Athena, kaupunki, jonka ylitse Parthenon loistaa, Athena, ylh‰isten
pylv‰stˆjen ja kirkkaitten temppelien marmorikaupunki. Kuvapatsasten
valkea kaupunki ja kauniiden ihmisten lempe‰ hiljainen kaupunki.
Sinen‰ rakentuu rajaton taivas kirkkaan Athenan ylitse,
valkeana hohtelevan kaupungin ymp‰rill‰ h‰ilyy ˆljypuupuistojen
vaaleankimalteleva meri, taustassa h‰lveilev‰t Hymettoksen auringon
huikaisemat rinteet. Niinkuin helmen‰ hohtaa ja hymyy ihana Athena
valkeine temppelineen ja valkeine ilmaisine pylv‰stˆineen
ˆljypuumetsikkˆjens‰ raikkaan vehreyden keskell‰, yll‰ns‰ taivaan
kaareuva kepe‰ sini.
Kirkas Athena. Tyynin‰ aukeavat Athenan kadut ja torit, vierill‰‰n
pylv‰stˆjen keve‰t ylh‰iset ryhm‰t. Levollisina ja juhlallisina n‰kyv‰t
temppelien p‰‰dyt pilarijalustoillaan, katujen vieri‰ reunustavat
kuvapatsaitten valkeat rivit, jotka siin‰ ihanan ilman syleilemin‰
n‰kyv‰t silm‰‰n tyyneyden taivaisan levon ilmestyksin‰. Selkein‰
piirtyv‰t temppelien keve‰t muodot taivaan sine‰ vastaan, helein‰
seisovat pilarit kirkkaassa ilmassa ja huikaisevan selke‰n‰ kaartuu
taivas koko sen kirkkaan kaupungin ylitse. Hiljaista on siell‰
kirkkaassa Athenassa, tyynt‰ ja hillitty‰ on siell‰, ihmisetkin
vaeltavat siell‰ ylenevien pilariryhmien ja valkeitten kuvapatsaitten
v‰lill‰ tyynin‰ ja hiljaisina, liikkuvat valkeissa puvuissaan siell‰
ilmaisten pilaristojen alla toistensa keskell‰ hillityntasaisina ja
kaunisliikkeisin‰, kuin el‰viksi her‰nneet keve‰oloiset veistoskuvat.
Kirkas Athena, tyyni ja hiljainen Athena! Kaupunki, joka nousee ihmisen
ylle kuin marmoriksi tyyntynyt, marmorissa lep‰‰v‰ taivaan n‰ky, siell‰
s‰veltyy ihminen tyveneksi, ja sielunsa sointuu kauniiksi ja
hillityksi. Tyyneen‰ ja lempe‰n‰ rauhallisuutena her‰‰ ihminen siell‰,
jokainen h‰nen j‰senens‰ s‰estyy kauniiksi ja t‰ydelliseksi, jokainen
h‰nen liikuntansa on tasaisuutta ja sopusuhtaa, h‰nen mielens‰ asettuu
l‰vitsen‰kyv‰n hele‰ksi ja paaltaa tyyntyneet tunteensa esiin kuin
kirkas selke‰ lampi pohjansa valkean sannan. Niin ihminen her‰‰ siell‰
kuin jokaisessa j‰seness‰‰n ja jokaisessa tuntonsa liikahduksessa
t‰ydellisen‰ kauneudenilmestyksen‰, jonka kaikki olo on muodon
hillittyaaltoista rytmistymist‰, ja jonka jokainen ajatus ja tunto ovat
h‰nen kauneusolonsa tyynt‰ ja selke‰t‰ heijastusta.
O, Athena, jonka ylitse Parthenon loistaa ja jonka katuja veistoskuvat
ja ylev‰t pilarikujanteet reunustavat, sin‰ levon ja kauneuden
marmorikaupunki, taivas yll‰si rakentuu syv‰n‰ korkeana sinen‰,
ja itse sin‰, ihana temppelikaupunki, ylenet vaaleanviherv‰in
ˆljypuumetsikkˆjesi keskell‰ kuin selke‰n seesteisen marmoriunen
temppeli- ja pilari-ilmestyksen‰. Athena, kauneuslevon kirkas ja tyyni
kaupunki, jonka pilaristojen varjossa ihminen k‰yskelee mieli ja sielu
hienon hillityn tyyntymyksen aallon s‰vellytt‰m‰n‰.