Gubetta.
GUBETTA yksin. Kuka on tuo Gennaro? ja mitä hittoa tahtoo herttuatar
hänestä? En tiedä kaikkia hänen salaisuuksiaan, eikä ole tarviskaan,
mutta tämä kiihoittaa uteliaisuuttani. Tällä kertaa ei hänellä ole
ollut luottamusta minuun elköönkä hän luulko, että minä aion palvella
häntä tässä asiassa; selvitköön hän seikkailustaan Gennaron kanssa niin
hyvin kuin taitaa. Mutta mikä omituinen tapa rakastaa nuorta miestä,
kun on Roderigo Borgian ja Vanozzan tytär, kun on nainen, jonka
suonissa virtaa ilotytön ja paavin veri. Signora Lucrezia käy
platoniseksi. En ihmettelisi enää mitään, en sitäkään, vaikka minulle
tultaisiin sanomaan, että paavi Aleksanteri kuudes uskoo Jumalaan.
Katselee lähimmälle kadulle päin.
Kas niin, siellä tulevat nuoret hurjapäät tuttavani Venetsian
karnevaalista. Jättää puolueeton ja vapaa maa ja tulla Ferraraan, kun
on ensin sillä tavoin loukannut Ferraran herttuatarta! Heidän sijassaan
minä olisin ollut ottamatta osaa Venetsian lähetystöön. Mutta nuoret
ovat aina semmoisia. Suden kita on kaikista paikoista tässä maailmassa
se, johon he mieluimmin syöksyvät.
Nuoret herrat tulevat sisään, huomaamatta Gubettaa, joka asettuu
heitä tarkastelemaan parveketta kannattavan pilarin suojaan. He
puhelevat matalalla äänellä ja ovat levottoman näköisiä.