»Oliko kuoressa muuta paperia?» kysyi Utterson.
»Oli, sir, tässä se on», vastasi Poole ottaen lattialta ja antaen
hänelle melkoisen käärön, joka oli suljettu useilla sineteillä.
Lakimies pisti sen taskuunsa.
»Älä puhu mitään näistä papereista, Poole», sanoi hän. »Olipa
isäntäparkasi kuollut taikka paennut, niin on meidän velvollisuutemme
suojata hänen hyvää nimeään. On jo myöhä; minun on lähdettävä kotiin ja
luettava nämä asiakirjat hiljaisuudessa; mutta minä palaan takaisin
parin tunnin kuluttua ja silloin kutsutamme poliisin.»
He läksivät huoneesta ja lukitsivat luentohuoneen oven mennessään.
Pelon vallassa olevien palvelijain ollessa yhä koolla eteishuoneen
takkavalkean ympärillä vaelsi Utterson kotiinsa voidakseen
hiljaisuudessa lukea ne paperit, jotka tulivat selittämään salaisuuden.
T:ri Lanyonin kertomus.
-- Tammikuun yhdeksäntenä päivänä, se on neljä päivää sitten, sain
iltapostissa vakuutetun kirjeen, jonka kotelokirjotuksesta heti tunsin
vanhan koulu-ja virkatoverini Henry Jekyllin käsialan. Tämä oudostutti
minua aika lailla, sillä tapanamme ei ollut vaihtaa kirjeitä; sitäpaitsi
olin tavannut hänet, jopa ollut illallisella hänen luonaan edellisenä
iltana, enkä voinut käsittää, mitä niin ihmeen tärkeää asiaa hänellä
saattoi olla minulle, että kirje tarvitsi vakuuttamista. Kirjeen
sisällys lisäsi kuitenkin hämmästystäni, sillä se kuului näin:
»Paras Lanyon -- sinä olet vanhimpia ystäviäni, ja vaikka meillä on
ollut muutamissa tieteellisissä kysymyksissä eri mielipide, niin en minä
puolestani kuitenkaan ole tuntenut mieltymykseni sinua kohtaan
vähenevän. Ei ole sitä päivää ollut, etten olisi uhrannut omaisuuttani
taikka oikeaa kättäni auttaakseni sinua, jos olisit sanonut: Jekyll,
minun henkeni, kunniani, järkeni riippuvat sinusta! -- -- --
»Lanyon, _minun_ henkeni, _minun_ kunniani, _minun_ järkeni riippuvat
sinusta. Jos et täytä pyyntöäni tänä iltana, niin olen auttamattomasti
hukassa. Tämän esipuheen jälkeen saatat ehkä arvella, että se on jokin
vaikea tehtävä, jota sinulta pyydän. Päätä itse.
»Minä pyydän sinua siirtämään kaikki muut tämän illan tehtäväsi toiseen
aikaan -- niin, vaikkapa sinua olisi kutsuttu keisarin sairasvuoteen
ääreen; -- ottamaan vuokra-ajurin, jolleivät omat vaunusi sattuisi jo
seisomaan valjastettuina oven edessä -- ja tämä kirje kädessäsi,
voidaksesi täsmälleen seurata sen ohjeita, heti lähtemään minun
asuntooni. Poole, vanha palvelijani, on jo saanut tarpeelliset käskyt;
sinä tapaat hänet odottamassa tuloasi lukkoseppä kumppalinaan. Sen
jälkeen annat sinä murtaa työhuoneeni oven auki; sinun on mentävä sinne
yksin, avattava vasemmalla sivulla oleva lasikaappi, joka on merkitty
E-kirjaimella; jos ovi on lukossa, niin on sinun käskettävä murtamaan se
auki; sitten on sinun vedettävä ulos, _sisältöä lainkaan pöyhimättä_,
neljäs laatikko ylhäältä, taikka -- mikä on juuri sama -- kolmas
laatikko. Kauheassa sieluntuskassa, jossa olen, hirvittää minua jo
pelkkä ajatuskin, että näissä nyt antamissani ohjeissa saattaisi olla
joku erehdys. Mutta jos minä jollakin tavoin erehtyisin, niin täytyy
sinun tuntea laatikko oikeaksi sen sisällöstä: _erilaisia jauheita_;
yksi _pullo_ ja yksi _muistiinpanokirja_.
»Koko tämän laatikon, sellaisena kuin sen tapaat, pyydän viemään
mukanasi kotiisi Cavendish Squarelle.
»Siinä on toinen puoli sinulta pyytämääni palvelusta. Nyt tulee toinen.
»Jos lähdet matkaan heti tämän kirjeen saatuasi, täytyy sinun olla
jälleen kotonasi jo aikoja ennen puoliyötä; mutta minä annan sinulle
kuitenkin aikaa puoliyöhön asti, osaksi sen vuoksi, että odottamattomia
esteitä saattaa aina ilmaantua, ja osaksi sen vuoksi, että aika, jolloin
palvelusväkesi voi otaksua jo nukkuvan, on edullisempi siihen nähden,
mitä vielä on toimittamatta.
»Puoliyön aikaan pyydän siis sinua olemaan yksinäsi
vastaanottohuoneessasi, omin käsin päästämään sisään henkilön, joka
silloin esiintyy luonasi minun nimissäni, sekä tälle henkilölle antamaan
asunnostani noutamasi laatikon.
»Kun olet tehnyt tämän, niin olet myöskin täyttänyt ystävänpalveluksesi
sekä ansainnut ikuisen kiitollisuuteni. Jos vaatisit lähempää selitystä
-- ja sinullahan on siihen oikeus -- niin tarvitaan vain muutama
hetkinen tullaksesi vakuutetuksi, että kaikella tällä hankkeella on
minuun nähden mitä suurin merkitys ja että sinä, laiminlyömällä yhden
ainoankaan antamani ohjeen -- miten mitättömältä se sitten näyttäneekin
-- hankit omalletunnollesi kuolemani taikka järkeni menettämisen.
»Vaikka tuskin luulen, että sinä voit vastustaa tätä vanhaan
ystävyyteemme vetoamistani, jähmettyy kuitenkin sydämeni ja käteni
vapisee jo ajatellessanikin sellaista mahdollisuutta. Ajattele minua,
Lanyon, tällä hetkellä vieraassa ympäristössä, sysimustan epätoivon
ahdistamana, jota epätoivoa ei mikään mielikuvitus voi karkottaa -- ja
kuitenkin täysin tietoisena siitä, että jos sinä vain tahdot minulle
tämän palveluksen tehdä, niin ovat kaikki huoleni ja murheeni yhdessä
hetkessä poispyyhkäistyt, kuin ei niitä olisi ollutkaan. Auta minua,
rakas Lanyon, ja pelasta
ystäväsi
H. J.
»P. S. Olin jo sulkenut tämän, kun uusi pelko valtasi minut. Olisihan
mahdollista, että sinä jonkun sattuman kautta et saisikaan tätä kirjettä
ennenkuin huomisaamuna. Siinä tapauksessa, rakas Lanyon, toimita asiani
mihin aikaan päivästä sinulle parhaiten sopii ja varro vielä kerran
lähettiäni puolenyön aikaan. Mahdollisesti on se silloin jo liian
myöhäistä; ja jollei kukaan sinä iltana tule, niin voit olla melkein
varma siitä, ettet enää milloinkaan näe