Marmorilavalla, jonka pilarien v‰litse n‰kee ylh‰‰lt‰ ilmaa vastaan
riippuvan hinteloita h‰ilyvi‰ lehtioksia, ja jonka edess‰ alhaalla
heleilev‰n‰ aukenee meren rannaton v‰lkkyv‰ peili, kummallakin puolella
rannan ylenev‰ puoliympyr‰, joka hohtelee toisten marmorirakennusten
kevytviheri‰isten puistikkojen reunustamia pilariryhmi‰, siell‰
ylh‰‰ll‰ lep‰‰ Antinous marmori-istuimella ja katselee ajatuksiinsa
unohtuneena ulos pilarien v‰litse meren ja ilmojen syliin.
Siell‰ lep‰‰ Antinous istuimelleen valuneena ja silm‰ns‰ h‰‰myilev‰t
pilarien ohitse meren peiliss‰, joka tyyneen‰ ja rannattomana avautuu
edess‰. Niin ylenev‰t pilarit edess‰‰n kuin kevyen tyyntyneen mielen
liihotuksisena ylentymyksen‰, oksien vapaa ilmaisa h‰ilyminen pilarien
v‰liss‰ ilman syv‰‰ sine‰ vastaan on kuin sielun keve‰t‰ tuudittumista
ja avaroituva pilvetˆn taivas, jonka loputonta sine‰ linnut
sukeltelevat, ja joka lep‰‰ ‰‰rettˆm‰n‰ meren heijailevan piirin yll‰,
tuntuu kuin valaistuksena ihmisess‰. Hele‰nkirkkaat pilaristot rannan
ylenev‰ss‰ puoliympyr‰ss‰ kahden puolen tuntuvat kuin kuorojen
ylt‰kirkkaana sointuna ihmisen mieless‰ ja harvalehtisten oksien
tuudinta lempe‰ss‰ ilmassa pilarien v‰lill‰ tuntuu hivelev‰n‰ ja hyv‰n‰
koko olossa. Avaraa ja seesteisen rannatonta on edess‰, kun siin‰ lep‰‰
ja silm‰t, mit‰‰n katsomattomina, ep‰m‰‰r‰isin‰ harhailevat taivaan ja
meren piiri‰, joka rajattomana avaroitumisena h‰lveilee ja v‰lkkyy
edess‰.
Niin lep‰‰ Antinous marmoripilaristossa meren edess‰ ja j‰seni‰ns‰
heruu valuva kangastelu. Ei h‰n j‰sent‰ns‰k‰‰n liikahda kun h‰n lep‰‰
sielunsa hyv‰ilem‰n‰ siin‰, eik‰ ajatustakaan her‰‰ kangastavassa
mieless‰‰n, nauttivana raukeutena lep‰‰ h‰n vaan ja herkkyy n‰kemisens‰
tuntona. Siin‰ istuimellaan pilaristossaan h‰n on kuin n‰kem‰ns‰ meren
ja taivaan kepe‰n korkean kuvun ja kirkkaiden marmorirakennusten
sulanutta, itsens‰ unohtanutta kuvastelemista.