asianomaisten antautua armoille.