_Marina_. (Yksin, mietteissään.) Voisinhan sitä mennäkin, vaan ei tee
mieli, sillä en ole tavannut häntä sen jälkeen, kuin hän hylkäsi minut.
Siitä on jo toista vuotta. Jospa voisin vaikka tirkistää toisella
silmällä, miten hän Anisjansa kanssa elää. Ihmiset haastavat, ett'eivät
he elä sovussa. Anisjahan on raaka, tylyluontoinen nainen. Eiköpä nyt
lie Nikita muistanut minua toisenkin kerran, kun kolkkoa elämää himosi
ja minut vaihtoi. Vaan olkoon, minä en huoli pahaa muistaa. Silloin
kyllä tuntui kipeältä, niin kipeältä! Mut’ nyt se on pois pyyhitty ja
unhotuksissa. Nähdä tahtoisin kuitenkin hänet... (Katsoo taloon päin
ja näkee Nikitan.) Kas! Mitäs hän tänne tulee? Vai lienevätkö tytöt
hänelle sanoneet? Mitäs hän vieraiden luota pois lähti? Menen tieheni.