_Nikita_, Marina, hänen miehensä ja Anjutka.
_Marinan mies_. (Tulee talosta punaisena, päihtyneenä.) Marina! Eukko!
Ämmä, hoi! Täälläkö olet, vai?
_Nikita_. Tuossapa sinun miehesi on. Huutaa sinua. Mene!
_Marina_. Entäs sinä?
_Nikita_. Minä? Jään tähän makaamaan. (Heittäytyy oljille.)
_Marinan mies_. Missä hän on?
_Anjutka_. Tuossa hän on vajan luona.
_Marinan mies_. Mitä siinä seisot?! Tule häihin! Isäntäväki käski sinut
tulemaan. Paikalla lähtee hääväki ja sitte lähdetään mekin.
_Marina_. (Menee miestään vastaan.) Ei minua haluta.
_Marinan mies_. Tule sanon minä. Juodaan lasillinen, ja saat toivottaa
onnea. Muuten panevat pahakseen. Ja sitte kyllä keritään vielä jos
minne. (Laskee kätensä Marinan kaulaan ja menee horjuen hänen kanssaan.)