3:S KOHTAUS.

Gubetta, Gennaro, Maffio, Jeppo, Ascanio, Don Apostolo, Oloferno.

MAFFIO hiljaa. Sanokaa mitä tahdotte, hyvät herrat, mutta minun

mielestäni olisi voinut olla tulematta Ferraraan, kun on kuolettavasti

loukannut Lucrezia Borgiaa.

DON APOSTOLO. Mitä olisimme voineet tehdä? Senaatti lähetti meidät

tänne. Onko mahdollista olla tottelematta Venetsian mahtavan senaatin

käskyä? Olet määrätty lähtemään ja täytyy lähteäksesi. En kuitenkaan

tahdo kieltää, Maffio, että Lucrezia Borgia on arveluttava vihollinen.

Ja hän hallitsee täällä.

JEPPO. Mitä luulet hänen voivan meille tehdä, Apostolo? Emmekö ole

Venetsian tasavallan palveluksessa? Emmekö ole sen lähetystön jäseniä?

Yhden ainoan hiuksen nyhtäseminen meidän päästämme olisi sodan

julistamista dooshille, mutta Ferrara ei tahdo kernaasti hieroa riitaa

Venetsian kanssa.

GENNARO haaveillen, näyttämön kolkassa, ottamatta osaa keskusteluun. Oi

äitini, äitini! Kuka voi sanoa minulle, mitä voisin tehdä äitiparkani

hyväksi?

MAFFIO. Sinut voidaan laskea pitkin pituuttasi hautaan, Jeppo,

nyhtäsemättä hiustakaan päästäsi. On myrkkyjä, jotka ajavat Borgiain

asioita, näkymättä, kuulumatta, ja paljoa paremmin kuin kirves ja

tikari. Muistatko, kuinka Aleksanteri kuudes antoi poistaa maailmasta

sulttaani Zizimin, Bajazetin veljen.

OLOFERNO. Ja monta muuta.

DON APOSTOLO. Mitä Bajazetin veljeen tulee, niin on hänen kohtalonsa

merkillinen ja yksi kaikkein surullisimpia. Paavi uskotteli häntä, että

Ranskan Kaarle oli hänet myrkyttänyt sinä päivänä, kun he aterioivat

yhdessä, Zizimi uskoi ja vastaanotti Lucrezia Borgian kauniista käsistä

niin kutsutun vastamyrkyn, joka kahdessa tunnissa vapautti Bajazetin

hänen veljestään Zizimistä.

JEPPO. Näyttää siltä kuin ei tuo urhoollinen turkkilainen olisi

ymmärtänyt mitään politiikasta.

MAFFIO. Niin, noilla Borgioilla on myrkkyjä, jotka tappavat yhdessä

ainoassa päivässä, mutta joiden vaikutus voi kestää vuodenkin ajan,

kuinka he vaan tahtovat. Ne ovat pirullisia myrkkyjä, ne kun antavat

viinille paremman maun ja saavat teidät tyhjentämään pullonne

suuremmalla nautinnolla kuin muuten. Luulette päihtyneenne ja olettekin

kuollut. Tai että mies yht'äkkiä kaatuu väsyneenä maahan, hänen ihonsa

halkeilee, hänen silmänsä kuopistuvat, hänen hiuksensa vaalenevat,

hänen hampaansa murtuvat niinkuin lasi kovaan leipään, hän ei enää

kävele, hän laahaa jalkojansa perässään, hän ei enää hengitä, vaan

hänen kurkkunsa korisee, hän ei naura, ei saa unta, hän värisee

auringon paisteessa keskellä päivää, nuori mies muuttuu vanhuksen

näköiseksi, hän taistelee niin hetken aikaa kuoleman kanssa ja sitten

hän kuolee. Hän kuolee, ja sitten muistetaan, että hän kuusi kuukautta

sitten tai vuosi sitten oli juonut lasillisen Kypron viiniä jonkun

Borgian luona.

Käännähtäen.

Katsokaa, hyvät herrat, tuoss' on juuri Montefeltro, jonka ehkä

tunnette, hän on tästä kaupungista ja hänelle tapahtuu tuo asia juuri

parhaallaan. Hän kulkee tuolla torin perällä. Katsokaa häntä.

Näyttämön perällä nähdään kulkevan valkotukkainen,

laiha, horjuva, ontuva mies, hänellä on keppi kädessä

ja hän on kääritty vaippaan

ASCANIO. Mies parka!

DON APOSTOLO. Kuinka vanha hän on?

MAFFIO. Niin vanha kuin minä. Kaksikymmentä yhdeksän vuotta.

OLOFERNO. Näin hänet viime vuonna yhtä punakkana ja terveenä kuin

tekin.

MAFFIO. Kolme kuukautta sitten hän söi illallista pyhän isämme paavin

luona hänen viinitarhassaan Belvederessä.

ASCANIO. Sehän on kauheata!

MAFFIO. Oh, noista Borgiain illallisista kerrotaan merkillisiä

juttuja. --

ASCANIO. Ne ovat hillittömiä mässäyksiä ja juominkeja, joissa nautitaan

mitä hienoimpia myrkkyjä.

MAFFIO. Näettekö, kuinka tämä tori on autio. Kansa ei uskalla niinkuin

me tulla näin lähelle herttuallista palatsia. Se pelkää, että ne

myrkyt, joita siellä yötä ja päivää keitetään, tihkuvat läpi

muurienkin.

ASCANIO. Hyvät herrat, lähettiläät olivat eilen herttuan puheilla.

Meidän tehtävämme täällä on melkein päättynyt. Lähetystön seurueeseen

kuuluu viisikymmentä miestä. Siinä joukossa ei kukaan huomaisi meidän

katoamistamme. Ja minä luulen, että tekisimme viisaimmin, jos

lähtisimme Ferrarasta.

MAFFIO. Lähdemme jo tänään!

JEPPO. Hyvät herrat, ehdimme vielä huomennakin. Olen kutsuttu tänään

illalliselle ruhtinatar Negronin luo, johon olen aivan hurjasti

rakastunut, enkä tahtoisi antaa aihetta luuloon, että tahdon paeta

Ferraran ihaninta naista.

OLOFERNO. Oletko kutsuttu tänään illalliselle ruhtinatar Negronin luo?

JEPPO. Olen.

OLOFERNO. Ja minä myös.

ASCANIO. Ja minä myös.

DON APOSTOLO. Ja minä myös.

MAFFIO. Ja minä myös.

GUBETTA astuen esiin pilarin suojasta. Ja minä myös, hyvät herrat.

JEPPO. Kas, siinä hän on tuo signore de Belverana. Hyvä, me menemme

kaikki. Siitä on tuleva iloinen ilta. Hyvää päivää, signore de

Belverana.

GUBETTA. Jumala antakoon teille pitkän ijän, signore Jeppo!

MAFFIO hiljaa, Jepolle. Olen yhä vieläkin epäilevällä kannalla, Jeppo.

Jos uskoisitte minua, niin me emme menisi noille illallisille. Negronin

palatsi on aivan herttuan palatsin vieressä eikä minulla ole suurtakaan

luottamusta tuon signore de Belveranan ystävällisiin hymyilyihin.

JEPPO hiljaa. Olette hullu, Maffio. Ruhtinatar Negroni on ihastuttava

nainen ja minä sanon teille, että olen häneen rakastunut, ja Belverana

on kunnon mies. Olen hankkinut tietoja hänestä ja hänen perheestään.

Isäni otti hänen isänsä kanssa osaa Granadan piiritykseen vuonna

neljätoistasataa kahdeksankymmentä.

MAFFIO. Se ei vielä todista, että tämä on sen isän poika, jonka kanssa

teidän isänne oli.

JEPPO. Voittehan olla tulematta illallisille, Maffio.

MAFFIO. Minä menen, jos tekin menette, Jeppo.

JEPPO. Eläköön Jupiter siis! -- Ja sinä, Gennaro, kai sinäkin tulet

kanssamme tänä iltana?

ASCANIO. Eikö ruhtinatar Negroni ole sinua kutsunut?

GENNARO. Ei. Olen kai hänen mielestään kovin keskinkertainen

aatelismies.

MAFFIO hymyillen. Sinä siis, veljeni, menet omalle tahollesi, johonkin

rakkauden kohtaukseen, eikö totta?

JEPPO. Niin, kerrohan meille jotain siitä, mitä sanoi sinulle signora

Lucrezia tuonoisna iltana. Näyttää siltä kuin olisi hän aivan hurjasti

rakastunut sinuun. Hän kai puhui kanssasi sekä kauniisti että kauvan.

Olihan hänellä siihen tanssiaisissa hyvä tilaisuus. Naiset peittävät

ruumiinsa riisuaksensa eteemme sitä rohkeammin sielunsa. Kasvot

peitetyt, sydän alaston.

Lucrezia on ilmestynyt parvekkeelle, avannut uutimen ja kuuntelee.

MAFFIO. Ka, sinähän olet asettunut asumaan aivan hänen parvekettaan

vastapäätä. Gennaro! Gennaro!

DON APOSTOLO. Mikä voi olla sangen vaarallista, rakas toverini, sillä

sanotaanhan, että tuo arvoisa Ferraran herttua on kovin mustasukkainen

vaimostaan.

OLOFERNO. Kas niin, Gennaro, kerro nyt vaan, kuinka pitkälle olet

joutunut lemmensuhteessasi Lucrezia Borgiaan.

GENNARO. Hyvät herrat, jos sanotte minulle vielä sanankaan tuosta

kauheasta naisesta, niin miekat välähtävät.

DONA LUCREZIA parvekkeelta. Ah.

MAFFIO. Tämähän on vaan leikkiä, Gennaro. Mutta minusta näyttää kuin

sinulle pitäisi voida puhua tuosta naisesta, koska kannat hänen

värejänsäkin.

GENNARO. Mitä tarkoitat?

MAFFIO osoittaen hänelle nauhaa, jota hän kantaa. Entä tämä nauha?

JEPPO. Nämä ovat todellakin Lucrezia Borgian värit.

GENNARO. Se on Fiammetta, joka on tämän minulle lähettänyt.

MAFFIO. Usko sitä! Lucrezia on antanut niin sanoa. Se on Lucrezia, joka

on kirjaillut sinulle nauhan omin käsineen.

GENNARO. Oletko varma siitä, Maffio? Keneltä olet sen kuullut?

MAFFIO. Omalta palvelijaltasi, joka on jättänyt sen sinulle ja jonka

Lucrezia on lahjonut.

GENNARO. Kirousten kirous.

Riistää pois nauhan, repii sen ja polkee jalkoihinsa.

DONA LUCREZIA. Ah!

Sulkee uutimen ja vetäytyy pois.

MAFFIO. Tuo nainen on sentään kaunis.

JEPPO. On, mutta hänen kauneudessaan on jotain kamalata.

MAFFIO. Se on kultaraha, jossa on saatanan kuva.

GENNARO. Oh, kirottu olkoon tuo Lucrezia Borgia! Te sanotte, että hän

rakastaa minua tuo nainen. Hyvä, olkoon se siis hänen rangaistuksensa!

hän kauhistuttaa minua! Niin, hän kauhistuttaa minua! Sinä tiedät,

Maffio, se on aina niin. Emme voi olla välinpitämättömiä naisesta, joka

meitä rakastaa. Häntä täytyy joko rakastaa tai vihata. Mutta kuinka

rakastaa tuota naista? Tapahtuu myöskin, että kuta enemmän tuon

tapaiset naiset meitä rakkaudellaan rasittavat, sitä enemmän heitä

vihaamme. Tämä minua ajaa takaa, vaanii, piirittää. Kuinka olen voinut

ansaita Lucrezia Borgian rakkauden? Eikö se ole häpeä ja onnettomuus?

Ette voi uskoa, missä määrin jo tuon rikollisen naisen ajatteleminenkin

on minulle vastenmielistä sen yön jälkeen, jona te sanoitte minulle

hänen nimensä niin vaikuttavalla tavalla. Ennen en nähnyt Lucrezia

Borgiaa kuin kaukaa, tuhansien välimatkain takaa; hän oli minulle kuin

koko Italian yli kohoava kauhea aave, niinkuin koko maailman aave. Nyt

tuo aave on minunkin aaveeni, hän tulee ja istuu pääni pohjiin, hän

rakastaa minua tuo aave ja tahtoo maata vuoteessani. Äitini kautta, se

on kauheata! Ah, Maffio, hän on tappanut signore de Gravinan, hän on

tappanut sinun veljesi. Hyvä, tahdon olla sinulle veli veljesi sijassa

ja kostaa! -- Tuossa on hänen inhoittava palatsinsa, palatsi, jossa

harjoitetaan haureutta ja petosta, jossa salamurhataan, jossa tehdään

aviorikoksia, harjoitetaan sukurutsausta, se on kaikkien rikosten

palatsi, se on Lucrezia Borgian palatsi. Oo, sinä häpeän leima, en voi

sinua iskeä tuon naisen otsaan, mutta palatsinsa otsikkoon voin sinut

kuitenkin panna.

Hän nousee kivipenkille, joka on parvekkeen alla ja pudottaa

tikarillaan alas ensimäisen kirjaimen muuriin piirretystä

sanasta BORGIA, niin että jää vaan sana: ORGIA.

MAFFIO. Mitä ihmettä hän tekee?

JEPPO. Kirjain vähempi hänen nimessään, pää vähempi harteillasi,

Gennaro.

GUBETTA. Signore Gennaro, tuosta sukkeluudesta tulee huomenna puoli

kaupunkia vaadittavaksi tilille.

GENNARO. Jos syyllistä etsitään, niin minä ilmaisen itseni.

GUBETTA itsekseen. Soisin, että niin tapahtuisi, se ehkä vähän

jäähdyttäisi signora Lucreziaa.

Kaksi mustapukuista miestä on jo hetken aikaa

käyskennellyt torilla.

MAFFIO. Tuolla on pahansuovan näköisiä miehiä, jotka tarkastelevat

meitä hiukan uteliaasti. Luulen, että olisi viisainta hajaantua. -- Elä

tee uusia hullutuksia, veli Gennaro.

GENNARO. Ole huoletta, Maffio. Kätesi. -- Hyvät herrat, paljon

hauskuutta tänä yönä.

Menee asuntoonsa. Muut hajaantuvat.

Lucrezia Borgia: Murhenäytelmä · 第 18 / 38 题