VII.

Narkissosta katselee Antinous, Narkissosta marmorissa.

Olisiko sinuna, uneksuva Narkissos? Sulouden aalto koko olentoa

valumassa? Kumartuneena veden peilin ylitse, silm‰ herk‰htyneen‰ silm‰n

n‰kemiseen, koko sielu ja olo yhten‰ seisahtuneena v‰ristyksen‰?

Antinous seisoo ja katsoo, k‰tens‰ ovat vaipuneet sivuilleen, toga

valuu toiselta olaltaan.

Narkissos, suloutunut Narkissos, olisiko sinuna? Sielusi kylpee, ja

joka j‰senesi on sulanut ihanuuden v‰ristykseksi. Etkˆ ik‰‰nkuin

seisahdu silmiesi katsomiseen, ja eikˆ silmist‰si levitt‰ydy ik‰‰nkuin

suloinen kuoleentumus jokaisen j‰senesi ylle? Haihdut ja h‰lvenet

n‰kemyksesi ylle, koko olosi hyk‰htyy n‰kemykseksesi, ja kaikki muu

viruu rauenneena ja h‰ipyv‰n‰ sinussa.

Olisi, olisi sinuna, sulouteesi seisahtunut Narkissos, koko ruumis

tunnosta kuoleentuvana, joka solunsa v‰rjynn‰ss‰ yhten‰ kauniiksi

hyk‰htymisen‰. Nojaisi hervoton k‰si rannan kylm‰‰n paateen, olisi

rinta ja koko vartalo hekumoituvaa raukenemista ja polvistuneet jalat

menehtyv‰‰ hiutumista, mutta koko olo sulouden hukuttuvana valumisena.

Antinous seisoo suorana, silm‰ns‰ ovat riutuneet suuriksi, k‰tens‰

riippuvat heikkoina ja niiden suonia kalvaa hieno uuvuttava sairaus.

Narkissos, joka sulaneena liukenet kuvasi n‰kemisen ylle, eikˆ ihminen

kauniina ole ik‰‰nkuin tunteeksensa kukkuroitumista ja tunteeksensa

kuolemista? Eikˆ ihminen kauneutensa halvauvana hetken‰ ik‰‰nkuin

herk‰hdy koko olossaan ja ole kuin tulvivaa kumpuavaa tuntemisen

aaltoa, jonka kantamana koko ihminen sis‰lt‰‰n liikkuu ja vuotaa esiin?

Narkissos, joka i‰ksi olet silmiesi n‰kemiseen vangittu ja lumottu, ja

jonka koko olo on hetken tunteen kukkuralla v‰ilymist‰, eikˆ kauneus

ole ihmisen j‰‰mist‰ tunteeksi, jonka myˆt‰ h‰n h‰lvenev‰n‰ liukenee

olemisensa jokaisesta halusta ja pyrkimyksest‰? Ihmisen lumoutumista

ihanuuden v‰rjyv‰ksi aalloksi itsens‰ ja n‰kemisens‰ v‰lille?

Antinous seisoo, seisoo liikkumatonna ja katsoo, togansa on valunut

hartioilta alas ja lep‰‰ jaloissaan maassa, liikkumatonna h‰n seisoo ja

katsoo, joka j‰senens‰ suloisesti lamauvana, kasvonsa v‰r‰htyneen

j‰ykkin‰, kuvansa ylle hyk‰htynytt‰ Narkissosta.

Antinous · 第 23 / 31 题