Dona Lucrezia, Gubetta.
DONA LUCREZIA. Onko kaikki valmiina täksi illaksi, Gubetta?
GUBETTA. On.
DONA LUCREZIA. Ovatko ne siellä kaikki viisi?
GUBETTA. Ovat, kaikki viisi.
DONA LUCREZIA. He häpäisivät minua kauheasti, Gubetta.
GUBETTA. En ollut siellä.
DONA LUCREZIA. He olivat säälimättömiä?
GUBETTA. He sanoivat teille nimenne noin vaan ilman muuta.
DONA LUCREZIA. He eivät vain sanoneet minulle nimeäni, Gubetta, vaan he
sylkivät minua silmille.
GUBETTA. Keskellä tanssiaisia.
DONA LUCREZIA. Gennaron edessä.
GUBETTA. Ovat nekin hurjapäitä, jätetäänpäs Venetsia ja tullaanpas
Ferraraan. Totta kyllä, että he eivät voineet tehdä juuri toisinkaan,
senaatti kun oli valinnut heidät ottamaan osaa lähetystöön, joka saapui
viime viikolla.
DONA LUCREZIA. Oo, hän vihaa ja halveksii minua nyt, ja se on heidän
syynsä! -- Ah, Gubetta, minä kostan heille!
GUBETTA. Kas, se on taas oikeata puhetta. Laupeutenne unelmat ovat
haihtuneet, jumalan kiitos. Minun on paljoa parempi olla teidän
ylhäisyytenne kanssa, kun olette luonnollinen niinkuin nyt. Olen ollut
kuin eksyksissä. Nähkääs, hyvä rouva, järvi on saaren vastakohta, torni
on kaivon vastakohta, vesijohto on sillan vastakohta, ja minulla on
kunnia olla siveellisen ihmisen vastakohta.
DONA LUCREZIA. Gennaro on heidän kanssansa, pidä vaari, ett'ei hänelle
tapahdu mitään pahaa.
GUBETTA. Jos meistä tulisi, teistä hyvä nainen ja minusta hyvä mies,
olisi se luonnotonta.
DONA LUCREZIA. Pidä huolta siitä, ett'ei Gennarolle tapahdu mitään
pahaa, sanon minä!
GUBETTA. Olkaa huoletta.
DONA LUCREZIA. Tahtoisin kuitenkin nähdä hänet vielä kerran.
GUBETTA. Mutta teidän ylhäisyytennehän näkee hänet joka päivä. Olette
voittanut hänen palvelijansa ja se on saanut isäntänsä asumaan tuossa
hökkelissä, vastapäätä teidän parvekettanne, ja onhan teitä kohdannut
selittämätön onni nähdä joka päivä ikkunastanne, kuinka tuo
useinmainittu aatelismies tulee sisään ja menee ulos.
DONA LUCREZIA. Minä sanon, että tahtoisin puhutella häntä, Gubetta.
GUBETTA. Ei mikään ole helpompaa. Lähettäkää vaippanne kantaja Alphonso
sanomaan hänelle, että teidän ylhäisyytenne odottaa häntä tänään sillä
ja sillä tunnilla palatsissa.
DONA LUCREZIA. Minä teen sen, Gubetta. Mutta tuleeko hän?
GUBETTA. Menkää sisään, signora, minä luulen, että hän on hetipaikalla
kulkeva tästä ohitse noiden kukkopoikien kanssa.
DONA LUCREZIA. Luulevatko ne sinua yhäkin kreivi de Belveranaksi?
GUBETTA. He luulevat minua espanjalaiseksi kiireestä kantapäähän. Olen
heidän paras ystävänsä. Lainaan heille rahaa.
DONA LUCREZIA. Rahaa! ja mitä varten?
GUBETTA. Sitä varten tietysti, että heillä sitä olisi. Muuten, ei
mikään ole niin espanjalaista kuin näyttää hyvin pyrstökkäältä ja vetää
pirua pyrstöstä.
DONA LUCREZIA syrjään. Oi, jumalani, ett'ei minun Gennarolleni
tapahtuisi mitään onnettomuutta!
GUBETTA. Tuosta johtuu mieleeni jotakin.
DONA LUCREZIA. Mitä?
GUBETTA. Johtuu mieleeni, että pirun pyrstön pitää olla paikkaansa
hyvin istutettu ja väännetty ja kiinni juotettu, että se pysyisi
juhlallisesti pystyssä eikä jäisi niiden lukemattomien ihmisten käsiin,
jotka tahtovat sitä yhtämittaa irti kiskoa.
DONA LUCREZIA. Sinä naurat kaikelle, Gubetta.
GUBETTA. Se tapa voi olla yhtä hyvä kuin toinenkin.
DONA LUCREZIA. Minä luulen, että he tulevat. -- Pidä huoli kaikesta.
Hän menee palatsiin parvekkeen alla olevasta pienestä ovesta.